Monday, November 30, 2009

Häviä, häviää, hyvä.. häviävä?

"Kontrolli, itsekontrolli on välttämätön anorektikoille. Ilman kurinalaista minää ei voi selvitä marketin vikasta karkkihyllystä ilman turkinpippureita ja fatserinsinisiä. Bulimia on jotain ällöä, silloinhan hei oksentaa, ja sotkuista. Bulimikot ovat selkängattomia kun eivät osaa sanoa 'ei' vaan ahnehtivat ennen yrjöreissua. Kuulemma jotkut menee tappolenkeille, mutta ainakin bulimikkona osoittaa ruoskivaa tahdonvoimaa tullakseen laihaksi."

Huuhaa. :----O
Edit:
ts. kärjistystettyä stereotyppista mielikuvituskakkaa.

Mun sanat ruokakärrynpyörään olisi pelko, rajojen puute ja katumus. Tilanteen taso on tosi kierosti mielessä: tiedostaen kaikki Wikipedian ja kirjaston hyllyjen väittämät, infot, elämänkerrat ja stereotypioiden korjaukset, ja silti toimii toisin -ei suinkaan Tiedon puutteesta. Ihan kuin kyse olis riittämättömästä tiedosta, "Ai mun käytöksellä on joku hieno F5X.X -alkuinen koodi lääkärikirjoissa!", tms. omiin.. uh, kieroiluihin. Pointti onkin millaiselta itsestä tuntuu. Syöminen on vain tapoja.

"Kyse onkin siitä miltä itsestä tuntuu: syöminen on vain keino." Ööh. Täti Terapia jynssää mua ajattelemaan viikkoisten tapahtumien ja muun mielenjuoksujeni kanssa tunteita, jotka on itseasiassa helvetin vaikeita sanoa selkeästi. Ahdistaa, nothing new, mutta miltä musta tuntuu. Minä. Yyyh, yuk. Minäminäminä, nyt raha juoksee itsekeskeisyyteen ja minään ja en-tiedä-psykologiasanoja-tähän keskittyen. Mikä tuottaa ahdistustani, millaisia tunteita se minussa herättää? Tuntuuko ne ajatuspuheet musta hyvältä? No ei, ehkä, mutta ne on TOTTA!

Uh, miten kivaa semisyvää mietintätekstii! Mutten oikeesti aina tajua kun jengi marisee netissä "kun täytyy käydä terapiassa" kertomatta sen selkeämmin miksi ko. etuoikeus (oottakaa kun olette +18 ja KELA ja pappa inte betalar!) on hetkellinen inhottavuus kuin märät sukat. :---D Lähin käynniltäni aivan poks uupuneena. Ihan kuin olisin jännittäen istunut työhaastattelussa tai pitänyt esityksen luokan edessä.. Olin yksi iso hengähdys ja huokaus astuttuani ulos, väsy käsittelemään yhtään enempää (kotitehtävät odottanee ensi kerralla..). Taidan saada rahalle vastiketta.

8 comments:

  1. Tykkäsin tosta kohdata "Ai mun käytöksellä on joku hieno F5X.X -alkuinen koodi lääkärikirjoissa!" miks kaikki tarttee jotain analyysiä?

    ReplyDelete
  2. Mutta eikös sulle Vantaan kaupunki nyt maksa terapian :-)?

    ReplyDelete
  3. Ajatteletko bulimiaa sairastavista noin? :D

    ReplyDelete
  4. Kuroine, enpä osaa vastata itsekään..

    sanna, joooooo!!!!!11?=!) Niinku samoin mun mielestä kaikilta 80-luvulla syntyneiltä pitäs leikata korvat ja yleiset kulkuvälineet kieltää pähkinä-allergisilta...

    ..No.. wait.. :---D

    Taidan varoksi lisätä ne lainausmerkit tohon ekaan kappaleeseen. Just in case.

    ReplyDelete
  5. Mulle tuli tänään vastustamaton himo ostaa jotain hyvänhajuista, joten menin Body Shopiin. Muistin sun hehkuttaneen kirsikkajuttuja, joten nappasin suihkugeelin. Ylläri oli suuri, kun sä seisoit siinä jonossa. :D Oli vähän niin kuin siinä paha missä mainitaan. Kuinka usein sä siellä käyt - mä nimittäin käyn kerran kahdessa vuodessa...

    Toivottavasti sait hyvät alennukset, kassatäti ainakin tuntui tuntevan sut hyvin. :D

    P.S. Oot ihan överisöpö, mutta muista syyä!

    ReplyDelete
  6. Anonyymi, apua mistä mut voi tunnistaa?! ;__; Pahoittelen et jouduit seuraa paisunutta ulkomuotoani, yöks. Mutta olisit tullut moikkaamaan!

    En tiedä olenko hehkuttanut mitään kirsikkajuttuja vaikka onhan kirsikat ihania! Ja pikkualennus tuli vain saamallani kantiskortilla, sillä tais olla eka kerta kun tossa liikkeessä shoppailin! :--D Tais olla vain ilopilleri-kassatäti.

    ReplyDelete
  7. En muista miten joskus suhun ns. "tutustuin", olisiko ollut irkissä (siis irkki-irkissä, ei galtsussa) vai mitä, mutta naama jäi kuitenkin jostain kuvasta mieleen.

    Ulkomuotosi ei todellakaan ollut paisunut. Lähinnä hämmästyin, sillä blogisi perusteella luulin sun olevan melkein normaalipainoinen.

    Emmää uskalla ketään moikata. :> Ja olit jonkun naishenkilön kanssa siinä (?).

    Ehkä mä jotenkin yhdistin ne kirsikat japanijuttujen kautta suhun. Hmm.

    ReplyDelete
  8. toi terapia juttu on niin totta, itse oon monta vuotta sinne tiennyt kuuluvani ja nyt kun vihdoin pääsen niin reaktio on vain ja ainoastaan hymy.

    jotenkin nauran aina stereotypioille, ei oo mitään yleistä. jokaisenm elämä ja miten ne kokee ruuan on täysin erilainen, niidenkion jotka kokee sen ns. normaalisti.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥