Tuesday, April 27, 2010

You are not the first and you know you won't be the last /



Masentaa niin kovaa ettei henkeä saa. Ahdistus puristaa rintaa, pelot muuttuvat lohduttomiksi, tulevaisuus tuhoon tuomituksi. Muistot ja päivän tapahtumat ovat vain väläyksiä mielessä, kun valtaosa minuuteista on vain toisen odottamista ja kuolonkaipausta. Masentavaa lässytystä, mutta en tiedä miten voisin paremmin ilmaista finaaliani itseni, maailman ja elämättömyyteni kanssa.

Ei taaskaan tarvita mitään erityistä maagista syytä pilaamaan päivääni, pelkkä olemassaolon sietämättömyys on aivan liikaa. Mitä helvettiä tällaisessa tilanteessa voi tehdä? Kun energiaa niille mukaville ja kiinnostuksen kohteille ei ole, kaikki vaatii järjetöntä energialatausta ja panostusta. Kaikenlaista silti täytyy ja täytyisi tehdä, muuten oma huono omatunto ja katumus tulevat yöllä painamaan tyynyn naamalleni.

Multa puuttuu se dramaattinen kyky tarttua itse mihinkään radikaaliin, sillä tiedän tosiasiassa sekoilemisen hyödyn ja helpotuksen olevan about nolla, koska kukaan ei tule korjaamaan jälkiäni, paikkaamaan haavojani, tai nostamaan jaloilleni. Pakko siis kituutella päivästä toiseen, muovimattolattiaa kynsillä raapien kammeta suihkuun, hoitaa velvollisuuksia ja täyttää jos jonkinlaista tarvetta. Sisältä olen vain pakahtua ahdistuksen, itsevihan ja surunsekaisen laiskan välinpitämättömyyden kanssa. Voi kun osaisi edes olla täysin välinpitämätön, mutta eeee-hei. Välittämättä jättäminen olisi silloin yksi murhe vähemmän, mutta ei tässä elämässä jossa villakoiria syntyy lisää vaikka miten imuroisi.

En vain tiedä mitä tehdä. Pitäsköhän mun välillä oikeasti raportoida arkipäiviäni eikä vain suoltaa fiilisvirtaa, mitä on varmasti tosi sahanpuruista lukea? No. Nukun paskasti, syön liikaa, olen uupunut ja en silti saa nukutuksi. Aika valuu hitaasti kun en tee mitään vaikka joka päivä jotain yrittäisinkin saada aikaan ja suorittaa. Ainoastaan suoritukset, saavutukset, loputtomalla parempaan pyrkimisellä on oikeasti mulle väliä.

Pieniä selviytymisiä ei saa laskea, koska niitten pitäisi olla itsestään selvyyksiä. Suiku, ulkona käyminen, imuroiminen, kukkien kastelu, rappusten nousu, laskujen maksaminen, sosialisointi, randomi dataaminen eivät ole asioita jotka voi laskea "kelpaaviksi". Mutta ilman niitä kohtaisin todennäköisesti absoluuttisen järjen- ja muistinmenettämisen nopeammin kuin koskaan.

Pahaolopahaolopahaolopahaolo..... Läskiläskiläskiliikaaliikaaliikaa
En vain kestä. En vain kestä. En vain kestä. En vain kestä. En vain kestä. En vain kestä. En vain kestä. En vain kestä. En vain kestä. En vain kestä. En vain kestä. En vain kestä. En vain kestä. En vain kestä. En kestä. En kestä. En kestä. En kestä. En kestä. En kestä. En kestä. En kestä. En kestä. En kestä. En kestä. En. En. En. En. En. En. En. En. En. En. En. En. en en en en en kesitä tätä enää en voi kestää tätä enää en halua en jaksa ei ei ei vihaan itseäni en enää mitään ei ei ei!!

9 comments:

  1. Kyllä mä ainakin haluisin kuulla sun kuulumisia useamminkin eikä yhtään haittaa millasta se teksti on. En pahemmin oo tainnut sulle kommentoida, mutta luen nyt kolmatta kertaa sun blogia läpi alusta loppuun, kirjotat niin hyvin etkä yhtään kaunistele tai romantisoi tilannettasi, mikä on ihaliltavaa. Kunpa vain parantuisit ja saisin vihdoin lukea että sulla menee hyvin!

    ReplyDelete
  2. Samaistun tähän tekstiin ihan TÄYSIN.

    ReplyDelete
  3. Pitäiskö sun kuitenkin yrittää mennä johonkin osastolle? Ei toi kuulosta tilalta, jonka kanssa pitäisi jaksaa yksin.

    ReplyDelete
  4. Miksi runnoa itseään enää yhtään lisää ja olla laskematta niitä saavutuksia? Eihän tässä elämässä muuta voikaan saavuttaa kuin kukkien kastelua ja rappusia.
    voimiavoimiavoimia<3

    ReplyDelete
  5. AAAA! Löysin sun kuvat viimein galleriasta! Oon yli vuoden koittanut niitä metsästää(ai mitennii oon paska stalkkeri?!) ja hitto ku oot ihana! Rakastan sun tukkaa ja tyyliä ja kaikkea ja oon niiiiiiiiiiiiiiiin kade! Mut no worries, en ala levittelemään sun nickiä tai mitään ja oothan kuitenkin itekin maininnut että sulla kuvia ko. paikassa on ett toivottavasti en nyt kauheeta sapiskaa saa tästä kommentista :P

    ReplyDelete
  6. Pystyisitkö/jaksaisitko lähteä harrastamaan jotain? Oli se sitten kädentöitä, vapaaehtoistoimintaa tai opintoja avoimessa. Saisit jotain tekemistä viikolle. Tiedän että harrastuksen ehdottaminen on rasittavaa (itsekin sain kuulla siitä aikanaan), kun eihän se paranna ketään, mutta saisit ehkä hyvää mieltä.

    Voimia kovasti.

    ReplyDelete
  7. Rakastan kaikkia kommentteja, sinunkin.

    Ehkä olet oikeassa. Ehkä on sellainen demoni joka minua rankaisee, ehkä rankaisen itse. Ehkä pakotan demonin tai demoni pakottaa minut.

    ReplyDelete
  8. Onko sinulla millainen työhistoria? Olen ymmärtänyt ettet ole töissä mutta oletko joskus ollut?

    Jakselemisia kovasti toivoen.

    ReplyDelete
  9. http://osastob12.blogspot.com

    :)

    Ja voimia taisteluusi! Vaikka tuolta tuntuukin, niin usko tai älä, vielä JONAIN päivänä se helpottuu!

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥