Saturday, January 09, 2010

Lintujen jalat ei talvella palellu

Yllä jotain nippelitietoa, mitä opin tänään aamu-TV:stä.

Mahaan koskee, siellä on taas liikaa tavaraa, vaikka nälkä ja mutusteluhimo pyörii siellä mukana. Oon pesukone extra linkouksella. Mania maistuu suussa. Jännittää slash ahdistaa oudosti. Hermostuttaa miten taas elän tai olen elämättä tän päivän. Sätin itseäni jo valmiiksi toisten ihmisten puolesta: "Miksi et lähtenyt ulos", "Mikset tehnyt sitä ja tätä", "Taaaaas, eikö sulla ole muuta ajateltavaa!?", joten olen hissun kissun valittamasta. Tukehdutan blogini jälleen itsekeskeisyyteeni. :--)

Rauhoittavani olivat loppuneet. Excuse-moi-what?! Multa ei ikinä bentsot lopu tai unohdu ulottuviltani, mutta eilen ei dosettiani lukuunottamatta kaapeissa ja komeroissa ollut edes miedon mietoa diatsepaamia. "Onneksi" eilen oli sairaanhoitajakäynti ja sain samalla moikata oma-lekuriani reseptiaiheella. En tykkää apteekeissa käymisestä, heitän tiskillä kehnoa läppää jos apteekkari on söpö, mutta farmaseuttien parveillessa ympärillä on inhottavaa etsiä edes laastaria. Sitähän varten ne työntekijät on ettei tarttisi etsiä, köh köh. Liian hyvä asiakaspalvelu ei mielestäni ole tungettelua, mutta nolostun ja kiusaannun kun joku tunkee viereen katsellessani valikoimaa omiin vaivoihini. Apteekkari varmasti arvailee ääneti vikojani ja tsekkailee mua päästä varpaisiin, hävettää. Olen pahis ja otan reseptijonossa lukulehden mukaani.

Nyt on taas kemiallisia aseita ajatuksiani vastaan, mutta pelkään syöväni tänään itseni sinivalaasta dinosaurukseksi. Paino on paisunut talvikuukausina kymmenisen kiloa ja osoittelee normaalilukemia, joten kieltäydyn sairaanhoitajalla punnituksesta, mutta juttelen muuten olostani avoimesti. Sairaalat hoitohenkilökuntineen eivät ikinä ole pelottaneet, mutta apteekkisäikkyjen jälkeen ostokset perjantairuuhkassa kauhistuttavat: yläkerroksen vartijat varmasti etsivät minua, seuraavat, myyjät parveilevat askelteni perässä ja tsekkailevat olenko saastuttanut olemuksellani koskettamani tuotteet.

Maha pistelee aamiaisista ähkynä, haluaisin kumartua ja vuodattaa kaiken ylimääräisen, kamaluuden, ja ole mukseni pois niskoiltani. Mutta: ulkona on tulossa kaunis päivä, aamurutiinini menivät onnistuneesti läpi, rauhallisten kahvikupposten jälkeen tänään voisi tehdäkin jotain! Jotain muutakin kuin idlata koneella, purra huulta blogistalkkerpelon takia ja katsella ruotsalaista versiota Come Dine With Me:stä. Miksi ympäristö avautuu talvella niin lupaavana ja hyvänä, mutta salakavalasti enteilevä kevät paljastaa vain läskini ja sisäisen inhottavuuteni? Yuks.

7 comments:

  1. Yritän pitää lukijoistani kiinni, ne katoavat.

    Blogini on salainen ja palaa julkiseksi maanantai-iltapäivällä. Iskä löydy blogini googlettaessaan jotain keksireseptiä .... Nyt blogi on salainen ettei iskä sitä löytäisi. Odotten vain, että "ei löydy hakukoneista" toiminto alkaisi pelata. Poistin iskän koneen sivuhistoriankin ja muokkasin tekstistäni pois sen kohdan jonka google yhdisti keksireseptiin.

    Olen kuitenkin tulossa takasin.

    Ethän sinäkin jätä minua? ):

    ReplyDelete
  2. En osaa edes kirjoittaa, tämäpä hienoa.

    "Iskä löydy blogini" ... Iskä LÖYSI blogini.

    ReplyDelete
  3. ei susta kyllä TODELLAKAAN huomaa lihomista, öh etkai huijaa :D

    ReplyDelete
  4. Jessica, säikähdinkin mihin sun blogisi katosi! ;_; Voisitko edes jotenkin kutsua allekirjoittanutta lukemaan sitä nyttenkin tms?

    Anonyymi, en tiedä millä kaukoputkella olet tähystellyt horisonttia, sillä voi kyllä vaatteet ei mene päälle ja puntari huutaa hallelujaata. Mutta eipä varmaan kauheasti näykään kun en kehtaa (lue: mahdu) Ähtärin peittävän ahterini kanssa ovesta ulos.

    ReplyDelete
  5. Tää ei oo mikään stalkkerijuttu, mutta satuin näkemään sut yks päivä joulun alla Forumin Body Shopissa kun olin siellä kaverin kanssa. Niin en vaan ymmärrä miten sulla voi olla "normipainoa lähentelevä paino", koska olit niin kauhea tikku että tulin vaan surulliseksi.. Oot ainoa sh-blogi jota enää luen ja uskoin oikeasti että oot menossa parempaan päin. Tyttö pieni kun et näyttänyt siltä yhtään :(

    ReplyDelete
  6. Oi, kiitoksia nyt kovin kovin kovasti :) Kommentti piristi ja sai mukavasti hymyilyttämään.

    ..ja tuohon pienuuteen minun on varmaan turha sanoa mitään, kun.. huoh

    Taidanpa minä tällä kertaa kolahtaa lopullisesti sinun lukijalootaasi, tykkään sun tyylistäs kirjoittaa.

    ReplyDelete
  7. Agh, kiitos niin paljon kommentistasi, tuli melkeinpä itku kurkuun - taas vaihteeksi.
    Tuollainen ajatustapa pannarista pelkkänä pannarina ei kuitenkaan millään kiteydy päähäni. Monen monta kaloria, rasvaa, hiilareita, sokeria.. En kykene sallimaan sellaista itselleni, vaikka hyvää onkin, koska ruuan hyvyys ei ole minulle mikään syy syödä yhtään mitään. Sellainen ajattelutapa saa minut tuntemaan oloni itsekkääksi ja inhottavaksi ihmiseksi.
    Kiitos kuitenkin, koetan pärjäillä <3

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥