Thursday, August 27, 2009

Focus; [fo·cus·es]

Oh, hi. Oon ollut hiljaiselossa ihan liian kauan, sekä tippunut kärryiltä kaikista seuraamistani blogeista. Sori kovasti, olen vain ollut turta ja väsynyt. Aivan naurettavan väsynyt! Jos joku muistaa niin aloitin uudelleen jo kerran mielivaltaisesti lopettamani ahdistuslääkityksen, sillä sen naukkiminen lähinnä veti lihomispelkoni stratosfääreihin tarkoituksensa sijasta. Nyt olen ollut kiltisti, unohtanut pelot ja nostanut annostusta ohjeiden mukaan minimiannokseen, jonka pitäisi ajallaan vaikuttaa. Hankala edes kuvitella, sillä tätä päätöntä ahdistusta on ollut niin kauan ja nappien vaikutus ei vielä tunnu. Paitsi että väsyttää! Huolimatta paljonko nukun, puuhaan, liikun kotoa niin näköni blurraa kuin olisin valvonut 48h putkeen ja vetoa keskittyä mihinkään ei vain ole. Seuraaminen, lukeminen ja lähteminen on tuntunut ekstravaikealta, mutta olo ei ole parantunut unellakaan - koska mua ei fyysisesti yhtään nukuta! Siispä anteeksi päivittämättömyys, tän hetkinen hoonosuomeni, ja että en ole lainkaan seurannut ihanien blogiystävien yms. kuulumisia.

Tämäkin teksti oli tarkoitus raapustaa perinteisesti aamukahvin kera, mutta päivästä ei ole tullut yhtään mitään. Ääh. Ehkä se tästä paranee nyt kun jää on rikottu? Tänne kirjoittelu: ajatuksien jakaminen, purkaminen ja tallentaminen on tosi tärkeää. Samoin oheinen kuvien muokkailu, sillä se umpisolmii mieleni rakkaimpaan ihmemaahani: visuaalisuuteen. Rakastan piirtämistä, elokuvia, videopelejä, valokuvia, ympäristön kyyläilyä, muotia, graafista suunnittelua.. Kaikkea näkyvää aina muropakkausten fonteista Rembrandtin maalauksiin. Voisin normaalisti ottaa näköhavainnot hapen korvikkeena, mutta whoraaaay just nytten on bueno jos jaksan tsekata e-mailini. Onneksi ihmeväsymys ei ole ihan sänkyyn sitonut, mutta suhde poikkikseen on vähän kärsinyt kun ei olla pystytty näkemään.

Joop, se siitä. En nyt viitsisi käyttää koko iltaa tämän(kin) kirjoitelman vääntämiseen, joten osoitan sormella vain nappejani, ja jauhan viikon aikana vellonneista ajatuksista vähän myöhemmin. Oon pyörittänyt päässäni paljon mielipahaa, ahminut ahminut AHMINUT kuvottavan paljon Läkeroleja yms. sokerittomia pastilleja, vihannut ruhoani, riemunnut parista tippuneesta grammasta, kokeillut moraaliani, satuttanut, ollut saamarin saamaton paska... mutta sentään pysynyt yhä suht toimeliaana kotosalla. Suoritan aamurutiineja kuin pakollisia rituaaleja ja suunnittelen muuttojuttujani, mutta siihen loput lätsähtääkin.

Nytkin viimeistään sanat tuntuvat lätsähtävän, kuten arvata saattoikin. Tyhjää tekstiä, johon upposi aivan liian monta minuuttia "toimeliaasta" päivästäni ja lukematon numero IFA-pastillia kurkusta mahaani. Ahne, ahne läskiääliö, grrrr. En enää ikinä tahdo uusiksi lukea tai kajota muokkaamaan tätä typoilemaan tätä typoilemaa viestiäni: olkoot näin! Piste! Raastaa olla turta ja saamaton laardibaba koko päivän, vaikka täst edespäin aikaa ON! Päiväossa vihdoin loppui tänään, ja edessä ei ole muuta kuin joitain polikäyntejä SH-puolella, sekä odottelua ja odottelua terapiarahoituksesta. Kiitos jos jaksoitte lukea, ensi kerralla sitten jotain.. selkeämpää ja silmät auki kirjoitettua. En niin jaksa tätä sokeaa väsyturtailuani enää sekuntiakaan!! Arrrgh!

3 comments:

  1. Yh, tiiän täsmälleen miltä susta tuntuu. Mäkin käytin puolisen vuotta sitten semmosta lääkettä ennytmuistamitä, joka väsytti ihan jumalattomasti. Muistan joskus nukahtaneeni, oikeasti torkahtaneeni, kesken postauksen kirjoittamisen, aika surkuhupaisaa. Lopetin sen käytön kesken, mikä oli ehkä vähän tyhmää, koska sen väsymyksenhän pitäisi laantua kun kroppa on tottunut siihen. Kärsimätön mikä kärsimätön..

    Hyvä kuitenkin kun joku täällä uskaltaa kokeilla uudestaan, yritä nyt kestää sitä väsymystä, kohta se lakkaa/lievenee. Tsempit sinne!

    ReplyDelete
  2. Voih
    Tiedän tuon blurraavan väsymyksentunteen turhankin hyvin.
    Toivon, että saat energiaa päiviisi ja mieleesi, sillä sitä sinä todella tarvitset tämän kaiken läpi rämpimiseen päivä kerrallaan.
    Olen itsekin jäänyt kaikista blogeista jälkeen, mukaanlukien sinun blogisi /anteeksianteeksi/, ja sugar horrorkin kaikuu hiljaisuutta.

    Jaksele, toivottavasti ahdistuslääkkeet viimein toimisivat toivotulla ja toimivalla tavalla.

    ReplyDelete
  3. Moi, Halusin vain toivottaa jaksamista!

    Löysin Blokkeriprofiilisi ja kuvaus näytti niin mielenkiintoiselta että oli luettava blogia. Sulla on kynä ja kuva hallussa!

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥