Sunday, September 20, 2009

Turhaa Sunnuntaikoomaa ep. 435.

Whaaat onko kello jo 13?? Olen ilmeisesti löhönnyt taas viimeiset pari-kolme tuntia jossain pelkopaniikissa pöytäni ääressä, fleecepeiton alla. Nyt lähinnä lagaan ahdistuksissani, mutta viime kerralla ~viikko sitten sain olla 3 tuntia jumissa pöytäni ääressä. Istuin fleecepeiton alla piilossa ja olin kyvytön tarttumaan kännykkään. Kelle mä uskaltaisin soittaa? Luottaa tuottamatta toisille taas turhaa huolta ja vaivaa? Ajatus Äidin ja Pojan väsymisestä muhun lietsoo sisäistä yksinäisyyttäni. Vasta kämppiksen kävellessä vessaan kehtasin huutaa häntä huoneeseeni halaamaan. Joo, aina ei ole sanoja tai droppeja pahaan oloon, mutta vanhanaikainen hali auttaa. <3

Olkoot, askareettomana viikonloppuna aika saakoot lässähtää. Muulloin elän päivyrini ja muistikirjojeni pettämättömän tahdin mukaan. Löhövuorokausina pakottaudun vain aamurepertuaariini, sillä tiiän ton petaamisen, lääkkeiden, kissojen ruokinnan, suihkun ja rauhoitetun aamupalan avec kahvipannullisen tuovan (edes hiukan) ruutia ja selkärankaa vuorokautta kohti. Puuhailu-kyky säilyy, mikä on valtava kontrasti ja upea saavutus niihin aikoihin kun makasi masiksena sängyssä. Tota vain on mahdotonta käsittää ellei ole kokeillut samaa. Silti mulle ei riitä. Tahtoisin vitaalista omasta ajastakin ottaa jotain "fiksusti" irti esim. pelaamalla, kuvaamalla tai piirtämällä. Saada satisfactionia sisäiselle suorittaja-perfektionistille. Pfff, dream on. Koomaaminen = rentoutuminen mun käyttöoppaassani.

Pelkään liikaa pienenkin hyvänolon tai onnistumisen lyövän kahta kovempana ahdistuksena takaisin. Fakta: En saa ansaita hyvää. Todellisuutta pitää lähestyä kuin jotain särkyvää: säikähdän liian kovaa televisiota, väärän kokoisella raolla olevaa ovea, askelteni töminää, jääkaapin kylmyyttä ja kissanruoan kilahdusta mikrossa. Noloo. En saa edes edes blogia päivitetyksi (kas, kello tulee puol kolme.. ja kolme), suurkulutan Läkerol-pussillisia, annan perseeni levitä toimistotuolilla ja osaan ulkoa joka vitun TV-mainoksen. Yhyy. >__< Mistä näitä senttejä oikein tulee? / Toi on ihan tuttua, sulla on hidas ruoansulatus!

Congrats, kello on puoli neljä.
Nyt helvetti ylös tästä!1

3 comments:

  1. Thanks for leaving such lovely comment on my blog! I just wanted to let you know that my blog can now be found at blogilista.fi.

    xx

    ReplyDelete
  2. Mulla oli tänään puhelin äänettömällä ja hukassa niin mietin et kukahan mahtaa soittaa mulla päivän aikana niin eipä oo kukaan vielä soittanut. Kukaan ei ehkä tiedä et olen jumittuneena sohvalleni kahvikupin kanssa blogimaailmoihin uppoutuneena väkertämässä itselleni tulevaisuussuunnitelmaa.

    ReplyDelete
  3. mie toivon et voisin pikakelata jo kesään.. aika menee nopeesti muttei tarpeeks nopeeta :o

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥