Thursday, June 04, 2009

I, I went to hell I might as well learn by my mistakes



Huoneessa ei ole mitenkään erityisen lämmin, mutta mun kasvot alkavat punoittamaan ja hehkumaan kuumuudesta. Toi hiostava tunne levittyy kohta raajoihin ja sormiin asti samalla kun päätä alkaa vihloo, kurkkua kuivaa kuin olisin niellyt kaktuksen ja henkitorveen muodostuu kiva paine. Ahdistaa. Joskus tyydyn pelkästään rinnan paineeseen ja raskaalta tuntuvaan hengitysvaikeuteen, mutta kivoimmillaan seuraa myös ne hysteeriaitkut, hyperventilaatiot ja kova fyysinen pahoinvointi, joka saa yskimään tavalla että luulee kakovansa kohta vatsansa ympäri. Hurmaavaa.

Ahdistuessa erityisesti korostuu toi vihatun tunne, tuntuu kuin musta lähtisi pahaa karmaa/hajua/viboja, samalla lailla kuin jostain kirotusta noita-akasta tai kävelevästä syöpärutosta. Varmaan tällaisia ihmisiä polteltiin Keskiaikana roviolla. :--) Kiitos lääkityksen en sentään enää (useimmiten) tunne kaikkien ihmisten tuijottavan tai pelkää pikkulasten hyökkäävän kulman takana kimppuun. Seinät silti tykkäävät sortua päälle, grr.

Tiedän etten saisi (kirjallisesti jopa luvannut tän päiviksellä) tökkiä itseäni asioilla, mutta koska mun tapauksessani ei ole kyse mistään oikeasti hazardista niin kasvatan teiniernu-kerrointani säälittävästi vähän raaputtelemalla. Ei helpota, ei tunnu Temestakaan. Kitkerä kateus repii kun tuttuni huomiohuoraavat pärstägalleriassa paastoillaan tai painonpudotuksillaan (query: " sä olet niin pikkainen!<3<3<3"). Karkaanpa viikonlopuksi mökille Äidin Hiilari Heaveniin piiloon ja turvaan, hakemaan lohtua sisäiseen leiskuntaan sylin, takan, peittokasan ja lettupannun lämmöltä. Ehkä oon itsemurhamasokismi altistaessani itseni taas kaikelle läskimätölle, mutta tällä kertaa pidän Aikuisten Oikeasti kohtuudesta kiinni. ♥ Tai kuolen, mieluiten niin.

6 comments:

  1. sulla on mukava tapa kirjoittaa ja ajattelin vain ilmoittaa että olen seurannut blogiasi jo pidemmän aikaa :)
    Toivottavasti ahdistus helpottuu *hali*

    ReplyDelete
  2. Meillä on taas tosi kylmä, kumpa tulisi lämpimät säät taas.
    Ahdistuskohtaukset on kauheita, juuri mainitsemasi oireet eivät ole kivoja. *jaksamista*

    Hei yritä rentoutua mökillä, syö lettuja, lue, vaeltele mettässä. Ja yritä syödä normaalisti. Vaikka lettuja ei voikaan syödä normaalisti :) ainakaan minä. Niitä pitää syödä kymmenen.

    ReplyDelete
  3. Totta, on masentavaa lukea toisten dieetti suunnitelmia ja pilviä hipovia kulutuksia...Arghh!

    ReplyDelete
  4. Parantumisen kannalta on melkein pakko ottaa kunnon irtiotto muiden sairauskuherteluun. Eikä palata niiden pariin vaikka kuinka tekisi mieli. Kaikki ne sanat, kuvat ja muka hienot onnistumiset ruokkivat sairautta, eivät terveyttä. Parantuakseen on muutettava kuitenkin koko ajattelutapaa, haluttava terveyttä ja ruokkia itseään tarpeeksi.

    ReplyDelete
  5. Love!

    Eksyin blogiisi ja kirjoitustyylisi sekä rehellisyys veivät mukanaan. Kulutin juuri muutaman tunnin juttujasi lueskellen joka sivun alareunasta "older posts" napsauttaen. Olen viihtynyt hyvin aiheesta huolimatta. En ollut varma onko sopivaa lueskella tällaista omasta sh-historiasta johtuen - historiasta! Oletkohan ajatellut kirjoittelua muistakin aiheista? Joka tapauksessa sinulla on tässä jotakin! Olet hyvä. Ja minä en ahdistunut ollenkaan muistellessa omaa ahdistustani.

    - yksi Herkkä-Hemuli

    ReplyDelete
  6. Moikkamoik! ^-^

    Olen ajatellut kirjoittaa muistakin aiheista, ehkä sellaisista jotka koskettavat päiviäni in general tai lähestyvät kiinnostuksen kohteitani.. mutta en tiedä oikein kiinnostaako ketään ja meneekö sisältö sitten liian sekamelskaiseksi?

    Mutta harkitaan! Kiitos kun pistäydyit!

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥