Monday, December 28, 2009

Vuoden pipariset puolikkaat

Herrajumala mikä päivä oikein on! Vuosi on loppumaisillaan, ja mä mietin mitä mulla on jäänyt oikein käteen. Opintopisteitä nolla ja ei euroakaan ansaitulla työllä. No mutta mullapa on VR:n eläkealennuskortti! Joka pitää uusia. Kirkkaammat muistot tasan vuosi sitten ajastani ossalla, kipeä keveyteni, kun farkut roikkuivat ja margariinia oli nolosti pakko rapsuttaa pois leivän päältä. Vähän aikaa sitten oli kesä, päiväosasto ja vieressä oleva vihannestori, sekä keväinen ahmintamättökauteni, lääkepelkoni ja ihana fillarointi hiekkarannalla.

Paljon säätöä, lorvimista, läheisten väsyttämistä, hoidon tökkimistä, jäätelöpaketteja ja tasan nolla mitään itse aikaiseksi saatua. Mut mä luulen olevani nyt jotenkin vahvempi, tahdon itse ottaa vastuun kannettavakseni asioista, ja uskaltaa kurkkia ulko-ovesta ulos. Lähipiirin avautuminen mun vikakirjosta: pääasiassa miten väsyneitä ne on mun juttuihin. Vähiten tahdon tartuttaa toisia mun kakkaan, joten ainakin yritän olla toimeliaampi, aloitteellisempi ja hypätä mukaan. Pistää henkilökohtaisuudet parempaan piiloon ja hymyillä ulospäin.



Oh so much positive shiat I'm turning a turnip. ^__^ Mikä ajaa mua eteenpäin ei kyllä ole rakkaimpani, oma vointini tai vahvempi lääkitys vaan kuriositeetti saada kokea enemmän. Mm, ahneus ajaa niin lujaa, että vuoden "suuri valaistumiseni" (voi vitsit..) on ettei mun olekaan niin kiire kuolla. Mä haluan sittenkin kokea, tutkia, kurkkia ja saada aikaan asioita ilman rajoja tai maaleja! Huolehtia musta välittävistä, olla vähemmän vaivaa, vähemmän kaikkea. Säilyttää omat salaisuuteni ja peittää haavani, hiljaa hävitä näkyvistä.

Jos en tässä välissä kirjoita niin rattoista vuodenvaihdetta kaikille! Erityisesti ihanille kanssabloggareille ja lukijoilleni. ♥ ♥ ♥ Pitäkää hauskaa, tehkää kiinni-pidettäviä lupauksia ja skipatkaa rakettien ammuskelu. Katotaan bloggailua sit ens vuonna..

Wednesday, December 16, 2009

Vispaa



Hihi, kuva sanoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kirjoittaminen, tunteet, tekeminen, uskaltaminen: nyt ei vaan pysty. Aloittaminen on vaikeaa, keskittyminen vielä vaikeampaa. Pientenkin juttujen aikana pitää säätää tuhatta muuta! Eläminen on hidasta kaaosta kun pitää saada kaikki tai ei mitään, joten tuhlaan, peruutan, siirrän, ja myöhästelen. Vttu. Ihme ja kumma kun rutiini pelaa, lautaselle santsataan, painoa ja pullistumista, hymyilevien kasvojen takana roikkuu pettymys ja se tuttu itseinho. Se tuttu pahoinvointi, the usual I might say, jota en voi kiertää. Jolle en enää jaksa riehuen tehdä mitään.

Suunnittelen hirveästi kaikkea järjesteltävää, mutta unohdun tuhlaamaan aikaa niin paljon että muutun tuhlaukseksi itsekin. Leveäperäiseksi tilan tuhlaukseksi, ja kurkkua alkaa taas ahdistus puristamaan oh yuk yuk. Helpottaa kun kutsuu jonkun kylään tai repii itsensä pakkasen läpi sosialisoimaan. Riittää kun seurassa vain on joku, seurailu riittää "tekemisestä" mulle. Olemisen kestämiseen auttaa kun loisii jonkun toisen vieressä jäätelöpaketin kera lusikka suussa. Toisen pelkkä olemassaolo ja mulla on hetkeksi lupa riittää.

Vaikka en ite kestä tonttupukkihysteriaa, tähtitorttuja tai viimaa ikkunaväleistä niin nautin talvitunnelmasta, kynttilöistä ja lämmöstä pakkassäässä ja pimeässä. Aika ristiriitaista, mutta musta vuoden pimeimpänä ja jäisimpänä vuodenaikana tarkenee paremmin kuin syksyllä. :D Myös valo tulvii ikkunoista ja illalla tuikuista. Elikkäs:

Lämmintä, ihanaa ja tunnelmallista joulutalvimieltä kaikille!!
♥ ♥ ♥