Wednesday, April 29, 2009

Tyhjänaamuista



Tuntuu etten tunne mitään, mutta on silti niin helvetin paha olla.

En jaksa miettiä miksi. Ei ole mitään erityistä aihetta valittaa, mutta mikään ei myöskään tunnu yhtään sen erityisemmältä. En tiedä miten olla, rinnasta painaa ja ahdistaa heti heräämisestä saakka. Haluaisin käpertyä, kutistua ja kadota. Lakata. Asfdsfgaga.

Kuulostaa niin tyhmältä. Kuin selittäisi värejä sokealle.

2 comments:

  1. Jotenkin voin samaistua. Tai siis herään mutten tunne mitään ja on paha olla ku en tunne mitään. Mietin etten jaksa tehdä mitään samalla haluaisin tehdä jotain mutten sitten haluakaan.

    Parasta on turvautua romaaneihin ja antaa niitten kuljettaa minua. Joka solulla elän päähenkilön matkassa ja seikkailen mitä hurjemissa paikoissa kunnes nukahan. Helppoa paeta todellisuutta kun vielä sulkee kännykän.

    ReplyDelete
  2. Mulla oli taas vaihteeksi eilen tuollainen olo. Itkin ja itkin vaan huoneen lattialla, keskellä vaate kasaa ja vannoin, että seuraavaa päivää ei tule, ei tule. En kertakaikkiaan tiennyt, mitä laittaa seuraavana päivänä kouluun päälle! Ja kerran tuli tuollainen epämääräinen kohtaus siitä, kun en löytänyt postimerkkiä. Nojoo, tää saattaa kuulostaa joltain ihmeelliseltä teiniihquttelulta, mutta sitä se ei ole. On kiva löytää itsensä huoneensa pimeimmästä nurkasta vaan sen takia, kun välillä taas muistaa, että mikään ei mene hyvin, vaikka niin on vähän aikaa luullut; unohtanut.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥