Monday, March 15, 2010

Madosta hiljaa perhoseksi


Viikon sisällä oon saanut mokauksieni jälkeen taas uuden "ahaa"-elämyksen ahminnan lopettamiseksi, repsahtanut ruokavälin venähtäessä aivan liian pitkäksi, ja ahdistuksessa huijannut itseni jääkaapille. En yhtään ole osannut sanoa miksi ahminta on tullut oirekuvaani; se on osaksi masokismia, "itsensä pilaamista", lohdun hakemista, tylsyyden tappamista, nälän ja himon sekameteliä, mutta nyt tiedän sen ennen kaikkea olevan ahdistukseen. Siihen levottomaan tilaan jolloin sydän ei vielä hakkaa, itku ei valu ja impulssit eivät aja viiltelemään. Tänään on terapia, pakko avautua asiasta, sillä tahdon ahminnasta lopullisesti ja äkkiä eroon.

Mässäilytunteesta en vain pääse, sillä syön tosi usein verensokerin ylläpitämiseksi, ja edelleen tahdon pakkomielteisesti mitata kaikkea. Keittiö va'alla, sormituntumalla, ruokalusikkamitalla, vain tietyistä kupeista, tietyistä mukeista ja laseista, sekä ehdottomasti juuri tietyillä pienillä aterimilla. Ruokahaluni silti noustua kaikki pikkuannokseni eivät riitä täytyyämään jättimahaa. Tämä viikko on kuitenkin ollu aavistuksen parempi kuin edellinen, baby steps, baby steps. Ehkä koska olen voinut välillä käsitellä ja tuntea konkreettisemmin ahdistustani, enkä vain pyöriä paikallani levottomasti ja jäystää milloin mitäkin suussani. Myös tekemistä on riittänyt, sillä olen pitänyt huolta kodista ja lemmikeistäni, pelannut, pitkästä aikaa koukuttautunut piirtämiseen, ollut aikaansaava ja jopa tienannut pientä taskurahaa keikkahommilla. Ihan kuin vuosi-pari sitten, uskomatonta. Positiiviset asiat ovat eritoten uskomattomia kun kehoni on joku manaatin ja elefantin risteytys.

Sitten asiasta seinään. Luulen että hampaani on alkanut reikiintyä. Auts.. Eilen myös totaalinen kauhu tapahtui, sillä hoksasin kaikkien rauhoittavieni olevan loppu. Olin aivan kauhuissani miten nyt minun ja ruoan kanssa käy jos en voi millään kemiallisella seoksella turvata päätäni. Onneksi sain kikkailtua itselleni puhelinreseptin, joten maailma on hetkeksi pelastettu, ja voisin taas yrittää revanssia ruokamörköni kanssa. Haluan laihtua niin intohimoisesti ja päästä irti itseinhoa täynnä olevasta rasvaruumiistani.

1 comment:

  1. Nauti niistä pienistä asioista, kuten vaikka piirtämisestä. Oikeastaan ne asiat ovat kaikista parhaimpia.
    Olen tänään niin klisee että ihan pahaa tekee.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥