Tuesday, March 16, 2010

Versoja, multaa, itkua ja kitkentää


Tahtoisin pystyttää minikasvimaan keittiön pöydälle, mutta ajatus saviruukkujen ja mullan roudaamisesta parin basilikanverson ja kevätsipulin takia tuntuu ylivoimaiselta. Ehkä käydessäni isommassa kaupassa ostan jonkun valmiin laiskantarhurin kitin, missä siemenet, kipot ja multakokkareet tulevat mukana. Olisi jotain pientä ja elävää, jonka kehitystä seuraa. Näpertely on muutenkin rentouttavaa, ravaan alituisesti keittiössäkin säätämässä, vaikken söisikään mitään.

Kinastelin vaihteeksi erään minulle tärkeän hlö:n kanssa.. ei me yleensä riidellä, mutta mun käyttäytymiseni saa sapen kiehumaan yhdellä jos toisellakin puolella. Taas se vanha virsi: minä kitisen ja en viitsi lähteä kämpästäni keskustaan tai tapaamaan toisia.

"Mitenköhän sä ajattelit palata kouluun syksyllä jos tekee niin tiukkaa liikkua"

Auts. Tottahan se kai on, mitä muuta mä teen kuin valitan, ahmin ruokaa, ja makaan kotonani kuin laama? Saamaton, laiska, itsekäs, kaikkea sitä. Kamalaa itsesääliä ja sättimistä, mutta entäs jos kaikki yllä mainittu on kivuliaasti totta? Koska minulla on kaikki päivät vapaita niin mun pitäisi aina jaksaa istua 45min-1h julkisissa per suunta, ongelmatta käydä kaupassa, pitää huolta lemmikeistä, siivota kämppää ja hoitaa yleisiä juoksevia asioitani. Olen törkeä kun kehtaankin valittaa, sillä muuthan haloo käyvät töissä! Muut ravaavat päivittäin, istuvat 8h duunissa, käyvät kaupassa, näkevät ystäviään ja harrastavat miljoonaa asiaa päälle. Minä en. Minun ainoa viikkoinen velvote on terapia ja putsata kissankakkalaaria.

Mutta eikö mulla pitänyt olla painavat syyt miksi en käy töissä kuten muut? Tekosyitä. Sillä kyllähän mun pitäisi aina, siitä huolimatta, pystyä ja jaksaa tehdä aivan kaikkea. Ei toiset viitsi katella mun käytöstä, joka ulospäin on vain laiskuutta ja itsekeskeisyyttä. Uskon tuohon jo itsekin. Tuntuu pahalle, sätin itseäni lisää, en aina jaksa vääntää hymynaamaa ylle ja puskea itseäni miellyttämään toisia "näytämpäs"-asenteella. Pahaolo myllertää. No jos tiedän tämänkin iljettävän piirteen itsessäni niin voivoi miksi en tee sille mitään?! Lisää syitä sättiä itseään itsekkääksi ja laiskaksi.

Ei ole itsesääliä haukkua minäänsä jos asiat ovat täyttä totta. Näen ulkopuolisen silmästä kaiken pahuuteni, ja en tiedä miten kitkeä sitä irti itsestäni.. kaksinkertainen kamaluus, kun ainut puolustuskeinonikin on sitä samaa vetäytymistä ja itsesolvausta. Ainakin tiedän mikä on täyttä totta. Mutta miksi olen sairaslomalla jos joudun suorituksissa silti kilpailemaan tavallisten työssäkäyvien ihmisten kanssa..

Mä haluaisin olla toisten puolesta uhrautuva, hyvä, epäitsekäs kipsiveistos, jota ei mikään ulkopuolinen voisi naarmuttaa. Haluaisin jättää hyvät muistot muille, ja salaa antaa itseinhoni syövyttää mut hiljaa näkymättömiin.. Mutta oon jo peruuttamattomasti pilalla. (Hohhoh onpa imelää että hävettää, yuk yuk.)

11 comments:

  1. Ääh. En ikinä keksi mitään edes vähän järkevää sanottavaa :< silti haluttaa kommentoida.

    Oon tässä pariin kertaan lukenut sun kaikkein vanhimpia tekstejäs ja nyt ajattelin että saisinksmä toivoa? Toivoa positiivista postausta. Kirjoittaisit asioista mistä sä nautit nyt ja mistä sä nautit joskus ennen kuin olet sairastunut ja onko ne asiat jollain tavalla muuttaneet muotoaan?
    Jotain iloa joskus elämään :>

    ReplyDelete
  2. Toivoa saa aina! Mä otan ihan mielelläni vastaan ideoita ja kysymyksiäkin. Vois tehdä hyvää positiivisuus-postin tekeminen, laitan sen korvan taa~

    ReplyDelete
  3. sieni, joka on lihapullaMarch 16, 2010 at 11:33 PM

    Ommm, jaa toivoa saa?:D
    En oo varma, ootko kirjoittanut tästä aikasemmin, mutta mitä musiikkia kuuntelet? Tai mihin biiseihin et kyllästy koskaan?
    Ja by the way, niin totta! Miten maailma onkin täynnä sellaisia tarmokkaita hyperaktiivisia oravia?

    ReplyDelete
  4. Mäkään en jaksa poistua kotoonta ellei ole ihan pakko. Tietokoneen äärestä pyhiinvaellan jääkaapille, siinä mun liikunta. Sätin myös itseäni saamattomuudesta ja ahminnasta koko ajan, kai olen lopullisesti pilalla/kasvanut epävakaaksi yksilöksi. Minkäs teet, toivoa paremmasta on aina mutta >__<

    ReplyDelete
  5. Vaikka minäkin oon nyt tervehtynyt aika tavalla, niin en käsitä, miten kukaan jaksaa käydä töissä! Että ihan joka päivä jaksaisi nousta ylös sängystä ja sietää itseään niin paljon, että pääsee ovesta ulos. Nykyään kyllä käyn lähes joka päivä jossain ja jaksan paljon enemmän, mutta on niitäkin päiviä kun en pysty.

    ReplyDelete
  6. Miksi et osaa ottaa moitteita tai kritiikkiä vastaan, ilman että alan inhota itseäsi? Se ei tee kenellekään hyvää.

    ReplyDelete
  7. Niin, mietin samaa... Ihmiset sanoo joskus moitteensa/kritiikkinsä turhan terävästi, mut silti kantsii yrittää ottaa ne, niinku toivois et vaik rakas ystävänsäki toivois ottavan ne vastaan. :)

    ReplyDelete
  8. Oho kirjotinpa kummasti. No, enivei...

    ReplyDelete
  9. Ymmärrän tuon, että käytös näyttää muiden mielestä saamattomuudelta ja laiskuudelta. Se ei vaan mene niin (pelkästään), päässä ei vaan kaikki toimi. Itse povaan että perheeni varmaan kitisee keskenään käytöstäni, joka heidän mielestään on sitä että eteeni pitäisi kaikki kantaa valmiian. Ei pitäisi, mutta he eivät ole vieläkään ymmärtäneet, etten ole oikein toimintakykyinen.

    Blogisi laatu miellyttää, jatkan yhä lukemista.

    ReplyDelete
  10. Hey! Tuli tässä mieleen, että olisi kiva kuulla asioista, joista kirjoitit joskus aikaisemmin. Poikaystävästä, äidistä? Vai etkö enään kirjoita ihmisistä (jos vaikka sattuisivat blogia lukemaan(kö?)).

    Ja minäkin haluaisin jonkun kasvin. Ehkä kaktuksen, joka ehkä onnistuisi säilymään hengissä. Mut tsemppiä. baby steps ahmimisen suhteen toimii täälläkin.

    ReplyDelete
  11. Jos mä saisin valita ja asuisin vieläkin yksin niin varmaan hautautuisin vaan peiton alle, ja laittaisin pleikkarin pyörimään ja pelailisin sillä kunnes nukahdan taaas uudestaan.

    Koitan rämpiä ylös ja ulos kuitenkin päivittäin koska sisällä en jaksa kuunella valitusta, vaikkei kukaan valitakaan, mutta korvissani se kuulostaa siltä.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥