Thursday, August 06, 2009

Kaikki kiiltävä ei ole kultaa

Note to self: Mä syön liikaa Läkeroleja. Vittuvittuahnepaskaläski! Enpä vissiin voi kiistää ettei syömishäiriö(t) olisi jotenkin itsekeskeinen sairaus - tahtoi tai ei. Rumasti sanottu kun sanalla "itsekeskeinen" on niin narsismiin viittaava sävy, mutta oikeasti inhoaa itseään yli kaiken maailmassa. Voi kun olisi mahdollista olla niin täynnä itseään ettei tarvitsisi enää ikinä syödä.

Mutta mitäpä tässä ahismasiskakkana nyt tekisikään kuin löllöisi omissa ektoplasmoissaan, kun kerta on liian vamma tehdäkseen mitään liian haastavaa, ahkeraa ja tuotteliasta. Kattokaa nyt! Voivoivoi itku itsesääliä TAAS! Ajoittain on vain pakko päästä hyvittämään sisäistä minämätääni, sekä olemassaoloni vaivaa toisille ihmisille mm. pyytelemällä raivostattavissa määrin anteeksi, väistelemällä, osoitan huomiota vaikkei mua oikeasti kiinnostaisi, liioittelen kehuissani ja lahjon leipomalla. Mutta kun kukaan ei vaan voi vihata herkkuja leipovaa tyttöä! Parhaiten muistan ekana AMK-vuotenani lintsanneeni koulusta itseinhon takia, mutta leivottuani läjän muffineita uskaltauduin vapaaehtoisille iltatunneilleni pyydellen toisilta opiskelijoilta, myös silloin ventovierailta, anteeksi ja jakamalla leivonnaisia. Riemuitsin sisälläni kun dokausbileissä äijät kyselivät osaisinko tehdä pullaa, Kummitäti kutsui minua "herkkuleipuriksi" lähtiessäni ja eilen osastolla eräs +60v. nainen kinui omakeksimää piirakkareseptiäni. Heureka, olen ite kehittänyt voittamattoman marjapai-ohjeen! Ja ihmisarvoni sai Level Up:in!

Hoitsut ovat kummastelleet kun käytän niin väkivaltaisia/"graafisesti kirjavia" tunnekuvauksia puheessani. Se on oikeasti adaptoitunut lukiovuosien kauhuleffamaratoneista ja ikuisesta raakaromanttisuudestani yhdistettynä visualismi-narkomaniaan. Eli nöy hätä. Mut mietin olenko tässä parin vuoden sisällä jatkanut kieroon kasvamistani, sillä ennen vanhaan olin supertunnollinen ja pakkomielteinen aina kertomaan totuuden yms. En tarkoita olleeni viikkoa ennen kokeisiin preppaava hikipinko tai kantelupukki, päinvastoin, mutta sain helposti valtavan huonon omantunnon asioista jos koin jättäneeni jotain "vajaaksi". Esim. se pakko-tehdä-sovinto juttu.

Needles to say, mutta nykyään olen tainnut ruveta liioittelemaan, lipsauttamaan valkeita valheita, punomaan juonia etukäteissuunnitelmia tilanteiden varalle yms. Joo, lisätkää tämä kaksinaamainen huoramaisuus saastamaisuuteni kirjanpitoon. ^__^ En tarkoita mielestäni niillä pahaa kellekään, mutta tunnen tahtovani salata lisää ja lisää kykyni rippeitä. Tahdon salaa joku päivä luuserimaisuudestani huolimatta yllättää edes vähän! Edes tiputtaa ihmiset tuoleiltaan leivonnaisillani. Plus, vaikka puhun raakarehellisesti totta aina dissaillessa kykyjäni niin tuppaan aikaansaadessa hiukan vähättelemään tehneeni mitään, mutta tämä on puhtaasti siksi etten tuottaisi pettymystä tai saisi maailmankaikkeudelta kaksinkertaisesti rangaistusta takaisin. Koska mussa ei vaan voi olla mitään tarpeeksi hyvää.. Mutta katoaako musta joku päivä viimeinen rehellisyyskin?

9 comments:

  1. Mullakin tota samaa, että keksin jo valmiiksi tilanteiden varalle että mitä sanon ja mitä teen. Ihan vaan jotta saan muille paremman mielen ja en ehkä olekaan ihan läpimätä. Ootko ajatellut että toi johtuu huonosta itsetunnosta? Itse pönkitän pientä egoani muiden kehumisella, tahdon uskotella muille että olen ystävällinen ja plaaplaa plaa, ne kun joutuvat tällaisen kakkapään itsesäälissä rypevän bitchin seuraa kestämään *__*.

    ReplyDelete
  2. voi miten ihana kommentti, kiitos<3

    ReplyDelete
  3. mitäs kummasteltavaa sun "kirjavassa" kirjoitustyylissä muka on? :o se on vain ihanaa, kaikkine synkeine ja hauskoine kielikuvineen. love it.

    <3

    ReplyDelete
  4. Minusta sinä tunnut niin hienolta ja mielenkiintoiselta ihmiseltä että pystyt tekemään mitä tahansa. Täällä ruudun toiselle puolella joku uskoo sinuun. Liittyi se sitten leipomiseen tai elämään itseensä. Mä uskon että joku päivä sä pääset tästä, leivot jotain, perustat vaikka konditorion tai jotain mutta mistä voisit tykätä. Sussa on niin paljon potentiaalia jota ei pitäisi haaskata. Sä näytät vielä maailmalle, läheisillesi, kaikille mitä kaikkea sä olet.

    *hali*

    Ja XD joo mun piti häipyä tästä sh-blogi maailmasta mutta here I'm again. Vituilleen on mennyt viime päivät niin on ihanaa tulla hakemaan täältä vertaistukea. Ihan sikana jaksamista sulle. Älä epäile itseäsi.

    ReplyDelete
  5. voi kultapieni. et tiedä, miten ilahduin kommentistasi. minullakin on ollut ikävä! pääsen nettiin niin satunnaisesti että sattuu, kun ei kuule (näe) miten muutamat tärkeät voivat. sinä olet yksi niistä. yksin voin vain heittää sitä toivoa taivaalle ja toivoa samalla, että se löytää sun luo.

    anteeksi sekavuus. minulla on aloitettu uusia lääkkeitä, olen kotona viikonlopun yksin, pelkään pelkään, pelkään ja ahdistun. minä en ehkä selviä tästä. olen aika neuvoton :( itken, huimaa, poltan liikaa tupakkaa, itken lisää.

    yritä sinä nauttia edes hieman näistä aurinkoisista päivistä, lämpimästä tuulenvireestä, kauniista luonnosta, pienistäkin asioista. olet tärkeä ja toivottavasti sinä pysyt siellä. sydämiä ja hali <3

    (anteeksi. minulle tuli tarve saada kirjoittaa. siksi tämä.. kaikki. yritän päivittää omaa blogia. mutta olen niin kriittinen sanoissani. yritän silti. haluan edes jonkin asian elämässäni säilyvän. toivottavasti en aja sinua pois.)

    ReplyDelete
  6. hihei nyt on kuule blogilistalla tämä, whii! sieltä sitten helpompi vissiin muidenkin seurailla :)

    ReplyDelete
  7. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete
  8. et todellakaan ole ainut syömishäiriöinen joka valehtelee. no doubt about that.

    mulla itellä on toi sama, et pitää hyvittää ihmisille sitä mitä mä oon..mutta oikeastihan ei tarvitsisi, sillä ei oo mun vika että oon tällänen. ei sunkaan vika oo se millanen sä oot, mutta ymmärrän et 'lahjonnalla' saa paremman omantunnon itselle. ainakin mä saisin.

    pakko sanoa tähän loppuun, että käytät blogissasi aivan ihania kuvia. visuaalisesti muutenkin tosi kaunis blogi, ja tekstit on kirjoitettu mielenkiintoisesti, ei ollenkaan sellasesti normaalin tylsästi.

    ReplyDelete
  9. sun blogi on mun lemppari! samaistun niin moneen asiaan sun kanssa! varsinkin noi läkerölit! aluks on tyytyväinen kun mätttää vaan niitä eikä kaikkee muuta lihottavaa paskaa, mut sit vähän ajan päästä alkaa inhoo itteensä kun niitäkin syö. AINA SYÖ JOTAIN LIIKAA; MIKSEI VOI OLLA SYÖMÄTTÄ MITÄÄN...........

    samoin kun olet kirjoittanut, että osaston jälkeen et "pystynytkään" palaamaan täysin siihen suunniteltuun syömättömyyteen on kuin minun elämästä! ennen osastoa ei repsahduksen repsahdusta, osastolla painoa lisää, ei kuitenkaan riittävästi ja kotiin. sitten tarkoitus palata syömättömyyteen ja kontrolliin, mutta kuinka kaykään! ei onnistu enää, korkeintaan hetken. repsahdun repsahduksen jälkeen. oushit, luuseri olo...........

    no, lopetan jaarittelun. haluisin vaan sanoa, että tykkään sun blogista, mutta oot mun mielestä fiksu ihminen, ja harmittaa, kun joudut tätä paskaa kärsimään. ansaitsisit PARANTUMISEN:)

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥