Sunday, June 14, 2009

Synkät sunnuntait maistuvat mintulta ja suklaalta

Elämä on tuntuu yhdeltä hukatulta pahalta unelta. Pääni tuntuu niin sekaiselta, että unohtelen tekemiäni kauheuksia. En vain jaksa muistaa kaikkea pahaa - ehkä sen takia mä en opi virheistäni ja toistelen syömisorgioitani yms paskaa. Päälle vielä päänsärky-huimaus-väsymys combinaatio ja vajoan valveillakin omissa ajatuksissa johonkin syvään REM-unitilaan. Kaikki todellisuus tuntuu siis joltain syvältä unen ja painajaisen sekoitukselta, josta heräilee vain unohtaakseen sekoilujaan. Waude, kuinka tekotaiteellista.. x__x

Paha viikko jatkui, ruokaa katosi suuhun ja mahaan. Yksi ilta oli jo pilalla, kello oli puoli kymmenen ja jäätelöhimo ihan absurdi. Lähistöllä on yksi kioski josta en ikinä kiskurihintojen takia ostaisi mitään (c'moon 2 rullaa WC-paperia = 2€!), mutta soitin kaverilleni ja manguin hänet ulos kauppaseuraksi. Keräsin palautuspulloni, heitin takin yöpukuni päälle ja odotin aveciani päiväkodin pihakeinussa. Jättis-tuutti ja Bravon minttusuklaata, monta kuppia mustaa kahvia poikamiesboksin sohvalla ja Matrix Reloaded-kökön tuijotusta. Nälän tapainen, uutta ja parempaa ruispaahtoleipää, juttelua ja muuta mukavaa. Kotona vielä jotain, pahuuteni epätoivoista kaontaa, rangaistukseksi liikaa laksanappeja. Ei, ei näin.

Nukuin eilen ylipitkään, unohduksensekaisena makasin sängyssä ja ravasin vessassa. Laksanapit vetävät koko ruhon koville - ei niistä paskaakaan ole hyötyä mihinkään laihduttamiseen tms., mutta jos tahtoo tappaa itsensä vatsakramppeihin niin bueno. Kaupan päälle vielä oksetusta, huimausta ja päänsärkyä yms jännää. Etikettiin pitäs varmaan lisätä: "Loistava itsevihan purkukeino iltaisin, jota varmasti katuu jokaikinen aamu." ^__^ EI NÄIN!

Ihme ja kumma niin unimössössä valvominen ei ole ihan mustavalkoista. Ainakin itse säpsähtelen oikeasti nukkuessa aina hereille ennen kuin kaikista kamalin kerkeää tapahtua. Revin siis jostain energiaa, sain itseni semi-elävän näköiseksi, koetin leipoa pinkkejä macaron-leivoksia lahjaksi, pakkasin laukkuni, möhläsin macaronsini ja ehdin bussiin kohti kaverin synttäribileitä. Oli ihanaa, mukava tavata puolituttujen tuttujakin, bileiden tarjoilu ei ahdistanut ja rakastuin taas uudelleen salaatteihin. Kaikesta kiitos poikkiksen turvalliselle läsnäololle. Mä en kai voi siirappisesti ihkuttaa tarpeeksi iloani että mun kaltaisellani oliolla on joku. Eikä vaan "joku" vaan joku aivan omaa luokkaansa. Halausten, empatian, suukkojen ja tuoksun lisäksi pelkkä samoissa nurkissa lojuminen lämmittää ja lohduttaa. Jotenkin hänen sanoillaan on erityistä painoarvoa, ja saadessani moitteet sekoiluistani koin häpeän lisäksi jotain tyytyväistä rohkeutta muuttaa tapojani. Näköjään poikkis yhä lukee blogiani.. auts auts auts. Illan kruunasi kauhea kaatosade ja kahdestaan bussille rämmintä saman pyyheliinan alla. ♥ Tunnelma oli samalla lailla maaginen kuin Totoro-leffan (ihan yleissivistystä vaikkei muuten piittaisi animesta ;>) sadekohtauksessa - paitsi että me oltiin nikeästi aivan litimärkiä ja kengät täyttyi epäromanttisesti vedellä. Litsläts.

Mutjoo, nyt saa kaikki painajaismainen sekoilu ja ruoan orjuus jäädä pois. Piste. Tämä läski-ääliö ei enää ikinä halua koskea laksanappeihin, päästää liikaa ruokaa sisälleni tai joutua kakomaan! Nyt suu seis!

PS: Kiitos vielä hirveästi kaikista blogiin tulleista kommenteista! ♥ Olen niin otettu kaikesta vaivasta ja välittämisestä että olin tipahtaa aamulla tuoliltani.

6 comments:

  1. Olen lukenut näitä sun tekstejä vanhimmasta uudempaan (nyt 08 syyskuun kohdalla) ja sitten näitä sun uusimpia. Kiva kattoo miten oot muuttunut ja mitä samaa on vielä. En tiiä miten usein itse luet vanhoja tekstejäsi.

    btw. Ihana kirjoitus tyyli ja sisältö :) Pirun monessa asiassa yhdyn mielipiteisiisi.

    ReplyDelete
  2. Muista et se ruuan orjuudesta pois pääseminen edellyttää silti sovun tekemistä sen kanssa. Jos haluaa elää. Että syö elääkseen. Enkä kuulu salaliittoihmisiin enkä haluu vaan lihottaa sua.

    ReplyDelete
  3. Totoro on niin ihana leffa! ♥
    Ihana sadekuvaus, on ihanaa, että sinulla on ihminen, joka tekee sinut onnelliseksi.

    ReplyDelete
  4. sanna, gryyy sovintoa en ikinä ,__,

    Without line, itseasiassa en juuri lainkaan lue vanhempia merkintöjäni.. ^^; Hyvä jos oikoluen kirjoittamianikaan. Joskus tageja siivotessa saatan pläräillä tekstejä, mutta yleensä en kamalasti.

    ReplyDelete
  5. Alan kohta hypettää himona sunkin puolesta. Ihana lukea, että joku alkaa rempata elämäänsä parempaan suuntaan, jes. Juuri näin :)

    ReplyDelete
  6. no voipas kerpele, miten sen nyt selittäis.. mullahan on toi kaikkein basicein bloggerin valmisulkoasuista; jota oon sitten kustomoinu muokkaamalla valmiin mallin HTML-koodia. se koodi on periaatteessa vaan turhan monimutkanen CSS-tiedosto, jota on suht helppo käsitellä jos on hiukankin kielitaitoa ja maalaisjärkeä (mitä sulta nyt löytyy varmaan enemmän kuin multa). mun muokkailut on suorastaan häpeällisen simppeleitä ottaen huomioon, miten paljon oon duuniksenikin tehnyt webdesignia - lähinnä väreillä ja epä-valideilla koodeilla kikkailua yrityksen ja epäonnistumisen kautta.

    hirveen vaikeeta yrittää selittää kokonaisuudessaan kaikkea, mut jos jotain tiettyä haluat tietää niin kysy pois. autan kyllä jos vaan osaan. :)

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥