Saturday, July 18, 2009

Sarvikuono kuhmu otsassa

Omg tätä vielä lukee joku! Olen ihan sanattoman otettu ja iloinen aina kun joku vaivautuu sanomaan minkä sanan tahansa commentboxiin, kiitos jälleen! Ulkoasun askartelukin piristi mielialaa. Voisin pakottautua vaihtelemaan tätä tulevaisuudessa useamminkin, sillä oli sanoinkuvaamattoman ihanaa unohtaa itsensä tekemään jotain asiaa pariksi tunniksi ilman häiritseviä ahdistusajatuksia. Kummitäti meni hulluna ostamaan mulle Fatboyn, joka tuskin mahtuu huoneeseeni, mutta aah tohon löhähtäessä läppärin ja teekupin kanssa ei kyl tee mieli nousta. Btw, tällä hetkellä istun aamutakissa kesämökin laiturilla ja kuuntelen järven laineiden liplattua. Kahvikupin kanssa, luonnollisesti.

Tosiaan, eilen lähetiin Poikkiksen ja hänenmeidän ystäväpariskunnan kanssa allekirjoittaneen kesämöksälle saunomaan, grillailee, uimaan ja pelaamaan kännissä Aliasta. Vaikka haluankin paeta sivilisaatiota niin totta kai on bonusta jos blogia pääse päivittämään, sillä eilisestä taas mekisi purkaa ja avautua vaikka oloni onkin ihan OK. Päivällä kun aloin kirjoittelemaan tätä, tepastelin parilla rantakivellä ja onnistuin upeasti kaatumaan päin betoniporrasta ja kivikkoa saaden nätisti vuotavat naarmut sääreeni, raot kämmeniin ja 1/2 nyrkin kokoisen kuhmun otsaani. Hammas ei katkennut, jes!

Maailmankaikkeus kosti kun kehtauduin uimatopissa ja bikinialaosassa päivänvaloon. Okeiokei, toi korifraasi on liioittelua mut oikeasti saan jotain tyydytystä jos vahingossa kaadun tai satutan itseni, sillä koen sen olevan minulle oikein ja ansioni mukaan. Kipuun silti kätkeytyy jonkinlainen mielihyva, ja en tällä tarkoita itsetuhoisuuden yhteydessä tulevaa adrenaliinikiksiä tai rauhoittumista. Inhoan tietty toimintaa estäviä päänsärkyjä, kovaa mahakipua, kirvelyä tai polttelun tunnetta, mutta fyysiset iskut tuntuvat kummasti erilaisilta. Tunnen kipua, mutta minua ei satuta? Itsensä telominen ei kuitenkaan ole millään mittapuulla kivaa, joten en tod. sitä huvikseni harrasta. Sopivanlainen särky ja itseinho muodostavat silti koukuttavasti suojelevan parin, jonka taakse hautautua tukahduttamaan tunteitaan ja piiloon maailmaa. Mmm, tunnepatoutuma ja eristäytyminen.. Tarvitseeko vielä lisää syitä inhotakseen ja teloakseen itseään?


Huomionhakuun ja avun pyytämiseksi ihmiset kykenevät mitä absurdeihimpin asioihin, mutta mulla tuo on ollut lähinnä jotain yksityistä ja henkilökohtaista. En edes tarkalleen muista millon mun ajatukset kivun "ansaitsemisesta" on peräisin, mutta esiintyi jo joskus lukioaikoina. Muistan lentäneeni pyörällä ja mielessäni maristen miksei sattunut lujempaa. Kai jos tolloin hyväksyi itsensä sonnaksi niin ei välittänyt jos (fyysistä)kuraa satoi päälle vähän lisää? Mutjoo, pakko olla seurassa varovaisempi tai Poikkis saa sydärin kohelluksestani. ^__^; Eihän sitä tässä sivu-uhreja tahdota, hehee! Aisssuatana näytän huomenna niin fiksulta kun keskellä otsaani on Mt Everesin kokoinen musta patti..

10 comments:

  1. ihana lukea, että sulla on edes vähän parempi olla. keep it up. :)

    ja tottakai, vaikka itkenkin kaksinaismoralistisesti omiin teksteihini saapuvien kommenttien vähyydestä en osaa itsekään niitä kirjoittaa. tämä on kuitenkin lempiblogini, oikeasti.

    tykkään tykkään uudesta ulkoasusta (värit!). ja susta. <3

    ReplyDelete
  2. voi tämä ulkoasu on aivan ihana !

    ReplyDelete
  3. Pakko tätä ulkoasuakin kehaista. Ihanat värit :)

    Mutta sen takia nyt kommaan kun jäin ihastelee noita kuvia täs postaukses. Ihanasti laitettu! Vaikka ainahan ne on.

    Ei muuta. hih.

    ReplyDelete
  4. pakko munkin kommentoida ja kertoa, että luen säännöllisesti jokaisen postauksesi! olisi aivan hirveän kamalan "outoa", jos yllättäen et enää kirjoittaisikaan .___.

    keep it goin' girl! u rock!

    ReplyDelete
  5. Hei,

    luen säännöllisesti montaa kymmentä blogia (ja paljon muutakin kaikenlaista :) ja olet yksi parhaista kirjottajista kenen tekstejä olen koskaan lukenut.

    Minulla ei ole mitään sh-taustaa, enkä edes tiedä mistä tänne eksyin, mutta halusin vaan sanoa, että toivon elämääsi mielettömän paljon kaikkea hyvää, vaikken sinua tunnekaan niin olen varma että ansaitset sen!

    P's!

    ReplyDelete
  6. Hihih, kommenttisi sai minut todella hymyilemään, vaikka ennemminkin ymmälleni. Kaikki aina huutelevat minulle, kuinka pitäisi jo käyttäytyä kuin 16-vuotias, mutta sitten sinä tulet sanomaan kuullostavani aikuiselta ihmiseltä.
    Lähetän haleja ja voimia takaisin <3

    Luen blogisi jokaisen merkinnän aina, kuten jokaisen seuraamani blogin. Sinun on ehkä yksi eniten arvostamimmistani. Tapasi kirjoittaa on niin vapaa ja jotenkin.. eloisa, voimaa-antava. Sellainen, että oikeasti tuntee elämää olevan jossain tuolla, vaikka sekin kärsii - mutta selvästi puskee vielä kaikin voimin eteenpäin!
    Jatka samaan malliin, pienoinen innostuksen kipinä kohoaa aina jostain sisältäni kun näen sinun kirjoittaneen jotain.

    ReplyDelete
  7. Uusi ulkoasu on..hmm..raikas ja iloinen :)

    ReplyDelete
  8. Thx for entering my giveaway hun!^^

    ReplyDelete
  9. Terve, mamma tässä, luin näitä sivuja pitkästä aikaa: puoli vuotta, ei mitään uutta, samaa jorgania edelleen. On se vaan kummallista teiltä kaikilta, että tekstit ja kommentit pyörivät samaa itseironista rataansa. Ei Huolen Häivää, mitä ympäröivässä maailmassa tapahtuu. Oma napa, aivatus on sama!

    ReplyDelete
  10. ^On niin iso maha ettei löydä napaansa kauemmaksi!

    Hanki. Parempaa. Luettavaa. Moimoinäkemiin!

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥