Friday, August 28, 2009

Jos nöyrin pyydän anteeksi niin saanhan vihata loputtomasti?

Ajatukset, sosialisointi ja suunnitelmat aatuvat taas niskaan. En jaksa ajatella, haluaisin fiksusti analysoida ongelmani ja päästä niistä eroon, mutta en osaa avautua kun tunnen miten henkitorveni kuristautuu kasaan. On lapsellista ja marttyyrimäistä aina vetäytyä tilanteista taaksepäin, mutta mielestäni se on pienempi paha kuin läsnäoloni.

En osaa käyttäytyä tuttavakaverien pippaloissa.
En tajua huonoa käytöstäni, ja saadessani läksytystä loukkaavaisuudestani niin en osaa hyvittää asiaa. Mulle ei riitä ellen kaivaudu maan multaan rukoilemaan anteeksipyyntöä. Ainoa oikea ja ansaittu tapa hyvittää oma huonous on satuttaa itseään. Kas silläkin lailla olen taas itsekäs ja huomionhakuinen - miten helvetissä sitä sitten pitäisi olla?

Päiväosaston tädit lässyttelivät onko mun vaikea luottaa ihmisiin? Öö. En ole tullut ajatelleeksi. En näe sitä ongelmana, on niin luonnollista kasata asioita vain omaksi tiedokseen. Omiksi salaisuuksiksi, jotain jota varjella kun kutistun. Mutta seurassa olen äänekäs. Olen pälpättäjä, piiriin änkeävä, ja haluamattanikin mulle "ventovieraat" tunnistavat naamani kadullakin. Olen sosiaalinen ja ulospäinsuuntautuneen aloitekykyinen. Ja samalla nin ujon epävarma, pelokas, pidättyväinen ja vetäytyvä.

Aina teen jotain väärin, mutta ratkaisunikin on väärin. En siis uskalla soittaa parhaille ystäville itkiäkseni, ottaa bussia poikkiksen kainaloon, pysty hissunkissun yrittää seurata ja sietää pinnallisia ja välinpitämättömiäkin ihmiskontakteja, joita vihaan. En halua olla olemassa, haluan äkkiä karata ja etsiä omaa tilaa.

Haavoilla, loratsepaameilla, teellä, netillä, tositeeveeohjelmilla, röhnötyksellä, ruokailuilla, tyhjään tuijottamisella, paremman haaveilulla, kissojen paijaamisella, turhalla ajanhukalla, ihansamamitä, tyhjällä ajantapolla, tyynylle kuolaamisella ja hiilijalanjäljen kasvattamisella, nettiriippuvuudella ja tuhansilla Läkerol-askeilla vain kadota. Vetäytyä aiheuttamatta muille enempää harmia ja hävitä.

Ehkä joudun pippaloiden sijasta istumaan iltani itseinhon saattelemalla ajanhukalla, yllä mainitsemillani ei-oikeesti-mitään aktiviteeteillä plus aivan liian monella kalorilla, mutta ainakin tunnen saavani luvan omaan tilaan. Niin ällönä kuin koenkin olemukseni. Saampas vetää keuhkoni täyteen happea ja yrittää unohtaa kurjuuteni, ponnistella toiveikkaasti taas paremmin seuraavana päivänä. Mitä vähemmän silloinkin vien tilaa, sitä parempi. Minä = YÖK tulihanjoselväksi! Graaa!!11 afasdgdfdg en osaa enää muokata kuvia blogiteksteihin ja kone bugailee. Tahdon sinne terapiaan, mutta kiitos HUS kun tänäänkin lähetit vain laskuja :-------)

7 comments:

  1. äää mua vituttaa ihan kamalasti sun puolesta! ärsyttää ettet pääse terapiaan vaikka haluaisit. argh.

    koeta silti pärjäillä. <3 olet rakas.

    ReplyDelete
  2. luoja miten olen kaivannut tekstejäsi ja nyt yritän ottaa kiinni. kunpa voisit jo paremmin.

    voimia <3

    ReplyDelete
  3. Taas tuli niin tutunkuulloista tekstiä.
    Toivottavasti pääset terapiaan ja omaan rauhaan!

    ReplyDelete
  4. Todella visuaalisesti hieno blogi, muokkaamasi kuvat ovat tosi hienoja.

    Kaikkea hyvää, toivottavasti pääset pian terapiaan ja pystyt siellä avautumaan. <3

    - rätti

    ReplyDelete
  5. Moi. Mä lueskelen tätä sun blogia, mutta kommentoin melko harvoin. Joten anteeksi siitä.
    Mutta siis... Et tiedäkään, kuinka paljon löysin itseäni tuosta tekstistä. Olen itsekin todella sosiaalinen ja seurassa iloinen yms, mutta kun olen yksin, niin voivoi... Sitä ei edes voi kuvailla.
    Niinkuin eräässä laulussa sanotaan: "Terveitä yhdessä, kipeitä keskenään"

    Voimia joka ikiselle päivälle!

    ReplyDelete
  6. "
    Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi ♥" joooo<3 vähä siistii, kerranki! :D toivottavasti toi ei ollu sarkasmii ._.

    Nii mut siis. olin tässä vaan sanomas, et kuin hiton kivaa on et on semmonen blogi, jota on oikeesti KIVA LUKEE ! Hyvää tekstiä ja korostukset kohillaan =)) ei mulla muuta =DDDD

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥