Thursday, April 08, 2010

I Will Follow You Into The Dark

Paino laski, riemuitsen! Ei yhtään merkittävästi, mutta jokainen kutistettu gramma on tässä valasvartalossa tärkeä. Syömisetkin parempaan suuntaan vaikka lipsumisiakin kyllä käy, erityisesti väsyneenä onnistun valonnopeasti tyhjentämään keittiövarastoja. Mitä tästä opitaan? Note to self: Älä pidä ylimääräisiä varastoja. Typeryyttäni siis olenkin diskannut ihan kunnon ruokaa roskiin etten missään tapauksessa kahmisi sitä. Silti suuni kyllä löytää sattumia, mutta ei ole tarvinnut kärsiä samanlaisesta ahminnasta isolla A:lla kuin talvella.


Mun pöly/paska/lika/paranoia -toleranssi Kämppis-mussukkaani on tullut (taas) täyteen. Vittu nyt kyllä nostan kytkintä! Oikeesti, mimmi on tosi hyvä ystäväni ja kaikkea, mutta tätä menoa hiukseni harmaantuvat ja tippuvat ennen kuin täytän 25v! Koetan välttää muitten kuin omien asioideni puhumista, mutta nyt rikon vähän sääntöjä. En vaan j-a-k-s-a asua huushollissa jossa olen käytännössä yksin vastuussa yleisen mukavuuden ja puhtauden puolesta koska:
  1. minulla on lemmikkejä
  2. olen enemmän kotona ("sulla on aikaa siivota")
  3. suurinosa yhteiskäytössä olevasta irtaimistosta on mun puolesta
  4. tunnen itseni tunkeilijaksi, en voi asua luonnollisesti
  5. huolestuttaa toisen ollessa täysin eristäytynyt huoneeseensa
  6. karmii toisen "salaa" hiippailu max 1. kerran/vrk wc:n, leivänpaahtimelle ja kl. ~2:30 suihkuun
  7. en sulata jos toisen kykenemättömyyttä havaita mm. pölyä, kissanpaskaa tai hometta ruoassaan ilman maistamista
  8. asioista on turha vängätä, sillä vastuu kaatuu aina allekirjoittaneelle

Eri aikoihin valmistuminen on pelkkä bonus muokkaamaan yhteistä asumisoikeuttamme. Olen tilittänyt ja tilittänyt tästä samasta aihepiiristä epäkohteliaan vuolaasti Äidille, lähimmille kavereilleni ja Poikkikselle hermovaurioita aiheuttavaan tahtiin. Purettuani toistuvasti tunnevyöryäni Täti Terapialle sain vihdoin kuulla haluamani vastauksen: Lähetä oma asuntohakemus.

Käytännössä asiat on helpompi sanoa kuin tehdä. Silti.. Ajatus omasta asumisesta ja sen tuomasta vastuusta on myös houkuttelevaa, sillä haaste- ja suorittajaminäni palaa halusta opetella itsenäistymään ja aikuiseksi. Juuri nyt en edes tiedä mitä on olla aikuinen! Aikuisuuden olen aina ymmärtänyt vain jos ihminen toimii esimiehenä tai on täyttänyt 40v. Kumpaakaan noista vaihtoehdoista en tavoittele, mutta jos osaan pitää huolta omista asioistani niin olisin pienemmäksi vaivaksi muille. Huomaamattomampi, pienempi ja pidättyväisempi on kaikki yhtä eteeristä unelmaani. Se ei ole vaihtoehto vaan olemassaoloni ehdoton pakko. Pienentyä, keveytyä, kadota unelmien mukana.

11 comments:

  1. Muutitko sattumalta kämppiksen kanssa yhteen vai asutko kaveriasunnossa jonkun jonka tunsit jo aikaisemmin? Mmmm...solu <3. Mulla oli siellä semmonen joka "salaa" hiippaili kanssa ja lukittautui omaan huoneeseensa. Pelkäs mua eikä tullu koskaan ulos huoneestansa keittiöön kun olin siellä (varmaan sai traumat kun katto mun mussutusta)..

    Tuosta ahminnasta.. Toivottavasti et nyt loukkaannu tai mitään, mut miten ihmeessä et ole lihonut jos kerta ahmit ihan "helvetisti"? Luulenpa, ettet kuitenkaan syö kontrolloimattomasti.. Jos nyt olen oikeen käsittänyt niin olet just ja just normipainon puolella (siis alarajalla), jolloin sun ei oikeesti pitäis alkaa taas laihduttaa. Summasummarum: ihmettelen kun kirjotit esim. viimekesänä kumoavasi benkkupurkkeja joka päivä, vitusti muroja ja kaikkea, että miten voit silti olla noin laiha :O. Ahminta on kamalinta minkä tiedän ja tunnen sympatiaa sua kohtaan (jos edes oikeesti ahmit herkkuja) kun itsekin olen ongelmasta kärsinyt. Onks sulla jokin ihme aineenvaihdunta?

    Good for you..

    ReplyDelete
  2. Meilläpä näyttää olevan samat tavoitteet. PAITSI, että sä olet jo pieni. <3

    ReplyDelete
  3. Amelie: Oltiin etukäteen frendejä, kun saatiin samaan aikaan opiskelupaikka niin muutettiin kaveriasuntoon. Ollaan siis oltu samoissa nurkissa kohta kolme vuotta, mutta siitä huolimatta asiat on... näin.

    Ja siis, olenhan mä lihonut. Kymmenisen kiloa, että sillä lailla. On ennenkin ollut kausia jolloin olen ylensyönyt paljon, mutta joskus ahmintajaksot ovat olleet määriltään suhteellisia tai olen kompensoinut tiukemmin repsahduksia. Siksi monesti ei ole tullut ihan näin isoja painonmuutoksia.

    Syksyllä asiat kääntyi päälaelleen kun reilusti ensin laihduttuani sairastelin/lojuin laiskana tai ahdistuneena Äidilläni mässäilemässä. Viikkokausia tätä niin noidankehä lähti käymään. En rupea luettelemaan ruokalistojani, mutta kyllä tavallisiakin ihmisiä hirvitti vetämäni määrät.

    Mulle on käynyt ahminnasta se viisi kattilallista puuroa peräkanaan, vaikka se ei olisi yhtä hard corea kuin muutama litra jäätelöä, muropaketti ja läjät lämmintäruokaa ja leipiä. Jälkimmäistä tässä talvella ja kokemus näkyy jenkkakahvoissa.

    ReplyDelete
  4. Hienoa ettet ole ahminut, mutta älä kokonaan katoa. :<

    ReplyDelete
  5. Ihanaa varmaan muuttaa omaan kämppään. Rakastan blogiasi, se on visuaalisesti todella kaunis ja kirjoitat todella hyvin tuntemuksistasi!
    Tsemppiä!

    ReplyDelete
  6. Okei, ymmärrän nyt paremmin :). Itseäni vaan ärsyttää nää joidenkin kirjoitukset siitä että "ahmin ompun, leivän ja jukurtin". Ymmärrän kyllä että henkilö on todennäköisesti todella sairas mutta eipä se ole kuin miljoonasosa omista ruuistani... Olis kyllä kiva päästä ahminnasta lopullisesti eroon, ei todellakaan ole kiva ensiksi ahmia helvetisti ja sen jälkeen vaan masentua ja katua. Tsemppiä ahminnan hallitsemiseen, mutta älö jooko pliis pieni laihduta! Eiköhän kaikki sen tiedä, että ei ole olemassa mitään onnellista laihuuden pilvilinnaelämää tuolla jossain alemmissa kiloissa, on vaan maan päällinen helvetti. Sä et ole valasta kuule nähnytkään. :(

    ReplyDelete
  7. Amelie, mä en osaa tollaisesta raivostua tai turhautua, sillä oon käynyt niin kummassakin ääripäässä. Oon joskus saanut katastrooffin kupillisesta mustikoita ja joskus laskenut viikossa menneen +7 litraa jäätelöä. Siis kaiken muun ruoan päälle! Kuka ihme käy kolme kertaa päivässä jäätelökiskalla? No minä. Kuka silti ei voi olla punnitsematta lehtisalaatin ja kurkun siivuja keittiöva'alla? Minä itse.

    @___@;; Tsemppiä teillekin<3
    Ja kyllä. Olen vähintään dinosauruksen syönyt sinivalsas..

    ReplyDelete
  8. Kafi: Niin no olenpa minäkin oksentanut ulos yhtä ylimääräistä puolikasta porkkanaa.

    Mun blogissa ois sulle haaste :)

    ReplyDelete
  9. Hei! Olen haastanut sut. Voi olla, että olet tehnyt tämän jo, mutta käy kurkkaamassa blogiini. ♥

    ReplyDelete
  10. Ihana Kafi♥
    Sinun ei tarvitse pelätä, että sanoillasi olisi jotain haittaa. Se on tosi, että säryn helposti ja tulkitsen joskus kommentteja liian tarkkaan. Sinun kommenteista en loukkaannu. Toki ne positiiviset kommentit on mukavampia, mutta tarvitsen niitä sanoja, jotka ravistelevat minut takaisin todellisuuteen.
    Tunnen samoin, että olet jotenkin läheinen ja tunnen sinut paremmin kuin useimmat blogimaailmasta. Sinun kommentit osaan tulkita.
    Voih, nyt tuli jostain syystä kyynel silmäkulmaan :')
    Olet viisas, kokenut ja sinä osaat ajatella järjellä. Minulla kun se järjellä ajattelu tulee ja menee. Olen varmaan jo aikoja sitten sanonut, että katson sinua ylös päin kun olet niin itsevarma. Isosisko :)
    Olen halunnut jo kauan kirjoittaa sinulle, mutta kännykkäni netti on kamalan hidas osastolla.
    Nyt kotilomalla saan olla yksinkin, mutta vanhempani "syöttävät" minut. Vanhemmilla on kaikki loma-ajan ravintonesteet ja vanhempien valvonnassa pitää ottaakin ne. Näin en pääse huijaamaan...
    *hali*

    ReplyDelete
  11. sä olet jo pieni, hurjan pieni. eikä sun pitäisi kutistua yhtään enempää, tai sä todella katoat, sä kuolet. ja kaikki saattaa tuntua nyt niin hauraalta ja turhalta, mutta jos sä nyt taistelet, sulla on koko elämä edessä. taistele entistä kovemmin, älä anna anoreksian voittaa.

    voimia ja pliis, syö.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥