Sunday, July 19, 2009

Iltapalamonologi

Kotona ilma tukahduttaa vaikka kuinka tuulettaisin. Mökiltä raahautui iso kassillinen (ilmaista) ruokaa, sillä seuraporukkani ei juuri välittänyt kalliiden mättöjensä "jäämiä" kotiin kanneksia. Seuraaville mökkeilijöille jätettiin eläimellinen kasa makkaroita ja minä sain pitää syömättömät kasvikset, herkkusieniboksit, vajaan ruispalapaketin ja vieläpä pullopanttirahat (7€)! Koska toisille kolikot ovat vain hiluja. Ja koska toiset eivät tarkkaan kaupassa laske monellako jugurttipurkilla tasan selviää yhden viikonlopun. Toisilla on maallista varaa elää leveästi, kun mulla taas on leveyttä riittämiin pelkissä alleissani, jotka lötsähtävät kylkiä vasten. Yök. Näillä ojentajien alla olevilla rasvaihopussukoilla voisin varmaan aloittaa liitämään.

Maha on pinkeähkö, paha olo kuitenkin, kuhmuun koskee. Paino oli kotiin tullessa tippunut, aamulla varmasti noussut. Kaloritaulukoista sokea mässymökkeily pätee aina sunnuntai iltaan asi. Muutenhan tässä mentäisiin kohtuuttoman sekaisin hei. Tein leipää, laitoin isot siivut tofua, lämmitin mikrossa, istun ja mietin. Ei tee mieli ruokaa tai syödä, mutta tunnen tahtovani energiaa. Käyn päässä loputonta keskustelua irrallisminän kanssa, joka ei muuta osaa kuin himoita ja vaatia tarpeitten täyttämisiä. Proteiinipitoiset tofuklöntit vaikuttavat puoleensaviltä kuin lihansyöjille kobe-härkien pihvit.

Saan nämä nieltyä, tiedän. Aamulla todennäköisesti on huono omatunto niin kannattaako? Saan varmaan syötyä nämä ilman että heitän pois, syötyä rauhassa haarukalla ja veitsellä kaksi siivua leipää tomaatilla, tofulla ja tuorejuustolla. Mutta saanko pidettyä ne sisälläni? En suunnittele, tahdo, halua tai kaipaa oksentaa. Pelottaa silti syödä jos tulen tolkkuihini etten ansaitse leipiäni vaikka kuinka antaisin luvan syödä. En ostanutkaan kaupassa jäätelöä, olin vahva, joten tofuleipä? Kevyttä, terveellistä, ravinteikasta! Mene alas, pysy. Päätän. Mutta pelkään niin hirveästi.



Söin reilusti ainakin puolet tofusta, puolikkaan tomaatin ja puolet puolikkaasta fitness tempo-leivästä. Loppua en enää pystynyt, syljin seuraavat puremani palaset talouspaperiin ja hiivin keittiön roskikselle. Nielin varmasti liikaa. Lihava kusipää, hyvin tässä taas kuset onnistuneen viikonlopun päälle läskiytymällä. Loppu leivästä lentää pakkaseen ja tofu roskiin. Illalla tunteja myöhemmin rauhoittavat alkavat vaikuttaa, unohdan saaneeni jo marjaöverit ja mummolasta mukaan saanueet tuoreet mustikat tanssivat lusikalta kielelle happaman jugun kera.

13 comments:

  1. Voi ei... Ihan kauheen surullista, että sä koet noin. Just että käyt sisäsitä kamppailua syömisestä, vaikka pitisi hyvin mielin syödä.
    On jotenkin kauheen surullista lukea sun tektejä, kun ei voi auttaa.
    Mutta toivottavasti kommentointi edes piristäisi! :)

    ~Kati

    ReplyDelete
  2. Olet kyllä todella sairas. Inttämällä intät että NYT sä olet oikeasti läski joten "olkaa te muut hiljaa". Jos painosi on alle 55kg niin voit olla hiljaa niistä läski-puheistasi. Oli sulla kuinka paljon tahansa kiinni-otettavaa kehossasi.

    Toivottavasti saat pian hoitoa. Luen aktiivisesti ja mielenkiinnolla blogiasi mutta itseinhosi ärsyttää suunnattomasti. "Been there, done that" mutta silti ei halua että muut kärsivät ja vihaavat itseään, vaikka tietää ne tunteet, mitä muut käyvät nyt läpi.

    ReplyDelete
  3. Olen myös lukenut blogiasi jo pitkään ja tulen aina surulliseksi, kun kirjoitat, että aiot, haluat tai että sinun aivan ehdottomasti pitää laihtua. Ymmärrän kyllä miltä tuntuu, ei tässä ole itselläkään kuin puoli vuotta normaalipainoisen elämää takana. Ahdistuksen iskiessä aina välillä kaipaan sitä oloa, joka tulee kun vaa'alla huomaa painon pudonneen, sitä kun on tavallaan mustaa valkoisella siitä että pystyn ja onnistun edes jossakin. Se että tarvitsee digitaalinäytöllä vilkkuvia lukemia sitä todistamaan on kuitenkin aika surullista ja enemmänkin siinä on kai kyse juuri tuosta kirjoittamastasi "ansaitsen kärsimyksen"-ajattelusta. Elämä joka on omistettu painonhallinnalle on loppujen lopuksi niin tyhjää ja aika itsekästäkin (kaikki se vaiva ja mitä - olet laihempi? Siitä ei hyödy oikeasti kukaan.), eikä se kannata vaikka se aluksi tuntuukin niin hyvältä keinolta saada itsensä joskus tuntemaan se hetkellisesti tyydyttävä annos onnistumista ja ansionsa mukaan saamista.

    Edellisessä merkinnässäsi kirjoitit, että uutta ulkoasua tehdessä oli ihanaa unohtaa itsensä hetkeksi, ja musta siinä voisi olla sulle jonkinlainen ratkaisun ydin näin aluksi ainakin. Löytää jokin muu keino käsitellä (aka paeta) ongelmia kuin itsensä riuduttaminen. Sä olet visuaalisesti todella lahjakas ja voisi olla hyvä idea hyödyntää sitä tässä asiassa, en tiedä piirrätkö esim. sarjakuvaa, mutta jotenkin voisin kuvitella että sun piirtämistaidot + huumori voisi olla aika hieno yhdistelmä. Niinkuin esimerkiksi. Itsehän tiedät mikä sulle voisi olla paras tapa purkaa solmuja. :) Piirros on jotain konkreettista, josta muutkin voivat nauttia, eikä sun tarvitse seuraavana päivänä punnita sen arvoa vaa'alla. (Tai no, ainakin olisi todella omituista arvostella piirustuksia painon mukaan...hmm.)

    Yritä päästää irti laihduttamisesta, se vapauttaa niin paljon energiaa kaikkeen muuhun paljon parempaan. Varmasti se vapauttaa tilaa myös epämieluisille ajatuksille, mutta ikävä kyllä nekin pitää joskus kohdata, mutta jos sulla on edes jotain minkä avulla taistella niitä vastaan niin jonkin ajan päästä hellittää. En tunne sua, mutta oot varmasti hieno tyttö ja toivon, että sulla menisi jo paremmin. <3

    ReplyDelete
  4. Voi kiitoksia kommenteista! On ihana saada kuulla jos mun tekstit herättelee jotain ajatuksia tai tunteita, surullista takaisinpäin jos löytyy samaistumisia. Nämä on mulle tosi tärkeitä, vaikka multa meneekin jokaikinen "älä laihduta"-kommentti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

    Itseinhoon väsyy itsekin, mutta kun sitä ei voi järjellä pistää OFF-tilaan. Omasta ansasta tulee ase itseä ja elämäänsä vastaan.

    Anon3, mä olen joskus lapsena piirrellyt sarjakuvia ja piirtäminen on kyllä ollut lähellä sydäntäni. En ole vain vuoteen taaskaan piirtänyt mitään, sillä olen ihan liian itsekriittinen saadakseni jälkiä paperille vaikkei niitä tarvitsekaan pistää esille. Turhaudun ja ahdistun kun näen kynästä lehtiölle miten mun pitäisi olla tässäkin parempi, joten oon tyytynyt katselemaan ja tallentelemaan tuhansia kuvia koneelleni. Onhan sekin addiktoivaa, mutta ei järin luovaa. ^^;

    PS KAIKILLE KOMMENTOIJILLE!
    Vaikka haluatte pysyä anonyyminä niin olisi helpompaa jos laitatte Name/URL kenttään edes jonkin nimimerkin esim xxx, jokuvaan, 23413, sillä siten olisi helpompi vastailla jokaiselle erikseen! <3

    ReplyDelete
  5. Linkitän blogisi blogiini. Jos et tätä halua niin tule urputtamaan niin poistan sen linkin. :D

    ReplyDelete
  6. Minua suruttaa ihan kamalasti lukea näitä postauksiasi, mutta kirjoitat todella upeasti ja elävää tekstiä. Oletko koskaan harkinnut kirjailijan tai kolumnistin uraa?

    Kuitenkin, en aio alkaa saarnata sinulle sitä "älä laihduta" sontaa, sillä tiedän että se menee kuuroille korville. Niin meni minullakin n. puoli vuotta sitten. Sukulaiseni ja vanhempani yrittivät saada minut syömään, mutta aina kieltäydyin, kieltäydyin ja taas kieltäydyin. Painoni laski hurjasti, ja jokainen pudonnut gramma vaa´alla oli onnistuminen. Kun en muussa ikinä onnistunut, muut olivat parempia koulussa, liikunassa, nätimpiä .. ym. Itsetuntoni oli kait niin huono että aloin oireilla ravinnon kautta. Olin osastollakin, 4 kuukautta. Nyt onneksi olen sieltä päässyt pois, ja elän terveellistä, tasapainoista elämää. En voi väittää etteikö mielessäni edelleen pyörisi välillä anorektisia ajatuksia, mutta ne on vain kohdattava, kestettävä ja torjuttava. Näen teksteissäsi hyvin paljon vanhaa itseäni. Blogisi on todella hieno, ja uusi ulkoasu on mahtava!

    ReplyDelete
  7. Hei :) olen lukenut blogiani jo kauan ja kommentoinutkin joskus anoomyyninä. :) Blogisi on aivan ihana! Ikävää vain kuulla että voit huonosti. :( Muista että paino nousee ihan nesteen takia, ja vaihtelee päivittäin! Ei se tarkoita että olet lihonut tai laihtunut. Jos sun ruumis haluaa ruokaa, niin siinä ei ole kyse siitä että et pystyis hillitsemään itseäsi tai olisit ahne idiootti vaan oikeasti tarvitset ruokaa, ei keho koskaan pyydä sitä turhaan! Koita syödä kultapieni :( Tiedän että "älä laihduta" jutut menee sulta ohi korvien, mutta toivoisin että ymmärtäisit (pikkuhiljaa) etät elämässä on muutakin. Sä olet arvokas ihminen, ja sulla on oikeus parempaan!

    ReplyDelete
  8. Tässä ajatukseni blogistasi: ♥

    Kirjoitat hyvin, erotut. Olen seurannut jo pitkään ja joskus jöin lukemaan vanhoista teksteistä uudempiin niin että ilta ehti jo vaihtua yöksi enkä edes huomannut.

    Tykkään. Ei mulla muuta.

    ReplyDelete
  9. Moikka! minä täällä taas. olen ahkerasti seurannut sun elämää ja haluaisin kiskoa sut ylös sieltä. mutta en ala nalkuttamaan, en todellakaan.haluaisin sut vaan takas elävien kirjoihin. aloitin jonkunlaisen uuden blogin, ihan vaan saadakseni itseni taas kirjottamaan.
    kirjotat kyllä ihan älyttömän hyvin, kun et vaan inhoais itseäs niin paljon..

    ReplyDelete
  10. Kivat pullorahat sait. :) Itekin aina keräilen kaikki jos ei muille kelpaa, tosin sillon kun on hirveesti rahaa, ni myös saattaa riistäytyä se kaupassa käynti kokonaan käsistä, ja sit alkaa taas syöminen ja se alkaa ahdistaa pidemmän päälle.

    Mistä muuten saa tuota fitness tempo leipää? Ja kuinka paljo siinä on kaloreita?

    ReplyDelete
  11. Hus korvatunturille sitten siitä, eikös se joulua tonttujen pidä alkaa jo valmistella?
    Tähän väliin on mahtunut monta "ihan selvääkin" vuotta. Ensimmäinen oli kahden teinin täysi vahinko, toinen jo vähän vähemmän vahinko kerran parisuhdekin oli meneillään, seuraavista kahdesta puhumattakaan (juu vittu kaksoset krhm) (tässä sitä nyt on ihmetelty että joku koko elämänsä lääkkeitä täyteen pumpattuna ollut ylipäätään mitään elävää on pystynyt tuottamaan...).
    Eikä minulla naisia ole ikinä mitään vastaan ollut, päinvastoin. Ennemmin minä heteroparisuhteessa viihdyn kun miesten kanssa sinä "akkana" tai "lemmikkinä", jos totta puhutaan, mutta harvemmalle taitaa tällainen kelvata. Enkä myöskään näe miesten välistä seksiä kovinkaan kiinnostavana, se vain tulee velvoitteena.

    ReplyDelete
  12. rokpeikko, ärr Fitness Tempoa taisin ostaa jostain S-marketista ja kcalseja oli about 62kcal/pyöreä viipale. Ei järin hyvää mun mielestä, sillä maistu enemmän laimeelle reissarille kuin millekään hienolle viljasekoitteelle.

    Elefantti Anttu, auts. Kiitos et vastasit tänne päin, kävinkin jo aamulla kurkkimassa sun blogista.

    Mä aina mietin miten voin Pojalleni kelvata, mutta kai olen niin krooninen hyväksikäyttäjä, että liian välittävät fiksutkin ihmiset voi tehdä virheensä(?)

    ReplyDelete
  13. tätä lukiessani mä tajusin miks en haluu takas syömishäiriöön.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥