Tuesday, July 28, 2009

Marttyyritytön haaveet

Pari päivää kotosalla on mennyt hyvin vaikka, noh, ruokahan on aina liikaa vaikkei överiksi menisikään. Hetkittäin ajattelen jopa etten taida olla enää niin kamalan masentunut! Jaksan hei nähdä ihmisiä ja siivota huusholliani, välitän meikata naamani, olen uudelleen ruvennut piirtämään ja jopa haaveilen tulevaisuudesta. Siitä miten joku päivä vielä muutan Mummoni vuokralaiseksi, jatkan opiskelua ja olen malliopiskelija, vastaan tekstiviesteihin tai sähköposteihin samana päivänä, mulla on ajokortti takataskussani ja Äiti tai ystäväni eivät keksi katsoa minua alaspäin vain laiskana, itsekkäänä, välinpitämättömänä luuserina. Saan rakennettua ympärilleni uudet ruusukuvioiset kulissit joitten takana voin elää rauhassa omassa maailmassani. Kunnes kutistun niin pieneksi että katoan maailmasta.

Masennus ylä- tai alamäkeen, mutta ulkopuolisille näkymätön pahaoloni ja ahdistus pysyy. Surettaa ja masentaa kun viimeisetkin luottamani läheiset vain vähenevät, sillä toistaiseksi olen sitä kaikkea paskaa mitä päälleni voi kantaa, sekä aivan liian iso. Niinpä, kuka jaksaa tällaista itsekeskeistä tyttöä joka vain lojuu ja velloo paikallaan? Tyttöä joka märehtii marttyyrin lailla jokaista kuulemaansa sanaa, mistä voi vääntää jotain negatiivista itseänsä kohtaan. Marttyyri kuten nytkin tiedostaessani vian olevan minussa jos en kestä joitain ihmisiä. Mutta en voi sille mitään jos olen pelkuri, joka ei uskalla lähestyä tai avautua. Pelkuri joka tarvitsee loputonta lohdutusta.

Onneksi on Poika. Hän onkin erityinen kun lohdutukseksi riittää suukko ja halaus, on molemminpuolinen välittäminen, luottaminen ja voi ilman häpeää olla oma itsensä. Heräsin eilenkin tuttuun maailmavihaaminua-painajaiseen, jonka tuomaan rinnanpistoon himosin terän kosketusta, mutta sain turvan ahdistukseen toisen ihmisen läheisyydestä ja napsimalla 5mg pamejani kuin karamelleja. Olisi vain haaskausta heittää liian miedoksi käyneet bentsot pois. Olen tästä suhteesta niin onnekas, sillä äkäisistä puhelinkeskusteluista päätellen tainnut polttaa pakosiltani nyt Äidinkin luo. Tuotan liikaa vain harmia ja mulla ei ole selkärankaa ruveta vääntämään vastaan, kinaamaan tai kiukuttelemaan. Blää.

PS: HUOM! Päähuoleni vaan on puolivarmuus just Äidin ja Poikaystävän (ja ties kenen muun arkitutun?) KYTTÄÄVÄN satunnaisesti blogiani. Jumalauta sentään, en tiedä pyytääkö kauniisti vai huutaen raapia seiniä, mutta c'moooon älkää tulko lukemaan Kahviani vaan antakaa mulle rauha edes jossain pyörittää omia ajatuksiani. Kiiiiiiiitos. Oli pakko vielä painottaa, sillä muuten tukehdun vielä sisältäpäin.

9 comments:

  1. mukava kuulla että sulla menee pikkuisen paremmin :) koita nauttia kesästä <3 sulla on ihana blogi

    ReplyDelete
  2. mulla on sama juttu ton sukulais/ystävien kyttäämisen kanssa. onneksi livejournalissa kuitenkin pystyy laittamaan koko blogin friends only, mutta silti. profiilista voi päätellä aika paljon.
    ihania suunnitelmia, pystyn samaistumaan.

    ReplyDelete
  3. Se 18kg lihonut tyttö, sanotaan vaikka InkeriJuly 29, 2009 at 1:55 PM

    Heeeeeiiii. Sama juttu täällä. Jaksan tavata ystäviä, vastata viesteihin, jutella jopa messengerissä(!), siivota, hoitaa virastoasioita, valokuvata, hymyillä asioille. Mutta silti... Asioilla on aina toinenkin puoli. Jotain menee kuitenkin pieleen, tai siis menee koko ajan. Terapia pitää mut pinnalla etten huku omiin ajatuksiini yksin. Pillerit pitää syödä oikeaan aikaan. Millon mun elämä muuttuu? Mitä tässä odotetaan? Ei se paraneminen tietenkään hetkessä onnistu. Voi olla vuosien projekti edessä. Välillä ei jaksa taistella. Ajatus kuolemasta piipahtaa vieraana säännöllisesti. Joskus, hyvinä päivinä, juon kahvia mustana ja haaveilen paremmasta tulevaisuudesta :) Toivoa on. ON.

    ReplyDelete
  4. "Hän onkin erityinen kun lohdutukseksi riittää suukko ja halaus, on molemminpuolinen välittäminen, luottaminen ja voi ilman häpeää olla oma itsensä." Musta on niin hienoa, että sä voit olla poikaystäväsi seurassa oma itsesti. En toki tiedä, että miten kauan te olette seurustelleet (eli miten kauan luottamus ja muu on ehtinyt kehittyä), mutta mun ja tyttöystäväni vajaan kolmen kuukauden suhde oli jo kaatua siihen, kun loukkaannun joka pikkuasiasta ja kadehdin tyttöystävääni (se nainen toimii mulla thinspona!), häpeän jokaista läskiäni, parin vuoden takaisesta lihomisesta tulleita raskausarpia, ja tytön seurassa syöminen on varsin kamalaa, kun aina pitää katsoa, että varmasti otan vähemmän ruokaa kuin tyttö, etten vaikuta kamalalta ahmijalta. Toivoisin niin saavani tästä vielä suhteen, jossa voisin olla ihan luonnollisesti ja suuremmin vammailua ajattelematta. Siihen asti tyydyn olemaan hyvin iloinen sun ja poikaystäväsi puolesta. ^^

    ReplyDelete
  5. Linnunhammas: Tuossa talvella tulee pari vuotta täyteen :> Oli mullakin aluksi paljon häpeää ja ahdistusta kehoni koosta, erityisesti koska poikkikseni on naturellisti hirmu hoikkelo vaikka elääkin karkilla ja burgerilla. Olen kuitenkin päässyt tuosta issuesta kutakuinkin ylitse, totta kai oma epävarmuus tuo sotkuja suhteeseen aina välillä, mutta enpä pelkää hänen seurassa läskejäni. Rumuuttani kyllä, sillä hänen mielestään olen vähemmän viehättävätä mitä enemmän laihdun. Uh, ristiriita sekoittaa pään.

    (Bonusta peloista poispääsyyn oli ehkä että alkaessamme seukata olin fatemmillani kuin varmaan ikinä..)

    Toivottavasti voit tulevaisuudessa olla vertailematta itseäsi pariisi ja tuntea itsesi hyväksi! <3

    ReplyDelete
  6. Mulla on tota samaa, että tadaa tällä tytöllä pitäis asiat olla hyvin kun ruokakin maistuu ja paha olo ei näy enää päällepäin. Hirveät utelut millon lopetan lääkkeet, milloin aloitan liikunnan (öö kiitoksia vain).. Et oo yksin.

    Ihan näin asiasta toiseen, paljon juot kahvia päivässä :D? Itselläni menee aina kahvioissa rasvattomaan maitoon tehtyä lattea (yummm<3), ja kotosalla sitten kahvia nykyään enemmän kuin laki sallii.

    ReplyDelete
  7. Kimmie: En mä oikeasti juo niin kamalia määriä, sillä välillä en jaksa keittää koko päivänä lainkaan tai mieleni tekee enemmän teetä. Aamukaffeksi riittää jos suodattaa ~6 kuppia kahvia ja iltapäivällä ehkä toiset samanlaiset. Onneksi mukillani on kokoa 0,5l niin ei tarvitse mennä kuin pari-kolme kertaa keittiöön santsaamaan :D

    ReplyDelete
  8. Tuntuu typerältä kirjoittaa, kun en ole mikään itseilmaisun pioneeri.
    Noh kumminkin kirjoitan :)

    Elikkä ihan ensiksi pitää kiittää olemassa olostasi:D tää blogi on todella "ihanaa" luettavaa, osaat kirjottaa todella hyvin.
    Lueskeltuani eri postauksias mulle pomppas voimakkaasti silmään sellanen juttu kun kehon malli. Olen itse todella "kamalan" mallinen, aivan mies! TODELLA leveät hartiat, suuri leveä rintakehä, olematon lantio ja perse on yhtä litteä kun pannukakku vittu ei, se on paljon litteämpi. Lyhyet jalat, pitkä selkä jne.jne. Aikani (lue 10 vuotta) tätä ruhoa rääkättyäni koetan pikku hiljaa opetella elämään sen kanssa. Se ei muuksi muutu, mutta hyväksyminen on pirun vaikeaa..
    Mutta pointtina oli että mulla sairastuminen syömishäiriöön lähti puhtaasi syvästä itseinhosta oman kehon malliin. Unelmissa olisin todella halunnut ne kapeat hartiat, leveän lantion ja pyöreän pepun. Ei voi auttaa,ei edes persjumppa ja lisä kilot.

    ääh, en tiedä miten tää vuodatus liitty mihinkään.. ehkä halusin vain kertoa täältä löytyvän yksi leveä kuljetustankkeri. Mene ja tiedä. Kovasti kuitenkin sulle vomia ja kaikkea hyvää<3 toivon todella että pystyisit joskus hyväksymään itsesi paremmin.

    T. Aura

    ReplyDelete
  9. Aura, ääh saa vuodattaa! Mä hypin ensinnäkin riemustani että oot tykänny lukea, sillä mietin välillä onko blogista enemmän positiivista vai negatiivista.. Mutta, joo, luen iloissani kaikki vuodatusjutut koska mua KIINNOSTAA kuka lukee ja mitä ajattelee!

    voisin itsekin joskus marista vartalonmallista. Mulla on jonkinlainen lantio, mutta toi sun kroppakuvaus oli muuten NIIN kuin omani: himmeet hartiat, leveä rintakehä, olemattoman lyhkäiset sääret.. ei munkaan unelmalook. Hoen päässäni vaan toistuvasti: "onneksi mulla ei ole suomalaisnaisten 'pullonkaula'hartioita".. se auttaa, joskus.

    Tuu ihmeessä uudelleen lukee & kommailemaan! <3 <3

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥