Saturday, May 23, 2009

Vielä päivä

Kaadoin juuri jäähtyneen pikakahvijämäni kolmannen kerroksen ikkunasta. Toivottavasti ei kukaan kastunut. Saako näin edes tehdä? Olenpas kriminaali.



Jännittää. Päiväjärjestykseni on vähän sekaisin, sillä viikonloppu on tuntunut ylipitkältä ja jännitän semi-kovasti maanantaita. Maanantaina alkaa se depistapausten päiväosasto, josta puhuin ikuisuus sitten ja vain pikkaisen, sillä alunperinhän lähetteet tulivat bumerangina takaisin. En ole ylipäätään jaksanut vatvoa Vantaan olemattomasta hoitopuolestani mitään, sillä kaikki on ollut vanhaa ja turhauttavaa odottelua ja tönintää paikasta toiseen kun en sovi mihinkään. Tai - olisinhan päässyt yhdeksi turhaksi viikoksi vapaaehtoisesti suljetulle, mutta enpä kadu lainkaan paikan skippaamista: Varsinkin luettuani tämän viikon Metrosta jonkun potilaan sytyttäneen huoneensa palamaan ko. suljetulla. ^___^ Näin!

Joku lähete kuitenkin meni (vihdoin) läpi, taas yksi ylipitkä haastis ja oh wow nyt olen menossa kahden viikon arviointijaksolle! Jaksolle jossa keskitytään masikseen eikä kuulemma aiota vatvoa syömisiäni! Superb. Vaikka kuuluuhan lounas pakollisena osana hoitoa, mutta enköhän selviä jos selviän toiselle puolelle kuntaa joka arkiaamu.. Jaksaminen luonnollisesti pelottaa. Samoin yleisesti koko paikan olemus kun en ole ikinä ollut masispainotteisella ossalla, mutta valoisasti toivon siitä olevan apua. Jos ei muuten niin ainakin tulee päiväjärjestystä, ohjelmaa ja poistuttua kotoa..

Päivishaastiksen jälkeen en ole ottanut sh-polin "taideterapia"-Tätiin yhteyttä, sillä sain kuulla mojovat haukut ja nuhteet kun en ollut mennyt tappamaan aikaani suljettujen seuraan. Loukkaannuin kovasti kun sain kuulla päin naamaani kaikkea "Ei tollainen käytös sovi"-tyylistä suitsutusta, joka tuntui kuin päälle oltaisiin taas polttomerkitty tyhmän&pahan nulikan leimaa. Tulipahan viimeinen niitti etten enää taida raahautua tunnin edes-takaisin matkoja ajatuksia työstämättömälle 'mitä kuuluu'-rustailuhetkille. Kiitos ja heihei.

Päiviksen alkua odotellessa ehdin kuitenkin nähdä omalääkäriäni ex-Lapparin polilla ja vuodatettua kuinka kovaa henkinen ahdistus, läskitys ja pahaolosta johtuva toilailu on lähiaikoina ollut. Sain kokonaan uuden lääkityksen masennuslääkkeeni ja bentsojen lisäksi lievittämään nimenomaan ahdistusta, mutta vielä ei ole pikkuinen annos tuntunut vaikuttavan.. paitsi lisäämään lihomispelkoani, sillä ruokahalun ja painon nouseminen mainitaan sivuoireissa. Lääkäri kuitenkin lohdutti puhelimessa ettei mun tapauksessani koko pelkoa ole, mutta skeptisyyteni säilyy. Olen niin väsynyt lääkkeisiin, mutta ahdistukseen otan avosylin kaiken vastaa. Toivottavasti tästä on apua, Seroquel kun ei ikinä mielialaani vaikuttanut.

5 comments:

  1. Sun juttuja on aina ihana lukea, vaikka siis.. Ää niin. Ei siis ole kiva lukea, miten menee paskasti ja noin, mutta sun kirjoitustapasi jnejneymsmitävittuataasselitän on ihania.

    Koita hei jaksaa (ja please !!1 kirjoita useammin <3)

    ReplyDelete
  2. Ihanaa että pääsit sinne, toivottavasti ne keksivät jotain apua pahaan oloosi! Kaikkea hyvää sulle <3

    ReplyDelete
  3. Jes! Kuuntelivat sinua vihdoinkin. Toivottavasti siitä päiväosastosta on sulle apua. Rutiinit on jotenkin helpottavia ja ne auttaa kokoamaan mielen. Seroquelista on ollut mullekkin vain vaivaa, shitti lääke.

    ReplyDelete
  4. Mukava kuulla että pääsit sinne ja saaat (toivottavasti) apua! :) Noista lääkkeistä vielä, en usko että niistä mitään sivuvaikutuksia tulee, siihen "mahdolliset haittavaikutukset" listaan on vain kasattu kaikki mitä _voi_ tulla, mutta joka on aika epätodennäköistä. Toivottavasti saat muutakin apua kuin lääkkeet.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥