Monday, May 03, 2010

05:30 A.M.



Kello osuu puoli kuuteen aamulla: herään. Käännyn ympäri sängyssäni, hyppään ylös ja juoksen vessan kautta keittämään kahvia. Televisiossa alkaa joskus tunnin tai puolen päässä aamu-TV, jota tykkään vilkuilla pysytelläkseni vähän maailman mukana. On maanantai ja terapiapäivä, mutta Vapun jälkeen edellisestä käynnistä on tuntunut kuluvan jo kuukausi. Syön ison kasan aamupalaa, ryypin kahvia ja kapuan takaisin sänkyyn koska paleltaa. On pakko pukea kotihousut, sukat ja vetää viltti peiton alle. Nukahdan, vaikka aamuyöheräilyyn olenkin saanut reseptillä jo omat napit. Silti uskon vakaasti hiilareiden nukuttavan aamulla, ja kas niin ne nukuttavatkin! Herään uudelleen puoli yhdeksältä, jolloin aamu-TV:ssä alkaa tuttu kokkaustuokio. Kellonajat ovat automatisoituneet sisälläni.

Olen niin niin niin kuolemanväsynyt ja valmiiksi jo turta tähän viikkoon, koska maanantain kohtalo ratkaistiin jo ruoalla. Kävin eilen kaupassa, kiersin ahdistuksesta säpsynä hyllyjen välissä, sipsutin varovasti varpailla tutun reittini ja väänsin kättä itku kurkussa saisinko ostaa 1,85€ maksavaa mehukeittotölkkiä. Hedelmiä, salaattia, vähäkalorisinta leipää, rasvattomia maitotuotteita ja sokeritonta ketsuppia. Niin ja kaksi mehujääpuikkoa! Oh wow, mitä jäätelön huijaamista, mutta tämä atsovärinen kevätuutuus oli maistunut yllättävän vähän vedeltä. Tänä aamunaa ostoksista on tuskin mitään enää jäljellä: systemaattisesti puoli kuudelta viipaloin hedelmiä, lipoin veitsen kärjeltä tuorejuustoklönttejä ja upotin maitotuotteiden loput makeutusnesteliuokseen. Tarkastii samassa järjestyksessä, aina mitaten sokerittomia mehukeittoja ja punniten hedelmälohkareita. Aina samasta kupista, samoilla lusikoilla, veitsellä hienontaen kaikkea pieneksi. Tarkalla mittausneurotismilla, vaikka yli kirkkaasti kulutukseni ylittävää kalorisaldoa en pystykään enää makaamaan.

Puoli yhdeksältä leipäpussi loppuu, mussutan puolet hedelmistä, syön luvatta rahkaa suoraan purkista, ituja sokerittomalla ketsupilla ja keitän kattilallisen puuroa. Kämppis lyö snoozia herätyskelloonsa, ja olen itsestäni liian uupunut mennäkseni suihkuun tai oksentamaan (en edes äkki-sponttaanilla kuvotusrefleksillä). Naamani on yhä täynnä punaisia pilkkuja eli purkautuneita verisuonia Vapusta, ja tiedän meneväni terapian jälkeen taas ruokakauppaan kauhistelemaan. Jos ei kuitenkaan sitä leipää... En jaksa lopettaa, en jaksa aloittaa, kuvotan itseäni ja miksi yhä elän sekuntista toiseen keittiöön kipittämällä tai kaloreita laskemalla. Jos mikään ei pysäytä täystuhoon ajautumista, ei edes aamuisin.

Tunti vielä ja suihkuun on pakko mennä, riisuuduttava ja katsoa sukellusveneen kokoista vatsaa peilistä. Terapiaa varten olisi pitänyt kirjoittaa palautetta, pöydällä makaa tuhat motivaatioivaa muistilappua syömissäännöistä, lääkkeitä, kyniä, likaisia astioita ja printattu lista ihmistunteista. Ilo, rakkaus, viha, suu, murhe, himo, pelko, jne. Tunteista joita koetan rajoittaa itseltäni punnitsemalla, laskemalla, pilkkomalla ja lusikoimalla. Hautaani asti..

Sanokaa jotain piristävää?

6 comments:

  1. Sori en osaa sanoa mitään optimistista, kun itse pyörin täysin samassa sonnassa. Tosin uskoakseni olen sinua vielä isompi. Kuinka ihmeessä päästin itseni tähän jamaan? Ja miten se oli ennen niin helppoa, paino laski kuin itsestään? Nyt joutuu taistelemaan koko ajan joka hetki ettei söisi, ja silti syö. Ei helvetti en kestä itseäni.

    (No, et ole ainakaan yksin.)

    ReplyDelete
  2. Huomisaamu olkoon parempi. ♥

    ReplyDelete
  3. Kiitos paljon kun kommentoit mun blogiin! Kiva yllätys. :-) Tottahan nuo sun sanomat sanat osaltaan on, mutta en osaa yhdistää niitä itseeni, etkä sinäkään varmaan muiden sanomia sanoja sinuun.
    Terapiaan aion kyllä nyt mennä. Ensimmäinen reaktio oli vain niin impulsiivinen, koska en tiennyt mitä tuleman pitää. Otan nyt vastaan sen, koska olen ymmärtänyt, että sitä mahdollisuutta ei helposti aina saa.

    Osaisitpa olla itselles armollisempi. Tuntuu kurjalta, kun sun täytyy kärsiä noin paljon. Mutta toisaalta huomaat itsekin miksi toteutat syömishäiriön sanelemia sääntöjä. Ehkäpä se on alku paremmalle? Voit vielä oppia tuntemaan, voit vielä oppia olemaan itsellesi hyvä.

    En oikein osannut ehkä piristää, mutta pidä huolta itsestäs niin hyvin kuin pystyt. ♥

    ReplyDelete
  4. kiitos niin miljoonasti tästä blogista<3! aloin tässä puolisen kuuukautta(?no, suunnilleen) sitten lukea sitä ja nyt olen alusta loppuun hangannut sen läpi. ja on ihan mieletön. rakastan kirjoitustapaa, kuvia, kaikkea. toivottavasti luettavaa tulee lisää, paljon, nopeasti. uskomatonta miten suomenkielellä saa näin upeaa aikaan. ooooh<3. varsinkin noiden alku-keskivaihdeiden (minulla muka anoreksia, syön vaan jatkuvasti jne) postaukset kolahtaa tismalleen siihen miltä itse tuntuu. blogi on mahtavuutta, älä vaan lopeta, ja paljon voimia ja jaksamista.

    ReplyDelete
  5. Silloin kun elämä tuntuu kaatuvan niskaan ja jäljelle ei tunnu jäävän muuta kuin sairauden komea paskuus,niin yritä muistaa niitä asioita, piirteitä itsessäsi joista voit tykätä.
    Esim.Olet loistava ilmaisemaan itseäsi,tiedostat hyvin ongelmasi ja sinulla on mainio huumorintaju.

    ReplyDelete
  6. Kiitos kaikille ♥

    Anonyymi, jaksamista sun päiviin! Varmasi uudelleen voit nousta, me kummatkin.

    veresliha, oi olen niin otettu noista sanoista että punastun.. itse kun en edes oikolue juttujani, saati palaa lainkaan vanhoihin. Ehkä pitäisi, taidan tehdä sen. Mulla on ollut niin 'bulimia-oireita', anoreksiaa bulimisilla oireilla, putipuhdasta anoreksiaa ja nyt kai sitten jotain bulimiaa vanhojen asioiden kaiulla. Mutta oikeesti ihan sama! Syömishäiriö on syömishäiriö, sama sairaus kuitenkin, plää!

    Mutta kiitos, olen tosi otettu, varsinkin kun oikeasti olen aina tuntenut itseni tosi epävarmaksi kirjoittajaksi. Kuvillekaan ei aina ole aikaa.

    myy, hyviä neuvoja. Maailma ei onneksi ole mustavalkoinen, joten ihan täysin tuhonpartaalla ei voi kukaan olla. Nousen tästä vielä, nousen..

    Halit ja pus kaikille ♥

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥