Saturday, July 11, 2009

Henkisiä litsareita

Ikävöin jälleen Äidille, tongin kaapeistani kelpaavia leivonta-aineita ja väkersin anteeksipyynnöksi täytekakun. Bussi Helsinkiin ja pari pakettia jäätelöä keskustasta: Papagalon valkosuklaa (keskinkertaista) ja Ingmanin kevyt mango-banaania (melko pahaa). Äiti oli edelleen kova, mutta sain kai nitistettyä ne pari kaipaamaani pehmosanaa. Söin paljon, liikaa, mutten enää niin kamalia överiähkyjä, joten hetken olin tosi ylpeä itsestäni kunnes huomasin tyhjentäneeni illassa koko 0,9L jädepurkin.

Ajattelin jos puhuttaisiin tunteistani, perhesiteistä tai rakentavasti pyytää ettei Äiti tuohtuisi niin usein vaan puhuisi minulle pitsihansikat kädessä. Paskat, ihan kuin mun kaltaiselleni tyttärelle vielä pitäisi lässyttää! Laiska, kelvoton, ahnas iilimato, jonka sairasta luikertelua pitää vuosi kaudet seurata ja paijata vielä pitäisi. Olin hiljaa, mutustin, olin kääntänyt jo viimeiset Äidin hoitamat laskuni omiin nimiin. Sanaruntelut tuli tällä kertaa kun en taaskaan ollut Normaali ja ottanyt hänen kanssaan kakkua. No pliis en todellakaan! Minäkö söisin jotain toiselle vääntämääni kalorikimpaletta?! Hah, tv:stä tuli oivasti joku Aussien Huippis-jakso, jossa kaksi laihinta tyttöä "sabotoi" pulskempia kanssakisaajia syöttämällä aamiaiseksi "terveellisiä" jäätelöpirtelöä ja rasvakermavaahto french toasteja. Samaistumista?

Seuraavana aamuna karkasin kun Äiti paistoi lettuja. En kestänyt kuunnella puhtaan totuuden sanaruntelua, mutta ansaittuna kirjoitin sen ylös ja imin kaiken itseeni: Olen koko ajan mussuttava ahnehtija. Ra'an monisanaisesti ja niin paikkaansapitävästi. <3 <3 Kiitos tästä, käytän sitä uutena iltarukouksena, mottona, itseruoskintana laihtumiseen. Minähän laihdun. Nyt ja koskaan, muuten en ansaitse elää. Laihdun, kuihdun, katoan oikeasti. Pakko laihtua. Niiiin en tahdo tai tavata ketään, varsinkaan tiistaista sh-polin lääkäriä saati ravitsemusterppaa, ei ennen kuin pari kiloa on tippunut. Tietenkään en saa salamana sormiani irti jääkaapinoven välistä, mutta hiljaa hyvä tulee kun tarpeeksi kauan ovea lyö.

10 comments:

  1. Miten sua auttaa jos laihdutat? Katoaako kaikki sun ongelmat ihan hups vaan ja sitten olet yhtäkkiä kaunis ihana keijukainen? Auttaako kuihdutettu olemus ja huvenneet kilot sua eteenpäin, oletko sitten onnellinen? Mua sattuu kun luen sun tekstejäsi, oon seurannut blogiasi jo tosi kauan. Tuntuu pahalta kun joku noin lahjakas ja kaunis tekee itselleen noin pahaa. Jos on ollut pahasti aliravittu niin on ihan normaalia et paino voi heitellä sen jälkeen ( mulla nousi useampi kilo ihan vain nesteestä) Kehonkuvasi on vääristynyt, olet edelleen todella pieni. Toivottavasti saat apua ja terapiaa. Toivon sulle voimia!

    ReplyDelete
  2. Terapiaa toivoisin mäkin, pidetään sormet ristissä että Valtava-hakemus menisi läpi.

    Keijuvertauksen päälle voisin kaivella nänääni oksentaa. Tuskin tietoisesti rumentaisin ulkonäköän arpienkaan kera jos kyse olisi sitä ongelmat katoaisi kauneudella. Vaikka rehellisesti sanottuna näytin mielestäni paljon paremmalta itseltäni ennen kuin menin osastolle.

    Mut kiitos kommentista<3 Oli tärkeä

    ReplyDelete
  3. Oon lukenut ahkerammin sun blogia. Jotenkin on toisinaan niin helppo samaistua teksteihisi.

    Mutta haluaisin jotenkin auttaa, en vain tiedä miten. Haluaisin ihan oikeasti, että pääsisit takaisin jaloillesi. Olet kaunis - sisältä ja ulkoa. Sulla on lahjoja ja olet fiksu. Et hukkaisi itseäsi. Pitäisit huolta itsestäsi, sillä sinulla on varmasti paljon annettavaa muille.

    Tiedän kuitenkin, että asia ei ole niin helposti hoidettavissa. Ei ole helppoa vaan "alkaa huolehtimaan itsestä". Se vaatii itsekunnioitusta. Olet vain niin itsekriittinen, että et suo kunniaa itsellesi. Näin oon käsittänyt.

    Anteeksi kaikki epämääräiset höpötykset. :D Ajattelin vaan, että haluat varmaan kuulla lukijoiden mietteitä. :)

    <3

    ReplyDelete
  4. Ymmärsin, että sulla ja äitilläs on jokseenkin huonot välit? Oon vasta vähä aikaa lukenu sun blogia enkä oo noita myöhempiä postauksia lukenu niin ton viimesimmän perusteella sain tälläsen kuvan. Mullaki on äitin kanssa huonot välit eikä oikeen tulla toimeen mitenkään. Välillä menee ihan hyvin, mutta suurinosa ajasta menee riitelyyn. Nyt on sellanen masis päällä, että oman blogin kirjottaminen on tyssänny melkeen kokonaan. Ei yhtään inspiroi kirjottaa eikä tehä paljoo muutakaan. Haluisin vaan olla ykisin, mutta seki on ihan liikaa pyydetty.. Koko ajan joku häärää jossaki lähellä eikä ole mitään omaa sopukkaa minne piiloutua.
    Tsemii sulle. Thinspiration.. meijän juttu.

    ReplyDelete
  5. Itseasiassa mulla kai on äitiini aivan "loistavat" välit. Näin ainakin kerron kaikille, mehän tullaan hyvin toimeen kun ollaan aina asuttu yhdessä ja tunnetaan toisemme. Pystytään luottaa, välitetään helvetisti ja nähdään ja soitellaan suht usein.

    Meillä on tosi hyvät välit!

    ...Mutta mussa taitaa olla joku railo kun asiat menee näin?

    ReplyDelete
  6. Hei! kiva kuulla että pidät blogistani, ja että ajatuksistani joku muukin saa kiinni kuin oma sekava pääni. Itse olen lukenut blogiasi jo kauan, hauska juttu että sinäkin löysit tiesi sitten tänne mun blogiin. Saattaapi olla, että ajatusmaailmamme kohtaavat monessakin asiassa!

    Samaistun blogissasi paljon nykyiseen tilanteeseesi. Vuoden takainen itsekuri on kadonnut ja paino hipoo normaalin rajaa. Syytän itseäni ja huonouttani jatkuvasta syömisestäni, vaikka lääkärit toitottavat kroppani siitä päättävän. Se on vaikeata hyväksyä, tuntuu kuin olisi yksinkertaisesti vain HEIKKO.

    No, mutta jatka samaan malliin, tekstisi ovat mahtavia.

    ReplyDelete
  7. Mitä sä muuten opiskelet? Oon lukenut blogiasi jo kauan, ja aina ihmetellyt sitä... Lähetin jo kommentin aiemmin, mutta se ei näy joten sori jos oot sen poistanut ja kiusaan uudelleen. Tai sitten wammakoneeni teki kepposet :<

    ReplyDelete
  8. Ahhahhaa. Minkä takia kaikki vitun urpot luulee että ihminen on parantunut jos se on lihonut? Minä, lihavista lihavin SikaLäskiHuora, olen toisen sairauden lääkityksen seurauksena lihonut 18kg (kyllä, nyt saa huokaista syvään kauhusta tai revetä kamalaan pilkkaavaan nauruun ja jopa tukehtua siihen, niin kamalaa ja absurdia tämä paksuuteni on). Minkäs teet jos joudut syömään 4 eri psyykelääkettä (+ rauhottavia jotka niin mukavasti vaikuttaessaan vaativat syömään kaikkea kivaa makeaaa) aivan kammottavia määriä joilla saisi isomman miehenkin tainnutettua, kenties jopa tapettua. Turha laihduttaa. Vaikka söisi miten vähän tahansa, mitään ei lähde. Mahasta varsinkaan. Koko ruumiinrakenne on muuttunut. Siltikin, koko ajan lasken kaloreita ja mietin että mitä vittua sitä on tullut tehtyä. En IKINÄ syö yli 1800kcal ja niinkin paljon todella harvoin. Oon aika valmis ampumaan luodin ohimoon. Koita kestää painoasi. Se on VIELÄ minimaalisen VÄHÄN.
    T: joku vitun paska anonyymi BMI 22

    ReplyDelete
  9. Anteeksi ylläoleva angstailuni ^^

    ReplyDelete
  10. Anonyymi1:opiskelisin graafisen alan juttuja, mutta tällä hetkellähän mä öö.. lööbailen. :T Medianomiksi pitäs silti joskus päästä.

    Anonyymi2: Ei tartte pyytää anteeksi angsteja!! Oikeesti, I feel for you. *halaa* Lääkkeistä todellakin voi nousta painoa, pari ystävääni on myös hypännyt ylipainoaan jatkuvien lääkitystensä takia - he eivät kuitenkaan kärsi syömisongelmista. Äh, on niin ahdistavaa välillä edes hymyillä lääkärissä kun heti ollaan pistämässä pellolle.

    Jaksamisia sinne päin, saa tulla kommentoimaan uudelleenkin! Puspus.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥