Sunday, November 29, 2009

Mitä ihmiset tekee kun ne ei syö?

Tsekatkaa title-teksti. Kun olen itsekseni en saa mitään tehtyä, ja velvollisuudet tuntuu toisarvoisilta kun pitää suunnitella milloin ja mitähän seuraavaksi söisi. Nälkäsignaaleiden sekaisin ollessa toi kontrolli on kääntynyt yli äyräiden Äidin höteissä, sillä hiilareita ja maitotuotteita on niin joka lähtöön. On mahdotonta päättää ottaisiko ruisleipää juustolla, muroja vai parit lautaselliset kaurapuuroa! Siis... otan kaikkea. Juustoa paketista, maidon voi hörppiä murolautaselta ennen santsausta ja puuron kuorruttaa suolalla.

Banana Yoshimotolla on ihana kirja kuin Kitchen, joka kertoo vaatimattomasti ja lämpimästi rakkaudesta ja yksinäisyydestä. Ehkä tota samaistumisen tunnetta mäkin haen lämpöisestä ja pehmoisesta kaurapuurostani, sen lisäksi että yksinkertaisesti kroppa käskee SYÖMÄÄN. Ja tai - en kykene mahduttamaan maailmaani muutakaan. Loogisesti safkahan hallitsee kaikkea Danone mainosten pyöriessä netissä ja Brad Pitin mussuttaessa voileipää joka toisessa leffassa. Kaikki ihmiset ei vaan huomaa sitä, miten he ovat salaa ruoan vankina. Mä taas olen jostain syystä herännyt kuinka salaa kaikki suusta sisään menevä ohjaa elämäämme. Note to self logiikkani sanoo esim. henkilö, joka tuo kurssitovereille/ tuliaiseksi/ yllätykseksi/ whatevertekosyyllä leipoo muffineita niin kukaan ei voi suhtautua negatiivisesti. Paitsi: "Puhuisit jostain muusta kuin aina vain ruoasta!"

Niinnojoo. Sori, mutta ilmiselvästi jos leivon niin kukaan ei voi vihata mua. Ruoka on niin jännää. Olen salapoliisi, sekaan soluttautuja, näytteitä keräävä ryhävalas joka imppaa kaikkea ruokaruokaruoka. Söi tai ei niin aihe on ollut aina mielessä: rakastan reseptien etsiskelyä, leipomista, toisille kokkailua, ruokavalokuvausta, maustepurkkeja ja vertailla pakkauksia. Tykkään keittiöstä, keittiössä on lämmin ja kamalasti rojua, pannuja, vispilöitä ja tupperwarepurkkeja. Hah, osastollakin oli kirjahyllyssä Yoshimoton Kitchen: kivaa lukemista kun päähenkilön mummon kuoltua hän tykkää nukkua keittiössä! Mutta mulla ei ole sitä seesteistä hylkäämiskontrollia ruokaa kohti, ei vanhaa ja nojattavan tuttua pelkoa syömisen numerokaloreita vastaan. Nyt kaikki sumenee silmissä, olen jäänyt kaiken alapuolelle ja koko tyhjällä sisimmälläni himoan yli poksahtamisen.

Takaisin itsekeskeisyyteen. Olen täysi ja vuodan yli. Ehkä mä kuvittelen että mulla olis nälkä ja siten lupa, tarve, ja eritoten pakko syödä. Todennäköisimmin olen vain yhä se ahne sikalettu, joka vain käyttää leikisti anorektisen tekosyitä syödäkseen jäätelöä kello viideltä aamulla. Puoltoista litraa illassa, ihan keveesti. Haaveilen tekemisestä, matkustuksesta, poikaystävän kanssa käytetystä ajasta, kisuhoidoista, piirtämisestä, ylipäätään hymyilen ajatukselle kuinka mua jälleen kiinnostaa edes vähän & kuolemiselle.. ei ole..kaan niin kiire(?!)

Mutta yök. Selkeästi *naps* ja pakko saada jotain ruoka-aineita, toteuttaa villejä mielitekoja loputtoman santsauksen, napostelun, ahminnan kaltaisen ylensyömisen ja juustoviipaleitten paketista haukkailemisen -muodossa. Itken kovaan ääneen (what mä osaan oikeasti itkeä?!) kurjuuttani kun en tunnista kehoani. Pakko hautautua saamiini yli-isoihin t-paitoihin, puristelen suihkussa jos näkisin selluliittia, sekä vihaan kömpelöitymistäni rintojen ollessa tiellä. "Sähän näytät jo paljon paremmalta!" Perun turhia lekureita koska en uskalla näyttäytyä sairaalassa. Marisen Äidille törkeästi läskinotkahduksia, kerään parin kk sisällä yli 10 kg ollakseni NORMAALIPAINOINEN. Ja santsaan jädeä, vaikka ähkyä, rahanmenoa, piereskelyä ja turvotusta on jo yli mittani. Teelusikalla, taputellen irtorasvaa nenäliinoihin, jämähtäen tunniksi kauppaan vertailemaan, sillä kaikessa on vittumaisia GDA-merkintöjä, loputtomasti energiasisältöjä ja en ole löllöruossa minkään maksavan arvoinen.

Ja jos haluan ostaa vttu muroja tai jäätelöä niin en ole haalimassa mitään terveysruokaa. ^__^ Joten kivat markkinasedät voisitteko pretty please laittaa ne rasvattomampi, kuituisampi, kevyempi, GDA-annoskalorit helvettiin siitä pakkauksen etuetiketistä. PS: ja oho, jatkoin kaikesta huolimatta skriivailua... oli pakko, haluan lopettaa, mutta kiintyminen ja sanasuoltopakko taas voitti.

7 comments:

  1. Jätski, juusto ja juustoleivät vaan maistuu paremmalta klo. 23-06 välisenä aikana.
    meilläkin kaapit täynnä halloumia, goudaa, polaria ja ihan perus edamia ja arkijuustoa.
    Ja vaniljajätskiä, johon murustetaan pipareita ja päälle vielä saatanallinen määrä siirappia.
    Kello kahdelta yöllä on mahdotonta edes yrittää ajatella mitään muuta.

    Mutta ruoka tosissaan hallitsee ihmisen elämää paljon. Tai siis siinä mielessä että on pakko syödä elääkseen, se on elinehto. Ja siksi se tulee ihmisille ihan luonnostaan.
    Ja koska se on niin luonnollista, ihmiset ei kiinnitä siihen niin paljoa huomiota.

    Ongelmia syntyy kun ihminen alkaa kiinnittää siihen liikaa huomiota.

    ReplyDelete
  2. Ihanaa kun saa taas lukea sun postauksias. Eikä se haittaa vaikka niitä tuliskin vähän harvemmin. Kerta viikkoonki riittää. ♥

    ReplyDelete
  3. Sä oot ruoan vanki, sua hallitsee ruoka. Norm. ihminen ei ole ruoan vanki ja syö elääkseen - ehkä jopa nauttien - muttei elä syödäkseen, kuten s-häiriöiset.

    ReplyDelete
  4. Syöminen itsessään on niin outo tapahtuma että. Itse, kun en halua syödä olen koneella ja dataan, josta seuraa sitten se että dataan koko ajan.

    Mutta enpähän syö.

    ReplyDelete
  5. Mä rakastan sun blogia, vaikka se onkin tuskaisen surullinen. Sä kirjoitat niin mielenkiintoisesti ja rehellisesti, että olen ihan koukussa. Toivon kuitenkin että pääset vielä joskus päänsisäisestä helvetistäsi pois, mutta jatkat silti kirjoittamista. Se miten kirjoitat itsestäsi ja muusta on mielenkiintoista ja koskettavaa luettavaa.

    - Pitkäaikainen lukija

    ReplyDelete
  6. oho! eksyin sun blogiin pitkästä aikaa (en pysty lukemaan sh blogeja) nää pari tekstiä jotka ehdin tässä lukea aivan kuin mun ajatuksista ainaki melkein sen verran mitä tajusin. Mitä ihmiset tekee kun ne ei syö -> niimpä!

    Kirjotit tosta terapiasta, alle 18v se on helpompaa kaikki on sillon helpompaa tosta kannalta. Mulla sairaalalla käynnit menee niin että mun pitää ite hoitaa keskustelu alusta loppuun ja siitä seuraa se että istutaan 15min hiljaa ja ne lopettaa sen ajan :/. että näin täällä.

    Jaksele!

    ReplyDelete
  7. jos haluat loistavaa kirjallisuutta viitaten tuohon, että ruoka hallitsee ihmisiä heidän tietämättään, lukaiseppa Leith Williamin pohjaton nälkä.
    Kirjassa kuvataan loistavasti läskejä, läskien syyllisyydentunnetta. Sitä, kuinka päätät olla ostamatta tuota bagelia. Ja sitä, kuinka minuutin päästä ostat sen, ostat neljä, ja hotkit ne minuutissa.

    Kirjassa puhutaan Atkinsin dieetistä ja itseinhosta, sekä siitä miten maailma on täydellisen hiilihydraattiriippuvainen. Kirjoittaja kirjoittaa äärimmäisen HYVIN, ja vieläpä hauskasti. Niin ja no, kaikki kirjoitettu mikä käsittelee ruokaa ja häiriintynyttä suhdetta siihen, eiks ne oo aina ihajjeess...

    Keep up the good work, girl, luen edelleen epäsäännöllisen säännöllisesti sun blogia :)

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥