Friday, July 03, 2009

Päiväossan pienin potilas

Päiväossa menee tänään kiinni aina elokuuhun saakka. En kai ole aiemmin tullut maininneeksi päiviksellä olevasta toisesta selkeästi syömisvammaisesta potilaasta. Ehkä koska me ei mitenkään juuri puhuta asiasta, anneta vertaistukea tai näytetä välittämistä. Päiviksen vertaistuki tulee muutenkin lähinnä siitä että me kaikki ollaan potilaita ja ihmiset voi samaistua toisten lähes sanattomaan masikseen. Mutta sellaista rakentavaa tukea.. nääh. Jos joskus jonkun kanssa ryhtyy juttelemaan muistakin kuin kermakakuista ja kissanpojista niin se on hiukan myötätuntoista lohtua ja kannustusta jos mitään.

Mutta tuo tyttö on niin siro ruumiiltaan hoikan vartalonsa lisäksi, aina suruissa ja ahdistuksissa silmänsä, toimii niin tutun vetäytyvästi ja haluttomasti kaikkea kohtaan, että auttamattakin huolestuu. Tai sitten vain ärsyttää jos selkeästi toinen pidättelee päivittäin itkuaan ja kukaan ei hoitopaikassakaan menisi kysymään hänen voinnistaan. Sainkin kuulla hänellä olevan jonkinlaista bulimiaa, syömistä ja paastoilua, aina silloin tällöin. Tyttö kieltäytyy ruokailuista, joutuu punnitukseen viikottain ja alkaa helisemään painonnousustaan. En lainkaan kadehdi kun mun heittäminen va'alle ei tulisi kysymykseenkään ja pidän ruokailut low profile narskuttelemalla eväitä tai hoitomaksuun kuuluvia ruispaloja ja kasvisraasteita. Mutta tuo tyttökin voi niin avoimesti pahoin, on alipainoinen ja sh:sta kärsivä niin miksi hänen lähinnä annetaan vain olla? Hänellä tuskin on mitään hoitokontaktia syömisongelmia varten? Ja jää itsekseen. Surullista, sillä vaikken tätä typykkää suuremmin tunne niin tiedän netin kautta monia avoimesti pahoinvoivia ystäviä joiden ehdottomasti ei pitäisi jäädä vähätellyiksi vaan saada ansaitsemansa apu, tuki ja huomio.

Egoani ainoastaan löi kun tyttö punnituksen jälkeen pamautti hoitajien kuullen ettei ole menossa syömään. Koska itse uneksin lakritsijäätelöstä ja olen pistänyt ennätysmäärät painoa kehooni, sillä painan nyt jopa enemmän kuin osaston jälkeen. Istuminen ei käy ongelmitta sillä en halua nähdä reisiäni, en voi pukeutua kun mahani täyttäisi vaikka Muumilaakson. Melkein normaalipainoisuus on pelkoa, hirveää itseinhoa, ja silti en ole voinut vain kieltää itseltäni ruokaa vaikka ennenhän minä en ikinä sortunut, ahminut tai luopunut kontrollista. Mitenköhän selviän heinäkuun itseni kanssa?

4 comments:

  1. Vaikka siitä puhutaan, soimataan suomen mielenterveysongelmien hoitoa lehdissä ja kaikkea. Asiasta mukamas puhutaan, mutta tehdäänkö asialle mitään?

    On niin surullista kuulla kuinka ihmiset aivät saa hoitoa, kukaan ei huomio sh, saattavat ajatella yhtä kaikki mielenterveysongelmat. Ja samalla kun ihmisiä ei oteta todesta tai ei haluta hoitoon, nousee raja hakea apua kaikilla muilla. Olen kuullut monia ns. "terve-diagnooseja" itseni lisäksi monilta sh:laisilta jotka ovat menneet hakemaan apua. Ja sitten jos on laittu/päässyt hoitoon miksei sitten hoideta. (Okei nyt menin jo itekin sekaisin mitä kirjoitan XD)

    Ja hei koita pärjätä tämä heinäkuu. *Hali* Me uskotaan suhun. Etkä ole muumi ja jos olisitkin olisit vain soma ja kaikki haluaisivat halata sinua.

    ReplyDelete
  2. Koko suomi menee kiinni heinäkuun ajaksi :/, hoito ei onnistu kukaan ei ota todesta ja niin edelleen. Meidän on oma pieni hyvinvointi valtiomme.

    ReplyDelete
  3. Kesäpaussit on perseestä, etenkin jos niitä tarvitsee :<

    Mutsjoo-oo-o. Oon vammanen kommentoinnin suhteen, mutmut. Ajattelin taas vaan ilmaista olemassaolostani, ts siitä että luen.

    Kivaa viikonloppua!

    ReplyDelete
  4. Lasipalanen said...
    Koko suomi menee kiinni heinäkuun ajaksi :/, hoito ei onnistu kukaan ei ota todesta ja niin edelleen. Meidän on oma pieni hyvinvointi valtiomme.


    Just näin..väliaikaisella kriisiosastolla sooloillaan ja tehdään olo mahdollisimman kurjaksi..ei kiva.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥