Tuesday, February 16, 2010

Let the Right One Come In

En tiedä mistä aloittaa. Koko vuodenalku on ollut yhtä mässyä ja mättämistä, ällöä, kuumaa, kilokasojen kerääntymistä. Turhautunut yrittämään, taistellakseen vastaan, sillä kaikki on tuntunut jo menetetyltä ja pilaantuneelta. Odottelin että saan jonkun leiman ottaani "Joo, nyt oot normikokonen, painus kouluun", ja jatkan hitaasti kurjaa elämätöntä elämääni yhtenä yhteiskunnan muurahaisena, vanhenen paksuna pullana ja kuolen osaksi luonnon kiertokulkua: samalla lailla kuin nurmikko mätänee joka syksy.

Ruoka-ajatuksia ei ole päässyt pakoon, josta on seurannutkin loputonta mussutusta, ahmintaa ja tyhjentämistä. Täti Terapiakin on virkkonut että nälkääni mä en syö, ja Äitini hermostunut kun tyhjennän kaapit ja tuhoan hampaani ainaisella mussutuksella. Viime viikko oli niin tuota, vaikka päivällä asiat eivät olisi olleet mullinmallin niin iltaa myöten tein leipäpaketeista selvää. Olin tosi masentunut ja ahdistunut, vaikka koetin parhaani mukaan tehdä jotain muuta kuin ajatella syömistä. Piirsin, pelasin ja kävin jopa kirjastossa, vaikka useimmiten mikään ei kiinnostanut. Mikään muu kuin ruokaruokaruoka. Loppuviikkoa kohti alkoikin menemään paremmin, erityisesti viikonloppu Poikakaverin seurassa, sillä olen head over heels in lööv ja iloinen tämän kanssa.

Maanantaina heräsin valmiiksi ahdistuneena. Syön yhä tosi paljon, mussutan turhaakin, mutta olen muutaman päivän ollut ainakin vähemmän buliminen. En ajattele jatkuvasti pakonomaisesti ruokaa ja mätä sitä samaan tahtia sisälleni.. mutta pelottaa. En uskalla huokaista helpotuksesta, sillä pelkään sen jäävän viimeiseksi hengenvedokseni. Sunnuntaina mussutin, mutta sentään en mennyt Äidille, jonka luona ruokailuni karkaa tuhoisasti levälleen. En olisi halunnut nousta sängystä Poikkiksen rutistuksesta, en päästää häntä duuniin, enkä mennä terapiaan. Pelkäsin keskustaa, kaupassa käyntiä, paluumatkan neljän ruuhkaa, kauppaa ja toisiko yksinäinen ilta ahmintahirviön takaisin luokseni.. Lopulta pari rauhoittavaa alkoi vaikuttamaan ja pääsin liikkeelle.

Täti Terapian tuolilla kuulin pelkoni ja negatiivisten ajatusteni jo valmistelevan kaiken mönkään menemistä. Sen sijaan jos osaisin ajatella positiivisesti niin en valmiiksi heittäisi pyyhettä kehään ja avaisi syliäni sessiointibileille. Pelästyin kahta kauheammin - siis herrajumala jos mä olen mennyt jo pelkäämään pahinta niin pahin vuoren varmasi toteutuu! Apua. Ja nyt pitäisi muka pystyy ajattelemaan positiivisesti?!!? Apua, sammuttakaa mut nyt.

Silti.. selvisin eilisestä. Pelottaa silti, mutta nyt erityisesti pelkään sitoneeni jo kohtaloni tällä pelolla. Mitä voisin tehdä? En tiedä. Olen laittanut ahmintaa vastaan ruoka-säännöt ja ateria-ajat seinälle, koetan pitää niistä kiinni.. ja tehdä jotain muuta kuin kieriä kurjuudessani. Pestä pyykkiä, piirtää lisää, käydä eläinlääkärissä, ehkä kirjastossa.. ei tuskin enää tänään, mutta jos jätän menemättä tai en tee kaikkea mahdollista niin tunnen syyllisyyttä ja pelkään katuvani jälkiseurauksia. Ei helkkari, taas mä manaan valmistautumaan pahimpaan! Tunnenko syyllisyyttä? Kadunko? En pääse vain pelkoja ja peikkoja karkuun. En uskalla hengittää, pitää olla ihan hissunkissun ja varpaillaan.. ettei lasisilta murru taas altani.. Apua.

15 comments:

  1. Voi, nuo yksinäiset illat on pahimpia.. Varsinkin jos on vähän allapäin! Mutta sinä selvisit siitä, vahva tyttö :)

    ReplyDelete
  2. Kuin lukisi omia pelkojaan. En osaa auttaa sinuu kun en tiedä miten auttaisin edes itseäni;(

    t.anoreksiasta bulimiaan ja +20kg

    ReplyDelete
  3. Mulla on niin samanlainen vaihe meneillään. Muutenkin meillä on niin samanlainen "historia" että oikeen naurattaa. Osastolla syömisahdistusta, alipainoisena kotiin, itsekurin yhtäkkinen loppuminen ja mässynmässynmää. Kohti normaalipainoa ja ahdistaa. Takaisin ei olekaan niin helppo palata, ruoka vie mukanaan. Normaalipaino, humps. Mitäs sitten, kohti oikeaa elämää vai?

    Päivät täytettävä tekemisellä, ettei tyhjää luppoaikaa syömiselle jää. Yksinäiset hetket pahimpia, läkerölit ei enää yksin riitä. Kauheaa, jatkuuko loppu elämä näin.

    Onko ainoa asia mitä elämääni mahtuu yhä RUOKA.

    voimia, et ole yksin<3

    ReplyDelete
  4. Ruoka ja ruoka ja ruoka ja ruoka. Ja ruoka. Väliin mahtuu ehtä välillä aina silloin tällöin pari muutakin pientä ajatusta mutta siinä ne muuten ovat, omatkin viime aikaiset ajatukseni noin niin kuin pääsääntöisesti. Eli toisin sanoen ymmärrän mitä käyt läpi.

    Miten voi olla mahdollista ajatella syömistä jatkuvasti silloinkin, kun on juuri syönyt mahansa täyteen ja on jo valmiiksi ähkyssä? Miten silloin voi olla että miettii jo seuraavaa ateriaa, että voisinpas tehdä iltapalaksi juustovoileivän ja ehkä karjalanpiirakan siihen päälle. Varsinkin kun vielä hetki sitten mietti päinvastaisesti kaikkia mahdollisia keinoja miten kykenisi nimenomaan olemaan syömättä. Herranjestas.

    Se että on tekemistä auttaa, se että pitää itsensä kiireisenä auttaa. Mutta muuten... Huh.
    Miten ihmeessä muut ("normaalit") ihmiset tekevät sen, syövät tuosta noin vain vähän jotakin kunnes ovat täynnä ja sitten unohtavat koko asian. Haluan sen tunteen takaisin.

    Tulipas avauduttua tähän kommenttiboksiisi, pyydän anteeksi ja toivotan kovasti jakselemisia!

    ReplyDelete
  5. Kiva kun käytät blogisi kuvituksena toisilta pöllimiäsi kuvia, joita vieläpä itse muokkailet antamatta minkäänlaista krediittiä alkuperäisille artisteille. Jokaisen DeviantArtista tänne ottamasi foton on näpännyt joku muu ja se on jonkun toisen taiteellinen näkemys, joten jos niitä on kerran pakko nyysiä ja vielä muokkaillakin (mitä ei muuten näin vinkkinä saisi tehdä, koska kyseessä ei oo oma kuvasi), olisi vähintään kohtuullista edes kiittää alkuperäistä artistia. DeviantArt kun ei oo mikään mesta jonka pointti on varastella toisten kuvia, vaikka se mahdollista onkin ja epäilenpä, että et oo pahemmin kysynyt kuvien alkuperäisiltä ottajilta lupaa otosten käyttöön. Googlessakin kuvia sitovat tekijänoikeudet, vaikka ne sieltä hakusanalla tai parilla helposti löytääkin. Itseäni ainakin vituttaisi jos ottamani valokuvat löytyisivät ilman krediittiä jonkun randomin ihmisen blogista ja huomaisin että niitä olisi vielä muokkailtu oman mielen mukaan multa kysymättä.

    ReplyDelete
  6. mua ärsyttää kun näytän terveeltä ni kaikki luule et oon ok. mutten ole

    ReplyDelete
  7. Äh, selain ehti sylkäistä maraton-replyni ennen kuin kerkesin postittamaan, joten saat Elina tyytyä nyt lyhyempään vastaukseen:

    Ymmärrän pointtisi, mutta pidän sitä aika vanhanaikaisena ja naiivina, sillä en itse samaistu ajatukseesi jos joku käyttäisi minun kuviani. Varmaan jokainen blogi maailmalla, video youtubissa yms. rikkoo jotain tekijänoikeuslakia, ja en sanokaan tekoni olevan "oikein koska kaikki muutkin niin tekee".

    Silti, en pyri ottamaan mitään krediittiä tai tuota niillä rahaa, ja intohimoisena kuvadiggarina ennemmin antaisin töille kunnianosoituksia kuin pyrkisin loukkaamaan. Jälkikäsittelyn jälkeen ne eivät toki ole enää rinnastettavissa alkuperäisen arvoon. Kukaan ei myöskään ole tullut pyytämään töitä alas, sillä lähes jokainen nykyään tietää että Internet-levitys myös tarkoittaa levitystä. Deviantartissa itse myöntää osan oikeuksista lafkalle esittää töitä, ja monet Flickr ja Google:n kuvat toimivat CC-lisenssin alla, mikä sallii nimenomaan non-profit käytön ilman copyrightin omistamista. :> Niinpä lehdet yms. käyttävät hyväkseen netin kuvagallerioita, mutta painetussa (ja rahaa tahkoavassa) mediassa krediittiasia onkin tiukempi. Ja tietenkään kaikki käyttämäni kuvat ei ole CC-lisenssin alla, rujoa.

    Kiitos kuitenkin että jaksoit tulla jakamaan oikeuden näkemyksesi, mutta valitettavasti en osaa (enää) samaistua siihen tai rehellisesti sanoen... en enää välitä kun 12-vuotiaatkin osaavat warettaa. Mutta mietin oletko jakanut tätä tietoasi mm. warefiluissa kierivälle suomenkansalle tai sponssipaketuille muotibloggareille? :>

    Hyvää kevättä!

    ReplyDelete
  8. öhm, ei ole ensimmäinen blogi jossa käytettäisiin kuvia jostain päin nettiä kysymättä lupaa. Mikäköhän idea oli tulla valittamaan...?

    Halusin kommentoida merkintääsi: pelottavan samankalaisia ajatuksia kuin itselläni. Luulin olevani kovinkin epänormaali kun rakastan ruokaa mutta vihaan sitä kun syön ylen. Ja aina ajatuksissa ruoka tavalla tai toisella.

    ReplyDelete
  9. Yksinäiset illat on piruja seinällä, yksinäiset päivät samaten. Ja penkkaripäivät seurassa, kuten tänään. Olen mielummin yksin ahdistunut kuin kavereiden kanssa koululla karkeista lattiaa imuroiden.

    Mulla on tää komentointi taas hallussa tänään. Jos joku löytää tästä jotain, mikä liitty tohon blogitekstiin, nostan hattua. Kiitos ja anteeksi.

    ReplyDelete
  10. No ei se, että noita kuvia ei oo tultu pyytämään otettavaksi pois täältä ei varmastikaan johdu siitä, että jokainen DA-artisti jonka kuvia tänne on pöllitty on vaan tuumannut rauhallisesti "no jaa, kaikki kuvathan leviävät netissä", vaan siitä, et ne eivät ymmärrä edes tulla jokaiseen neverheard-blogiin etsimään omia kuviaan kun en ilmeisesti tosiaan pyydä lupaa kuvien käyttöön/niiden muokkaamiseen :D

    Siis lähinnä mua nyppii se, että noita muiden ottamia kuvia muokataan oman mielen mukaan kysymättä lupaa ja/tai antamatta yhtään mitään krediittiä kuvan alkuperäiselle omistajalle varsinkin DeviantArtista, koska siellä on ensinnäkin tosi helppo tsekata et kenelle se kuva kuuluu ja kiittää edes pienellä präntillä kuvan alla tekijää. Se luvan kysyminen käyttöönkään ei oo mikään suuri vaiva, koska moni varmasti antais mielellään kuvan käyttöön ja muokattavaksikin kun vaan viittis kysyä ja kertoa että mistä kuva alunperin on. Jostain Googlesta osa kuvista nyt varmaan onkin sellaisia et niitä on ok ottaa ja muokkaillakin, mut täsmennän et Google on siinä mielessä eri asia kun DeviantArt että se vaan etsii kaikkialta internetistä kaikkia mahdollisia kuvia hakusanalla jonka sinne kirjoittaa.

    Ilmaisin vissiin itseäni epäselvästi, mut mun pointti ei ollut niinkään välttämättä se et yhtäkään Googlesta, Flickr:stä, Photobucketista yms. löytynyttä kuvaa ei saa lainata omalle sivulle (riippuu tietty kuvasta miten sitä saa käyttää, esim. joidenkin lehtien skannaajat nimenomaan antavat kuvat paitsi lukemista ja katsomista myös muiden käyttöä kuten ulkoasujen, avatarien etc. tekemistä varten, kun taas monilla taidesivuilla erikseen pyydetään et kuvia ei levitettäisi muualle ilman lupaa), mut jos jossain DeviantArtissa pyörii ja sieltä ottaa jonkun taidetta ja _muokkailee sitä eikä pyydä siihen lupaa saati kiitä artistia niin kyl sitä voi jo luvattomaks sanoa.

    Jos löytäisin oman DA:sta otetun kuvani joltain sivulta niin saattaisin painaa asian villasemmalla jos se olis vaan postattu sellaisenaan vaikka krediittiä ei ois annettu tai multa ei olis kysytty sen lainaamiseen lupaa, mut jos joku ottais mun kuvia ja muokkailisi niitä niin en kyllä hyvällä katsois. Enkä ole ainut, monet DA:ssa erikseen kieltävät ton kuviensa käytön ilman lupaa ja/tai laittavat niihin vesileiman just välttääkseen tota. Ja toki kaikki leviää internetissä ja DA:ssa on sit oikeus esitellä niitä kuviaan, mut ei se tarkoita et ne on sieltä vapaaksi kaikkien otettavissa ja muokkailtavissa noin vaan ilman artistin lupaa.

    Ja Tytteli, en väittänyt et tää on ensimmäinen blogi jossa kuvia käytetään ilman lupaa ja mun tarkoitukseni oli puuttua lähinnä juurikin siihen et toisten mahdollisesti vaivalla työstämää kädenjälkeä muokataan ilman lupaa, se on epäkohteliasta kun jossain DA:ssakin kuvat ovat jonkun toisen luomia ja sieltä ei oo vaikeaa katsoa kuka kuvan on tehnyt ja antaa krediittiä ja pyytää lupaa kuvan muokkaukseen kun ei sen pointti ole et sieltä voi kuka vaan napsia toisten kuvia miten haluaa. Sen sivun idea on et ihmiset voivat pistää sinne taidettaan toisten katsottavaksi ja arvioitavaksi ja vastaavasti katsoa ja arvioida muiden taidetta. Huvittavaa tosin et kun vähänkin jotain kritisoi niin usein joku tulee heti leimaamaan kommentin "valittamiseksi", mitäänhän ei saa koskaan yhtään arvostella :D Pelkkiä ihqutuskommentteja kehiin!

    ReplyDelete
  11. Ei ei, Elina, en mä pahastu ja sano että vain ihquilua jaksaisin kuulla - mutta valitushan tuo oli, älä sitä kiellä. ;> Aluksi luulin sun kantaasi paljon suppeammaksi, mutta näköjään ymmärrät myös joustaa tilannekohtaisesti. Usko kuitenkin että tiedän DeviantArtin säännöt sekä yhtä sun toista tekijänoikeuksista.

    Tämähän on minun moraaliton kantani, kun en näe vääryyttä ja pahaa ruohonjuuritasolla muokata henkilökohtaiseen kättöön kuvaa kuin kuvaa. Erityisesti näin kun en tee mitään kaupallista tai väitä sitä omakseni, ts. en ole tekemässä Mona Lisa II.. (vaikkei Leolta olekaan kukaan lupia tainnut kysellä). En sano sen olevan Oikein, mutta en pode juuri omantunnontuskia koska olen armoton kuvaholisti, ja minulle on tärkeintä saada vain visuaalikuorruttaa ympäristöni tavalla tai toisella. Vedotaan nyt vielä faktaan kun 99,99% netin käyttäjistä rikkoo tekijänoikeuslakeja niin samalla siivellä on helppo mennä.

    Krediittejä olisi suloista antaa, mutta käytännönsyyt 46GB tai +35 000 kuvan kanssa on että niitä on "hiukan" paljon kaikkien lähteiden luettelemiseksi. :) Varsinkin kun kuvat seilaa samalle kovolle myös LJ/ffffound/muista jakokommuuneista. Eli olen välinpitämätön ja laiskakkakka, ts. teen tietoisesti "virhettäni".

    Mutta minäpä nyt olen karsea vandaali kun kävelen punaisia päin ja punnitsen myös K-kaupassa hedelmäni halvemman hinnalla. :> Pahoittelen jos blogini sisällöstä on kovasti harmia, mutta tee esimerkillisesti ja "älä tee niin kuin minä teen, vaan tee niin kuin minä sanon". <3

    ReplyDelete
  12. Oma sanani kuvasotaanne:
    Kyllähän se nyt perkele pitää ymmärtää kun kuvaa tunkee nettiin, ettei se jää ainoaksi kopioksi sitä yksilöä.

    ReplyDelete
  13. Jännä huomata, että ihan sama kauan olen poissa ''tästä maailmasta'', samat blogit löytyvät ja... hmm sama tilanne, melkein.
    Itsellänikin on ollut varmaan kolme kertaa tää blogi pystyssä, välillä lähtenyt ja yrittänyt tehdä elämällä muuta. Mutta aina palannut takaisin...

    ReplyDelete
  14. ihana blogi ulkoasua myöten! :)oon seuraillu useampia viikkoja, muttei jotenkin oo tullu laitettua kommenttia.

    Kuulostaa hyvin tutulta tuo aina pahimpaan varautuminen ja sen odottaminen, silloin ainakin menee pieleen.

    ReplyDelete
  15. kiitoskiitoskiitos kommentistasi.

    yleensä olen yrittänytkin purkaa kaiken musiikkiin ja taiteeseen ylipäätänsä, joskus en vain pysty ja tunnen oloni niin mitättömäksi.

    minäkin haluaisin auttaa sinua, ottaisin puolet surustasi ja ahdistuksestasi itselleni koska vain.

    voimia <3

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥