Friday, August 14, 2009

Delicious licorice combined

Oh, hi. Enpäs ole kirjoittanut pieneen ikuisuhteen suhteessa aihemäärään.. tai jotain. On hankala avata suu omista onnistumisista, positiivisista sattumuksista tai muusta kohtaamastani hyvästä. Alitajuisesti pelkään ihan hirveästi olevani liian "itsekehuinen" kusipää, jolle maailma kostaa mittasuhteettomasti takaisin koska ei mun kaltaisellani vain kuulu mikään hyvä. Olen siis mieluummin vaiti kuin koputan puuta, toivoen hyvien juttujen kytevän hissukseen niin stabiileiksi ettei mokausvaraa enää ole. Blaablaa ja juttua tulee ummet lammet vain helvetinmoisesta itse-epävarmuudesta.

Päiväosasto on hujahdellut, mutta olo on uupunut kuin olisi tehnyt jotain kahdeksasta neljään duunia. Olen halunnut sitten vain omaa aikaa, tilaa ja hääräillä omiani. Päiviksestä on ollut kyllä iso ilo että olen vaihteeksi paljon aloitteliaampi vaikken hirveästi "saavuta" mitään. Toimeliaisuudesta ja hääräilystä tulee kuitenkin joku olo ja huomio menee hetkeksi muualle. Kaikkein parasta on jos pystyy päiväuneksimaan siinä samassa lomassa kun käy postissa, tiskaamassa tai jahtaamassa Plussa-tarjouksia. Olen rakastunut hyötymatkoihin polkupyörällä, sekä hyväksikäyttänyt ossakamujeni pointsikortteja ja saanut kaappiini 8€:lla kuusi litraa Pepsi Maxia ja kaksikymmentä (joo, 20!) pikkupurkkia jugurttia. Oh wow.

Hääräilystä huolimatta itseään ei pääse ikuisesti pakoon. Tuntiessani pelkän olevani, henkeni ja liikaa vievän tilani niin tekee mieli alkaa vääntämään itkua, ahdistus nousee kuumailmapallojen ohitse stratosfääriin tai vaihtoehtoisesti istun turtana. Tehden muuten vain itsetuhoisia tyhmyyksiä peittämään omaa, tyhjää itseä. Teinixteräilyä, bravo, kuinka vitun järkevää! Not. Antisosiaalisuuteni on käynyt jo ihan hävettäväksi, sillä olen tehnyt tekstiviestein ohareita ohareitten perään. Pelkään kavereitteni kohta vihaavan minua peruuttelujen takia. Varsinkin kun oikeasti tahtoisin nähdä ihmisiä, mutta loppukädessä haluankin vetäytyä, saada omaa aikaa, en jaksa, en kehtaa ja vieläpä vilustun. Päivikselläkin olen eristäytynyt muihin huoneisiin neulosviltin alle, harrastanut markettihaahuilua ruokatunnilla ja livistänyt kotiin niin aikaisin kuin mahdollista.

And as the soda pop on the top! Oon *EDELLEEN* tehnyt empiiristä tutkimusta makeutusaineiden yliannostusrajasta suurkuluttamalla massiivisia määriä Läkeroleja. Kiitos aamukahvini, jäätelöannokseni ja lesemössöni niin mahani on tainnut mutantisoitua immuuniksi mokomille pastilleille, sillä normaali-ihminen olisi varmaan jo kuollut vatsavaivoihin, vaihtanut väriään tai muuten vain joutunut terveysviranomaisten karantteeniin noista määristä. :---D Mutku olen ahne mussuttaja ja niitä "vanhoja" pussiläkkareita oli ollu kans tarjouksessa...

9 comments:

  1. Mullakaan ei enää makeutusaineet tunnu missään. Aiotko muuten palata opiskelemaan nyt syksyllä?

    ReplyDelete
  2. Kimmie: En aio. ;__; Siitäkös tulee himassa miljoona konfliktia kun "mua ei kiinnosta mikään" enkä lopeta "pelleilyäni" mennäkseni kouluun.

    Tahtoisin kuntoni mukaan suorittaa ees jonkin kurssin (olisi muutama OP yhdestä hassusta tentistä kiinni), mutta se edellyttäisi ilmoittautumista läsnäolevaksi = tuhlaisin hyden rajoitetuista opiskelulukukausistani jos en pääse painamaan töitä täysillä. Joudun muutenkin kinuamaan lisäaikaa kun ensimmäiseltä vuodelta jäi tuhat työtä rästiin. Ärsyttävä käytäntö, mutta minkäs teet... >__< Entäs sulla?

    ReplyDelete
  3. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete
  4. Kiitos kommentistasi! Välitän tyttöhömppäpömpästä, kaapit täynnä ihme purnukoita. Nyt kun oon kesän ollu vanhemmilla niin saan kuulla marmatusta "siis ei yhtään noita kasvonaamioita enää mihisä noita kaikkia tarviit.MIKÄ TOI ON? onks se joku kiinteyttävä bodyvoide siis ei taasko menit ostaa". Mutkunneonkivoja :(. Ainut tossa vaan on että en meinaa kestää koskettaa levinnyttä kehoani. Yyh.

    Mä vaihdan koulua kokonaan, en enää palaa tohon vanhaan. Ei siitä mitään olis tullu kun en vaa jaksa tehdä töitä sen eteen ollenkaan. Joten alusta alotan, tosin opintotukee oon nostanut entistä koulua varten ja tuski tuoltakaan valmistun ajoissa (jos nyt sinne asti edes pääsen vammailullani) joten olen kusessa tukien kanssa sit joskus :D. Oon kuitenki melkei varma et oon tammikuussa taas saikulla kun pää ei kestä ni ei -.-

    Mä olen myös saanut kuulla kaikkea vähän ikävempää, miten mun on hyvä kun "oot vaa lomaillu täs koko ajan" ja "kelalta rapsahtaa rahaa vaik oot lomalla ja istut kotona sohval ku me muut tehdää duunii!!111". Ja nyt kun pääsin yliopistoon niin sain kuulla että "tottakai sä pääsit.sul ei oo mitää muuta aikaa ollukkaa ku lukee.näköjää kätevää toi masennus yms ku voi tollai valmistautuu pääsykokeisiin". Thänks, ihan kun itteni kanssa eläminen ei kävis työstä!

    Eikös kuntoutustuella saa opiskella? Varmasti saisit lisäaikaa AMK:ssa jos anot sitä. Meille ainakin sillon sanottiin et pitää olla erityistapaus jos EI saa ja sillonki voi ottaa paperit koulusta -> hakea uudelleen ja hyväkslukee kaikki opintonsa ja on taas toiset 3,5 vuotta aikaa duunata tutkintoa :D.

    ReplyDelete
  5. Mulla oli yhteen aikaan just sama probleema tuon antisosiaalisuuden kanssa. Taisin aina hyvällä tuulella sopia menoja ja tapaamisia. Mutta kun oli lähdettävä, en päässytkään astumaan ulko-oven kynnyksen yli.
    Aina näytin liian lihavalta, olin väsynyt, ei kiinnostanut enää.

    Jos on todellisia hyviä ystäviä, niin ei ne sua tuon takia hylkää tai suutu. Tottakai se saattaa ärsyttää, mutta on mullakin vielä ne samat ystävät olemassa. :)

    Eikä kannata potea syyllisyyttä siitä, että ei ole nyt koulumaailmassa. Olet kokenut kovia, etkä itse ole voinut valita sairastumistasi. Saat antaa itsesi levätä. Ja sairastaminen käy kyllä raskaasta työstä, sen varmaan tiedätkin.

    Pärjäile.

    ReplyDelete
  6. balihai, oon sellaisella kunnallisella "perus" psykaossalla, jossa on lähinnä porukkaa joilla on mun ikäisiä lapsia. Päivät sisältyy tyhjään tuijottamisesta ja pullakahveista ^^;

    Kakofonia, joo, onneksi tässä huomaa ketkä on todellisia ystäviä: ymmärtäviä, kestäviä, samaistuvia. Mutta silti se raastaa koska ei tosiystäville tahdo tehdä ohareita, ja hekin ovat vain ihmisiä oman kestävyysmittarinsa kanssa. :<

    ReplyDelete
  7. Sä et tiiäkkää, kuinka tulin ilokseks sun kommentistas. En tiiä, mut se oikeesti sai mut hymyilemään. Kiitos, kun pelastit mun päivän. Kirjaimellisesti <3

    Ja lupaan säästää sua sen verran, että jos joskus päätän kuvata kosmetiikkavarastoni, niin lupaan ensin tarkistaa, ettei missään vilahda Tommy Highfield hajuvedet ;D

    Kivaa päivää sullekkin <3 Tai oikeestaan kivaa huomista, kohtahan se jo onkin. :)

    -Edna

    ReplyDelete
  8. Älä nyt ole hassu. Eihän sokerittomien (pahan makuisten ;>) pastillien syöminen ole mitenkään ahnetta vaikka söisi niitä pussitolkulla. Ne on SOKERITTOMIA. makeutusaineelta maistuvia ovaalipaloja.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥