Wednesday, November 18, 2009

Umami-mania, mums.


Olen taas pakosalla: jos en mene nettiin, tarkista viestejäni, pidä puhelinta äänellisellä, päästä kamalasti melua jääkaapilla, lisää-tähän-joku-tekosyy niin olen hetken arkitodellisuutta piilossa. "Tätä ei lasketa." Jos hetkeksi kontrollista hillittää niin elämä on ykskaks lyhyt nauha loppuun palavaa dynamiittia: kaikki tai ei mitään, nyt pitää juosta kovaa jos mennään. En ole voinut lakata ajattelemasta ruokaa. Euwww grossness, noinhan mä ajattelen, mutta ohyumm jatkan ajattelua kuitenkin!

Käytökselleni on varmasti kaikki yleiset ja tyypilliset selitykset, mutta eipäs järkeilyt ole koskaan mua estäneet. Ruokaa pröystäilee mieleen ja menee ääripäitten vuoristorataa hamstraten kaiken mukaan. Jos maistan jotain niin suolaisen pitää olla suolaista, makean makeaa, pitää olla rouskuvaa, pehmeää, kylmää, lämmintä, ja kaikkea pitää maistaa heti. Nolosti puhun ruoasta taukoamatta, voisin just nyt kirjoittaa aiheesta romaanin, ja korostan faktaa ettei mun elämään oikein mahdu kuin mä ja Tämä Maailmani. Paitsi siis, että mä en mahdu. En mahdu oikein mihinkään.

Elämäni tuntuu niin käyttökelvottomalta, ja harmittaa kuinka paljon energiaa ja ihmisiä siihen on kuluttanut aikaansa. Rakkaat, läheiset, kaksi koristeen-arvossa pidettyä kissaa, hoitohenkilökunta, kaikki päivät ja yöt ajatukset mussa. Itkukurkussa toivon loppuun asti väsyneitten lähipiirini pysyvän vaikken itse saa niin mitään mielenkiintoa minääni. En edes toisten takia. Minä, minään. Minä? Päässä lyö tyhjää, tämä ruumisrumilus ja ajatusripuli menee vain yli äyräitteni. Yksin ei silti pitäisi kenenkään olla, ilman todistajiahan ei mitään ole tai tapahdu.

Jos kukaan siis ei näe tai "Tätä ei lasketa"-periaatteella olen mennyt pari viikkoa PLUS ruoka-obsessio-marmorilaattani niin se on yhtä kuin joitakin kymmeniä tuhansia kaloreita mahassa, reisissä ja nakkisormissani. Tänä aamuna havaitsin rintojenikin, ihan-himmeiden-hinkkieni, paiskahtaneen ulospäin. Eihän kukaan usko jos mä sanoisin turvonneeni tai lihoneeni, mutta jos nyt puhutaan jostain massive aikusten oikeesti mässyhulabaloosta niin joo. Murokulhollisia ja jäätelöä, kaikkia neljää sorttia, aamu viideltä? Oh yes. Pitäisi iskeä silmää ja korjata että syöminkejä aamu viideltä alkaen. Ja jäätelöä totta helvetissä neljästä eri jäätelöpaketista.

Turvotus ja ahdistus puristavat ruumista ja mieltä. En tajua miten mä pystyisin ikinä toisen laiseen arkeen, harrastamiseen, matkustamiseen ja suorittamiseen, sillä olen Muumi luistimilla liukuportaissa. Tuskaa. Mutta bonuksena sentään mua nykyään kiinnostaa noi yllä mainitut? Siis muukin kuin ruoka. Ooh. Hämmennys.

Tossa. Sain vielä kirjoitettua jotain tälleen. :> Katellaan, beibit.

5 comments:

  1. Uh. Kuulostaa ihan minun viimeisiltä öö.. .. kuudelta viikolta? 'tätä ei lasketa' periaate vangitsi julmasti. Ja nyt kun kerran ei lasketa niin pitääpi maistaa sitten 'vähän' kaikkea. ;<< Tsemp

    ReplyDelete
  2. tuttu tekniikka tuo "tätä ei lasketa" !!

    ReplyDelete
  3. Kivaa kuulla taas sinusta, kirjoittelehan useammankin kerran kuulumisia :)

    ReplyDelete
  4. jesjesjes arvaa vaan miksi sua rupee kiinnostamaan muutkin asiat kuin pelkkä ruoka? siksi koska ehkä syöt sitä enemmän ja kehosi saa ravintoa!
    Toivon että asia on näin, olet kirjoittanut nämä viime postaukset vähän iloisemmalla tavalla kuin ennen, toivottavasti olet itsekin sitä mieltä.. jos et niin olen pahoillani jos vedin vääriä johtopäätöksiä.

    Kaikkea hyvää!<3

    -pitkäaikainen lukija

    ReplyDelete
  5. Mullakin pyörii ruoka jatkuvasti mielessä... Can't get food out of my head!

    Superisti voimia tälle pimeelle loppu-marraskuulle! ♥

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥