Thursday, February 25, 2010

Psyykkausta ja jarrutusta


Huomenta, aurinkoiset. Kas kummaa mitä itsepsyykkaus saakaan aikaan, eilinen oli olosuhteisiin nähden ihan.. kelvollinen. Söin kyllä enemmän kuin suunnittelin, samaa lipsahteli tänä aamuna, mutta katastrooffi on ihan niin iso kuin itse siitä teen. Eli en tee isompaa hallaa itselleni vaan pysähdyn, nyt riittää.

Tärkeintä onkin mussutus/ahmintahetkellä tajuta ja sanoa itselleen mitä tekee: ja miksi. Onko minulla tylsää? Ikävä? Nälkä? Jano? Vaiko pelkkä tapa vain toistaa vinoutunutta syömiskäyttäytymistä. Tarvitsenko oikeasti tuota vielä lautaselleni? No... en! Se eines ei maailmasta lopu, siihen voi palata takaisin kun aika X on kulunut ja tarve on oikea. Liaan monesti tulee heitettyä aivot narikkaan ja kaasutettua suinpäin itsetuhoa päin. "Miksi enää yrittää kun päivä on pilalla?" Entäs jos päivä ei ole pilalla, ei nyt eikä parinkaan tunnin päästä. Voin tehdä jotain muuta! Aktivoitua, keskittyä muihin asioihin, lähteä ulos ja vaikka kauppaan jos ei ihan oikeasti keksi muuta ajateltavaa kuin ruokaruokaruoka.

Tarvitsisin varmaan peilin kirjoituspöydälleni, että näkisin konkreettisesti mitä oikein teen. Olen aika varma että oman naaman nähdessä varmasti tulisi herättyä ennen kuin alamäki on pohjimmillaan. En vain omista mitään peiliä, sillä vuokrakämpän seiniin kun ei saa hakata naulan naulaa. Ei että pitäisin omakuvastani epäkohtien vyöryvän ja löllyvän päälle, sillä on tarpeeksi vaikeaa käydä jo suihkussa, riisua, pukea, tuntea oma ihonsa ihoaan vasten.. Vältän sitä kaikkea, sillä pelkään aivan liikaa omaa itseinhoani, välinpitämättömyyttäni ja miksi en tunnu olevan tarpeeksi hyvä edes itseni inhoamisessa. Miten voin sanoa vihaavani itseäni jos en kaiken aikaa konkretisoi sitä istuttamalla partateriä käsivarteeni? Älä provosoi itseäsi, tonttu.

Se mitä minulla on kirjoituspöydätäni yllä on "Syömissäännöt" itselleni. Täsmälliset ruoka-ajat, ohjenuorat esimerkkiaterioista, sekä muistilappu nyrkkiohjeista pitää silmät auki ja suu välillä kiinni. Pahiten lipsunkin illalla ennen nukkumaan menoa, sekä aamulla seuraavana päivänä. Miksi? Koska olen väsynyt niin tankkaan energiaa. Toinen vaihtoehto onkin päivänselvästi käydä nukkumaan. Tärkeimpänä pidän silti sitä itseni aktivoimista - mikään päivä ei ole oikeasti haavereista huolimatta pilalla. Tuon keskittymiskyvyn ja asioista kiinnostumisen kun vielä sisältäsin.. ehkä joku päivä. Ehkäpä tänään.

13 comments:

  1. Täyttä asiaa koko postaus.
    Kun nuo ajatuksentasolla itsestäänselvät asiat vain saisi vielä siirrettyä konkreettiseen, päivittäiseen toimintaan niin kaikki olisi hyvin.
    Miten joku niin päivänselvä perustarve kuin syöminen voi edelleen olla niin hankala homma järkevästi käytännössä toteuttaa, sitä olen miettinyt jo vuosikaudet enkä vain edelleenkään löydä vastausta. Joskus sitä turhautumisissaan toivoo että eläisi jossakin kehitysmaassa tai vaikka keskitysleirillä niin ei vain olisi sitä vaihtoehtoa että syödäkö vai eikö. Noh, ei nyt oikeasti. Muttamutta.

    Kai sitä jonakin päivänä vielä onnistutaan.
    Tsemppiä ♥

    ReplyDelete
  2. ihan loistava postaus, ja niin totta.
    Mun pitäis itsekin tajuta, ettei se "pilalla oleva päivä" ainakaan parane siitä ilta mätöstä -.-

    jaksamista :)

    ReplyDelete
  3. Yhdyn edellisiin. :)
    Aivan loistavaa tekstiä.

    ReplyDelete
  4. Voi kiitos ^^; Olen otettu jos tykkäsitte.. ♥ kokemuksen syvää rintaääntä en voi kuitenkaan kamalasti käyttää, sen verran VAIKEITA asioita noi on itselleni, päivittäin. Varsinkin muitten asioiden tekeminen, kun kiinnostusta ja intoa ei vain ole...

    ReplyDelete
  5. Hei darlinki, tulisitko Violencen synttäreille Kouvolaan 13.3 ?

    ReplyDelete
  6. Sori, ei pääse, Kouvola on 'vähän liian kaukana'. :<

    ReplyDelete
  7. Blogisi on todella kaunis ja kirjoitat todella hyvin.

    ReplyDelete
  8. typerää edes tulla kertomaan tämä, koska toistan vain muiden sanoja, mutta hieno postaus. pidin siitä. en voi taata, että toimisin sen mukaan, mutta aina voi yrittää. en voi myöskään taata, ettei yrittämisestä olisi haittaa, koska jos epäonnistun, päädyn, kuten hienosti sanoit, istuttamaan partateriä käsivarteeni.

    voimia ja kiitos että olet olemassa :3 ♥

    ReplyDelete
  9. Mä rakastan sua.

    Sun blogisi oli ensimmäinen, jonka lisäsin omalle lukulistalleni. Oot rehellinen. Älykäs. Suora. Sinä.

    Pitäisi muistaa muiden blogeja lukemattakin, että me ei olla yksin. Osaisinpa.

    ReplyDelete
  10. Mistä lähtien oot seurannyt cupcake couturea ? aika tekopyhää.

    ReplyDelete
  11. Häh? Mitä tekopyhää siinä on? :--D

    ReplyDelete
  12. Ai ku oon ite ruma, läski ja vammanen niin en saisi lukea muotihömppäblogeja?

    ....entä jos esitän kans japanifriikkiä? V^__^V

    かわいいねこさんです~~~!!
    です~!!
    です~!!

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥