Monday, April 20, 2009

Aina mua sattuu sattumaan

Oh dear, keksi nyt vielä fiksumpia otsikoita. Miksei kaikkien turhien Internet-vempeleiden kaveriksi olla kehitetty blogi-otsikko-generaattoreita? Muutenkin tuntuu tökeröltä pistää ajatuksia sanoiksi. Olen koko kuukauden ollut ja syönyt, syönyt, täyttänyt, maannut ja santsannut. Sekä yskinyt ja räkinyt. Kun muuta ei tee niin muuta ei ajattele.

On ihanaa saada lohduttavia kommentteja, mutta mieleni tekisi itkeä, potkia ja pommittaa astioilla jokaista joka inttää läskejäni vastaan. Kaikki se "pienuuteni"-höpinä kuuluu imperfektiin, uskokaa nyt oikeasti. Ravitut ja rasvatut aivoni eivät väärennä peilikuvaani, eivät va'an numeroita, omaa oloa ja läheisteni.. reagointia. He eivät intä vastaan, katsovat hiljaa, liikuntavinkkejä virtaa. Poikakaverikin koetti hienovaraisesti tiedustella
"Ettet sä vain ole raskaana?"
"..Kun jos sun maha ja turvottaa tolleen."
"No kyllä sä oot saanut (hyvin) painoa lisää"


Eilen aamulla väänsin itkua astuttuani suihkusta, sillä raajani ovat muuttuneet muodottomiksi möykyiksi ja kauhistuin selluliitiltä tuntuuvaa ihoani. Kunnon itku ja rauhoittavat ehkä helpottaisi, mutta olenkin säheltänyt tavoilla joista luulin jo parantuneeni: ahminut, testannut teroittamiani veitsiä käsivarteeni, nilkkaani ja mahaani, jopa epätoivossani kumartunut kakomaan posliinisen pirun eteen. Nykyään niin vihaan koko ajatustakin: sen hiljaista salailua ja itseni antautumista. Poikkiksen darra-aamunaä silti hupimielessä vaihdoin vinkkejäni vaikka hänkin "osaa". Onhan se äiskälle kiva kun ex-anorektikko tyttö syö, mutta nyt loppu. Pakko! Tällä lailla mä en voi jatkaa, sillä jos vakava aliravitsemus niin liika ruokakin voi tappaa.

Kun on taas helpompi kirjoittaa muusta niin naputtelen loppuun aloittamani postauksen lapsuudenmuistoista, äidistä ja entisestä kodistani. Muutettuani omilleni vuoden verran boikotoin tuota paikkaa, sillä se aiheutti vain ahdistusta ja inhoa. Asunto tuntui kutistuneen ahtaammaksi ja muistoja peilaavat seinät kaatuilivat kohti niskaani. Nykyään se on Äitini Koti, tuoksuva ja turvallinen, boheemi aaresaari, jossa riittää valoa, saatuja huonekaluja, mukavuudenhalua, cornflakeseja ja maitoa, tongittavia kaappeja. En olisi ikinä uskonut, mutta Äidin kanssa pääsin käsiksi joihinkin muistoihini, joitten solmuja en ole ikinä osannut mainita kellekään ammattiauttajalle. Ehkä vuoden takaisessa Lapparin psykologin tekemässä 70-lukuhenkisessä analyysissä oli jotain perää. Ehkä mulla on tietämättäni taustalla.. jotain?

Huomenna taas äidille mussuttamaan, saa nähdä selviänkö vai kuolenko. Taidan olla itsetuhoinen mennessäni, sillä Ben&Jerry's jäätelöahneus kolkuttaa mussa jo valmiiksi.. ^__^ Mutta, jos kiinnostaa niin tässä on se hyvä linkki tunnelukko-asiasta (="lapsuudessa ja nuoruudessa opittuja ajattelu– ja reagointitapoja ja niitä on meillä kaikilla."). Jos jaksatte tehdä tunnelukkotestin niin kertokaa toki mitä saitte!


15 comments:

  1. oon tehnyt juu ja sain lähes pelkäästään erittäin vahvoja lukkotiloja, en YHTÄÄN heikkoa :(

    tiedän kyllä oelvani lukossa ja ongelmapesäke, tiedän tarvitsevani paljon apua ja pitkää terapiaa ja vaikka mitä, tiedän myös ettei toi testi oo mikään elämän ja luoleman laki_totuus_viiminen sana, mutta tulos on kuitenkin aika masentava.

    Mitkä asiat sulla korostui suurimmiksi ongelmiksi? tunnistatko itsessäsi taestin antamia tuloksia..?

    ReplyDelete
  2. Mulla oli olevinaan jotain hyvinkin tärkeää ja fiksua sanottavaa, mutta heti kun kommentointi-ikkuna aukesi, unohdin kaiken .__.
    Eli ei nyt sit muuta kuin että yritä jaksaa.

    ReplyDelete
  3. Öhh, olipas hienosti hienovaraisesti tieduteltu painostasi asiaa O___O

    ReplyDelete
  4. Tein tuon testin, yhtäkään heikkoa ei tullut. Erittäin vahvoja olivat vaativuus, ulkopuolisuus, vajavuus, rankaisevuus, emotionaalinen estyneisyys ja uhrautuminen. En aivan täysin sisäistä, mitä nuo nyt meinaavat käytännössä... Tai siis että onko tuo nyt sit huonokin juttu. Onko sulla niitä sun tuloksia täällä blogissa? Katsoin vaan muutaman postauksen taaksepäin mut en löytäny :F

    ReplyDelete
  5. Voi tyttö.

    Turvonnut vatsa on eri asia kuin läski vatsa. Ja aliravitussa tilassa turvotukseen voi olla monia syitä, joista epätodennäköisin on se, että siihen olisi jämähtänyt kaikki maailman rasva. (Ne muut syyt varmaan tiedät itsekin: proteiininpuutos, rasvanpuutos, nesteiden kertyminen vatsaan epäsäännöllisen syömisen takia jne.) Ja mitä pienempi varsi on muuten, sitä suuremmalta näyttää vatsan pullotus...

    Jos olet saanut lisää painoa on se hieno asia ja varmasti tehnyt sinusta vain kauniimman. Epäilen suuresti, että olisit vielä edes normaalipainoinen ja mieti - normaalipainoinen. Ylipainoisuus on sitten vielä ihan erikseen. Poikakaverisi tuskin tarkoitti pahaa sanoillaan, ainakin omani möläytteli vastaavia asioita ikään kuin kannustaakseen ja kertoakseen, että hänkin huomasi että olen parantumassa. Vaikkei tosiaan osannut ehkä muotoilla niitä aina sellaiseen muotoon, josta en olisi pahoittanut mieltäni. Vaikeaahan se on jos esimerkiksi "näytät paremmalta" kuuluu omiin korviin lauseena "olet lihonut".

    Parempaa vointia. <3

    -anniila

    ReplyDelete
  6. Joo haista kuule vittu. Saatana ku ei voi mitään sanoa sulle, kaikki pitää ottaa niin negatiivisena. Oot oikeesti maailman suurin idiootti.

    ReplyDelete
  7. Taas hauskoja anonyymejä, hih :) Ulkopuolisuus, vaativuus, rankaisevuus, emotionaalinen estyvyys ainakin SKOOOR. En kyllä ole ihan varma allekirjoitanko rankaisevuutta (?!) mutta jännä testi. Pitää vielä katsoa sanakirjasta mitä emotionaalinen estyvyys pitää sisällään.

    ReplyDelete
  8. Teinpä testin :p
    Erittäin vahvana riippuvuus, vahvana alistuminen, emotionaalinen estyneisyys ja ulkopuolisuus sekä vielä keskivahvana hyväksynnän haku ja epäonnistuminen.
    Ei kyllä loppujen lopuksi yhtään yllätäkään ja löydän itsestäni monia kuvattuja piirteitä ja tapoja reagoida.
    Sellainen mä olen, himputin hiljainen hiirulainen, joka tanssii pillipiiparin ohjeiden mukaan (ja hätääntyy jos niitä ohjeita ei saakaan).

    Olen ihan hiljan blogiisi törmännyt ja rauhassa siihen vasta tutustumassa. Sulla on mielenkiintoisia ajatuksia ja mukava tapa ilmaista ne :)

    ReplyDelete
  9. Blogisi lukeminen teki minut pitkästä aikaa surulliseksi.

    Välillä kirjoittamasi ihan naurattaa, mikä sinänsä on aika kamalaa: elämäsi tuntuu olevan kamppailua joka päivä, mutta kirjoittaessasi käytät ironiaa todella taitavasti.

    Sen perusteella mitä olen blogistasi lukenut, sinussa tuntuu olevan hirvittävästi potentiaalia! Toivon todella, että saisit oikeanlaista apua ja pystyisit joskus vielä elämään elämää todella nauttien siitä ja hyödyntämään kaikkea sitä hyvää, mitä sinussa on.

    Voimia!

    ReplyDelete
  10. erittäin vahvana tunnevaje ja rankaisevuus. vahvana hyväksynnän haku, pessimismi, vajavuus, vaativuus, ulkopuolisuus. keskivahvana uhrautuminen, emotionaalinen estyneisyys, hylkääminen, kaltoin kohtelu, epäonnistuminen ja riippuvuus. Että tulihan siinä melkein kaikki. Ei tullut yhtään heikkoa :) Eli jossain "hyvä"

    ReplyDelete
  11. Kiitos mieltä lämmittävästä kommentistasi *hali*<3 Sinun kuulumisiasi olen hiljaisesti seuraillut tasaisin väliajoin bloggaustauollanikin.

    Uskallan sanoa, että tiedän niin miltä susta tuntuu. Ulkomaailma ei näytä olevan helpottunut aliravitsemustilan loppumisesta vaan joku on kaiken aikaa kyttäämässä että taasko toi syö.

    Tein tuon testin pari kk sitten, vahvimpana oli hylkäämisen pelko. Osui kyllä täysin nappiin.

    ReplyDelete
  12. Usko tai älä niin et ole niin turvonnut kun itse luulet! Sairaana sitä vain näkee itsensä heti järkyttävän lihavana kun on syönyt jotain. Jos pidät ittees aina nälässä, niin tottakai keho vaatii ruokaa ja susta tuntuu että "ahmit" vaikka todellisuudessa syöt vähemmän kuin ihmiset tavallisesti. Ja turvonnut vatsa ei tarkoita että on lihonut! Ihan nesteestäkin voi tulla turvotusta jos keho on ollut ihan kuivana. Toivon sulle paljon voimia.

    ReplyDelete
  13. Hellou, tämä on taas uusioaloittanut bloggaamisen, ootko viel siel psyk.keskuksessa? VOIMIA!

    ReplyDelete
  14. I totally agree with anniila! Ei mulla mitään muuta järkevää tai vähemmänkään järkevää sanottavaa ole, mutta hän on ihan oikeassa ja puhuu täyttä asiaa. Voimia murupieni *hali* t.Sismial

    ReplyDelete
  15. Mullakin on aina vaikea keksiä noit otsikoita tonne. Ja sit jos keksin, ni niistä tulee ihan tyhmiä. :D

    Btw, kiva blogi sulla. :) rupeen lukemaan :)

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥