Thursday, January 21, 2010

Another day and I'm love again

Voihan viiittua. Pääni on ihan sekaisin. Huimaa, pyörryttää, huimaa jälleen ja maailma tuntuu niin epätodelliselta. Tekeminen tuntuu turralle, sillä päässä humisee kun koetan sanoa raajoilleni missä liikkuu vasen tai oikea. Puheen tuotto tai ajattelu sekoittaa kamalasti, blääh! Mitä kiitämme tästä? Poskiontelontulehdusta, antibioottikuuria, räkälimapalloa pääni sisällä, päänsärkyä, migreenioireita, painajaisia ja huimausta aiheuttavalla nuhaisuuslääkkeettä? Bingo.

Siispä kuume, pään sisäinen räkäpallo (oikeasti), monta päivää säilyvä lääkepöperrys, ja en olekaan tehnyt muuta kuin syönyt ja nukkunut. Koneella ei yksinkertaisesti jaksa istua kun vieressä pomppii mutsin mustikkapiirakat ja poikkiksella askarrellut pitsat. Joo, makaan puoli viikkoa samassa hikimärässä yöpuvussa äidilläni, ja luonnollisesti ahneesti taas hyväksikäytän jotain lähimmäistäni. Alias syön kaiken ja enemmän kuin pieni possu. Pari pakettia aamupalajuustoa(!), jäätelöä, karjalanpiirakkaa (jumalauta joo! just think about all those calories), muroja, pitsapastaleipää jne jne. En kestä olla yksin mahojeni kanssa, haluan lyöttäytyä turvaan jonkun luo. Ja syön sokeasti, nuhapöhnäisenä kaikki maistuu hetken huulilla ja on sitten vuosia kiinni lanteillani. Mutta silti tahdon halauksia?

Ostin tänään samalla hinnalla ulkomaalaisen gourmet-jädepurkin sijasta 5 l, joo, siis viisi (5) litraa jäätelöä. Oh-my-goddd. Karjalanpiirakkaa ja jäätelöä, mun kauppakassissani, jumalauta. Kotipitsatarvikkeet salaattien ja hedelmien lisäksi. Melkein itku tulee kaupassa kun ahdistun papupurkkien ravintosisällöistä ja en osaa marketissa valkata sopivaa. Mutta jäätelöä osaan ostaa, hurraa normaalipaino, laardiruumis itsevihoissani. Mutta en näytä vanhalta mummolta? Mä siis voisin olla joskus toisten mielestä nätti, jaksaa enemmän, suorittaa enemmän, nähdä ja viettää aikaa ihmisten kanssa. Ajatus tuntuu ihanalle. Mitäs jos ei aiokaan olla maailman paras kuolemisessa? Jos ei 'eläisi' kuihtuakseen kuoliaaksi. Jos ei ottaisi satunnaisia pika-spurtteja kohti kuolemaa? Hmm. Kotona en silti osaa olla. En syödä ja hengittää vaikka äiti olisi lyönyt mulle eväät mukaan. Yksin ylitseni vangitsee viha-ajatukset, "herään" haluun olemiseni peruuttamisesta. Herään rumaan totuuteen. Tahdon vetää olemiseni videonauhurista filmiä taaksepäin ja puhdistautua, deletoida, kadota.

Siis olen juossut pakoon päätäni ja tarrannut jääkaapinoveen. Äidillä ja poikaystävällä, taas pää aivan pilvessä, karjalanpiirakat suussa ja reidet turvonneena. Läski, oho, en jaksa edes oikolukea puheitani. Äidillä on huumaavaa kieltoleikkiä ja himoa safkan kanssa, mutta samalla saan tuntea toisen aidon välittämisen ja huolenpidon. Lämmittää. Poikaystävä huolii yöksi, halaa ja tykkää ällöistä hinkeistä ja reisistäni, antaa ostaa jäätelöä, ostaa itsekin jäätelöä, valkkaa mulle papupurkin! ja tunnen itseni rakastuneeksi. Enkö mä voisi olla toisessa ruumiissa, olla vähemmän kuvottava for reals, jatkaa terapiaa ja jaksaa niin.. elää elääkseni enkä kuollakseni? Jos vain kelpaisin itselleni, jos olisin muuta kaikki niin olisi hyvin..

PS: Anteeksi sekava sepustukseni, heh. Palaan kun kirjaimet eivät enää pompi näytöllä ja valonsäteet särje päätäni.  (Menenkin tästä lesoamaan elämäni lohdutuspalkinnolla, jäätelöllä, ja kiihdytän kaloriöveri-itsariani! Jippiii! ^____^)

8 comments:

  1. Jotenkin välittyi sellainen ylienergisen ylirakastunut kuva sinusta. Söpöä. <3

    Koetahan parantua. :)

    ReplyDelete
  2. Miksi et hyväksyisi itseäsi normaalipainossa? Loppuenlopuksi harva on alipainoinen niistä joita näet kadulla.

    ReplyDelete
  3. violet, hih! Oket aika oikeassa vaikka musta toi "yli" kaikuukin vähän negatiivisesti. Oonpa vain ihanan ihmisen kanssa, jonka seurassa voin itsekin hyvin, paremmin.

    Anonyymi, entä jos en välitä miltä ihmiset näyttävät kadulta? Ehkä en halua olla luuviulu muitten, enemmistöjen, vähemmistöjen, ihanteiden tai kauhukuvienkaan lailla.. itseni takia, tunnen näin itseni pahaksi.

    ReplyDelete
  4. En saisi olla, mutta olen. Vahingoniloinen.
    Tämä sinun ahmiminen juontaa juurensa siihen aikaan kun pääsit ossalta pois, eikös vain? Sen jälkeen aloit mussuttamaan ja syöpöttelemään ja ahmimaan ja ja ja...
    Tiedät varmaan itsekin, että kun olit niin kauan pitänyt kroppaasi aliravitsemuksen puolella, nyt kroppasi haluaa varastoida kaiken saamansa ruuan, koska kroppasi luulee, että kohta se ei sitä saakaan. Tämä on täysin normaalia. Ja mitä lihomiseesi tulee, paino nousee aikansa ja kun se löytää biologisen painonsa, se jää siihen. Et sinä ylipainoiseksi pääse koskaan kasvamaan.
    Mitä tulee tuohon vahingoniloon, olen itse anorektikko jolla itsekuri säilyy ja tunnen salaista mielihyvää kun sinä et enää siihen pysty. Näin ei saisi tuntea, mutta tunnen kuitenkin.

    ReplyDelete
  5. Heta: onnee sulle vaan, kyl sä alat vielä hani ahmimaan ellet ehdi hautaan ennen sitä :). mäkin luulin et mun itsekuri on terästä mut kappas, itse olen myös paisunut "kakkosella alkavaan" kastiin.

    Kafi: Ymmärrätkö että oma käsitys itsestäsi on täysin vääristynyt? Etkö käy terapiassa, jos käyt niin käyttekö näitä asioita läpi? Et _todellakaan_ ole lihava kenenkään muun kuin sairaan pääsi mielestä..

    ReplyDelete
  6. Anonyymi, kyllä olen.. tietäisit vain.

    Heta, öö. Mun ahmintani on ollut tässä talven aikana, pääsin osastolta vuosi sitten :--D Että, eipäs vain, ja voivoi kun tuo biologiseen painoon meneminen-pet talkki ei ole mitään uutta, päinvastoin.

    Plus, kropallani kyllä ei ole nälkä, mutta emotionaalisesti ajaudun vain mussuttamaan. Ratkon päätäni terapiassa, henkilökohtaisia ongelmiani jne., kuntaas sinun neiti käytöksesi on hyvin tyypillistä anoreksia-oireiluja. En loukkaannu tai suutu tosta, sillä on tullut syyllistettyä samaan "vahingoniloon" eli tiedän tunteen. Omalla kohdalla harrastan "kilpailua" vain hauta-arkkua päin ja/tai vastaan.. kun tarpeeksi laihdun niin muitten ihmisten painot ja syömiset niin ei jaksa enää kiinnostaa.

    Tulkaa samat ihmiset uudelleenkin kommailemaan. <3 Ihanat.

    ReplyDelete
  7. Oon sama anonyymi kun edellä. Mulla on kanssa toi et mussutan ihan syömisenilosta ja siitä et on paska olla tässä kehossa (joka paisuuuu eikä ruoka varmaan auta laihtumaan :D) ja noidankehä on valmis.. Mutta mua jäi mietityttämään että KENEN muun mielestä olet lihava? KUKA niin on sanonut? Muu kuin sinä itse.

    ReplyDelete
  8. Mikset oksenna jos sen osaat? Ahdistus ei tietenkään lähde mihinkään muttet kuitenkaan lihoisi?

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥