Friday, July 31, 2009

Pieniä hyviä arkisia


Joo. Viime kirjoituksen itsesättimiset tiivistyivät tappeluksi kun kävin Äitini luona. Ei kiinnosta kaivella enää mitään yksityiskohtaisia, huolissaanhan musta vain ollaan, ja sain seuraavana aamuna hiukan purkautua omalekurini ihanalle sijaiselle. Lohdutusta ja vakuuttelua etten ole pahuuden olio, sekä kummastelua miksi en suutu riidoissa tai edes loukkaavissa tilanteissani. En vain.. tykkää kiukutella. Yleensä siis pillitän, yhy. Se tuntuu musta vain niin hyödyttömältä! mitä iloa mulle muka on toisen sanallisesta punktioinnista? Kyse ei ole siitä ettenkö kinatessa keksisi mitään "takaisin pistettävää", mutta kun on helpompaa ja turvallisemman tuntuista ottaa osumat vain itseensä. Varsinkin jos on samaa mieltä omista vioistaan niin haukut tulee kuin bensana itseinhon liekkeihin, oi jes. Olen kyllä aina ollut jossain määrin se sovitteleva osapuoli, sillä lapsena oli hirveän tärkeää pyytää aina anteeksi ja tehdä sovinto ennen nukkumaan menoa/koulupäivän loppua/viikonloppua jne. O__o;

Muuten aika on mennyt suht rauhallisesti ja mukavasti: pelottaa vain hirveästi kaiken menevän pieleen jos tuudittaudun turvantunteeseen edes hetkeksi. Kämppis on ollut poissa niin olen saanut rauhassa puuhailla omiani ja chillailla kotona. On ollut ihana kääntää kylkeä pehmeässä sängyssä, seurata kissapetoja, saada aikaiseksi kotihommia, pitää oman huoneeni ovea levällään ja muuten vain hengitellä suht rauhassa. Nukuin eilen överipitkään, heräsin tajuttoman väsyneenä ja silti sain itseni pyörän selkään, apteekkiin, kauppaan ja myöhään illasta jopa imuroimaan(!). Sponttaaneja hyvänmielen tekoja! Öö.. that's kinda superb! Annan itselleni kyllä crediittiä niinkin pienistkinä jaksetuista asioista kuten: vartalonkuorinta (ihanaa pikkuluksusta, suosittelen!), ulos meneminen vain roskien viemiseksi, parin valokuvan ottaminen, irtoteen hauduttelu, aikakauslehtien lukeminen ja puhelimeen iloisesti vastaaminen. <3_<3 Pieniä asioita, mutta oh wow tällaisesta lusmuerakosta nekin tuntuvat hyviltä ja piristäviltä.

Puhtaus, rauhallisuus, turvallinen ja tasapainoinen päivä kotona. ♥ Ei ole mitään parempaa kuin itsensä hetkellinen sietäminen, jolloin ahdistus ei masenna mieltä, fyysisesti salpaa hengitystä ja muserra rintakehää. On maagisen tuntuista kun happi kulkee ja mieli voi rauhassa vaipua haaveisiin. Mun haaveissa on se oma kämppä. Se paremmaksi, pienemmäksi tuleminen. Hei kas kummaa, heti kun ruokailut ei mene vuoristorataa niin muutkin asiat sujuu. Aina voin keksiä kivoja asioita päivistä, mutta pääroolin lopulta on aina syömisillä. Ruokaruokaruoka. Aina ja ikuisesti.

8 comments:

  1. Tollaset hyvät päivät on ihanii yllätyksii!

    ReplyDelete
  2. Oi miten ihanan raikas uusi ulkoasu! Miten sokea olen ollut, kun en aikaisemmin ole noteerannut? Joka tapauksessa, me likes!

    Alkoi hymyilyttää lukiessani tätä postausta, hyvä että niitä parempiakin päiviä vielä löytyy. Vaikka ne sitten olisivatkin niiden vähempien kalorien ansiota, niin silti. Toivoa on vielä.

    ReplyDelete
  3. Toi on niin totta, että "ei ole mitään parempaa kuin itsensä hetkellinen sietäminen"!

    ReplyDelete
  4. O-ouu. En ole koskaan tiennyt DeviantARTista, ennen kuin silmäni osuivat sinun blogisi alakulmaan. Blaah, menetetty elämä. En teekkään enää muuta, kuin himoitsen kuvia, vaikken niillä mitään teekkää. :D Kai se on jotain silmillä syömistä.

    Voimia.

    -Edna

    ReplyDelete
  5. Tärkeintä on aina ruoka, mutta hyvä jos on muuten hyvä fiilis ja menee paremmin. Tykkään kuulla näitä kivoja mietteitä varsinkin kun itselläni on viimeaikoina ollut jonkinlainen romahtamisvaihe, hah.

    Löysin blogisi ensimmäistä kertaa parisen viikkoa sitten, luin yhden yön aikana alusta lopuun kaikki postaukset ja samaistuin kympillä. Oot uskomattoman vahva ja ihanan oloinen tyttö. Oikeasti :> Jaksele ja jatka oikeaan suuntaan.

    ReplyDelete
  6. Haastoin sinut :)
    http://avaruuden-kevat.blogspot.com/2009/07/elamani-vihat-ja-rakkaudet.html

    ReplyDelete
  7. Hei on tosi ihanaa kuulla kun voit välillä vähän paremmin. Vihaa vähemmän ja rakasta lisää (itseäsi).

    ReplyDelete
  8. mä taidan olla aika samanlainen riitelijä. osaan kyllä tarvittaessa sanoa rumasti takaisin, mutta harvoin jaksan ryhtyä moiseen turhuuteen, kun voin kerran vain itkeä ja kuunnella, kuinka toinen haukkuu ja olla vielä kaikenlisäksi samaa mieltä ja inhota itseään lisää.

    ja sovitteleva osapuoli olen myös. äidin kanssa riidellessä sen sovinnon teen aina minä. aina aina aina. musta tuntuu, että meidän riidat kestäisi varmaan viikkoja, jos en jossain välissä alkaisi pyydellä anteeksi ja surullista siinä on se, että olen monesti joutunut pyytelemään anteeksi, vaikken varsinaisesti olekaan tehnyt mitään väärin.
    yhyy.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥