Friday, July 30, 2010

Miten niin kaksi menoa päivässä on aivan liikaa?

Mitä kauemmin lykkää kirjoittamista sitä vaikeammaksi se käy. Läpi purettavat asiat kasautuvat, unohtelen tai siirrän niitä piiloon mielessäni, hengitän raskaasti ja uupuneena kun omaan rauhaan ja rauhoittuniseen ei ole ollut aikaan. Olen kroonisesti väsynyt, uupunut ja välinpitämätön, sekä sisäisesti riekaleina, sillä jossain määrin olen muuton jälkeen ollut sosiaalisempi, sievemmin pukeutuvampi, toimeliaampi jne.. Mutta koenkin aivan yksin asuessa sotkun ja saamattomuuden vielä ahdistavammaksi kuin ennen. Peiton alta ei enää löydy suojaa ja turvaa.

Kaikki päivät on menneet rämpiessä asioilta toisille, toimintaterapeutilla, lääkärillä, joskus ystäviä nähdessä, kaupassa, epätoivoisesti alennushyllyillä (yök, en enää ikinä mene alemyynteihin!). Pelkään enemmän kuin koskaan ettei minulla ole enää oikeita ystäviä tai kelpaanko vielä niille vuosia säilyneille kamuilleni, joita en ole vain aikoihin nähnyt. Vaikken aina jaksaisi olla seurassa, pelkään hulluna hylätyksi tulemista. Puhun lekurikäynneistä myöhemmin, nyt vähän ihmissuhteista joista olen ikuisesti epävarma ja ymmälläni.

Johtuuko uuden asuntoni iloisesta esiripusta tai jostain, mutta tuntuu taas kun kaikki lähimmäiseni painostaisivat painostamistaan nyt vain "lopettamaan nuo sekoilut". Kasva aikuiseksi! Mee kouluun! Mee töihin! Aja ajokortti! Varaa hammaslääkäri! Örvellä yökerhossa ja ota taksi kotiin! Joo. Eli maailma kääntyisi taas oikealle akselille jos vain potkisin itseäni pikkaisen lisää persuksille, niskasta kiinni, vähän asennetta ja a vot! Siitä huolimatta että kaikki tuntuvat vannovan hampaat irvessä suorittamiseen, saan osan niitä tyypillisiä syviä huokauksia ja säälikatseita päälleni jos kaikki ei mene suunnitelmien mukaan.

"Olisihan se pitänyt arvata, Kafi kun on vähän tollanen."
"Tämä on jo mun kolmas kesä mikä on pilalla noitten sun juttujes takia, etvoisheilopettaajo ja mennä tekee sitätätätota."
"No, mutta sä *olet* mulle paljon velkaa että oon yhä hyvä ystäväsi."

En vain tajua.. jos kaikki on kiinni asennevammastani, siitä että olen laiskapaska, itsepintaisesti vain huomionhakuinen ja välinpitämätön luurseri, joka vaatisi vain vähän raipaniskuja selkäänsä niin miksi samalla... samalla ihmiset myöntävät, että en ole ihan samanarvoinen, yhtä hyvä, lahjakas, jaksava tai puhdas? Olen ymmälläni. En taas vaan tajua mitä minusta ajatellaan, mikä oikein olenkaan. Tunnistan vain katkeruuteni, sillä "tavisten" syyt tehdä ohareita tuntuvat aina niiiiin obviously anteeksi annetavilta, es. krapula, aikataulujen päälle tullut panoseura, toisiin kavereihin törmääminen, exän kukkaruukun hoitoon ottaminen, etc etc. syyt, töräytettiin ne sitten miten törkeästi tahansa..



Anteeksi vielä päivityspaussista ja tekstin epäselvyyksistä, koetan saada tämän uuden Blogspotviritelmänkin haltuuni kun vain pystyn ja jaksan. Piristäkää hei perjantaitani ja kommentoikaa mieleen painuneita ohariselityksiä, joko omia tai toisten sanelemia, pitivät paikkansa tai ei (ohoh ja miksi ei?) Aurinkoista viikonloppua!

6 comments:

  1. Helkkari, taasko on jo perjantai?! Ei kiva.

    Voi kehveli, kerkesit laittaa jo noita kuvia tänne :'D. Itelläkin oli tuo ensimmäinen kuva koneella ja julkaisuvalmiiksi muoksittuna, mutta en harrasta samojen kuvien käyttämistä, jos toisella saman kuvan näen, joten höh höh höh :--D.

    Harvemmin ohareita tulee, ja silloin niitä tulee, ne tulevat aina samalta henkilöltä (ehkä parhaaksi ystäväksi luokittelemaltani neidiltä) koska joko hänen kännykkänsä on äänettömänä/unohtunut jonnekkin/rikki/kadonnut/koira söi sen, tai tämä on kohdannut loppuunpalamisen töissä, koulussa ja tallilla ravatessaan.

    Mutta tuskin koskaan tulee ohareita ilkeyttään. Tai sitten oon niin sinisilmänen etten tajua.

    ReplyDelete
  2. tekstasin kaverille kysyäkseni, onkohan tulossa mun hollille kahvittelemaan tms. vastausta ei kuulunut ja varroin pari päivää, kunnes soitin. kaverini vastasi, että "kyllä mä sain sun viestin mut en jaksanut tekstata takaisin enkä soittaa". ai, no ei kai sitten tarviikkaan..

    ReplyDelete
  3. Mullekkaan harvemmin noita ohareita ei tehdä, mutta yks mikä tuli mieleen, niin jätkä, joka ei kerenny näkeen mua ku se pelas CS :ssää.. -.-
    Btw, olen uusi lukia ja tämä sun blogi on aivan ihana ♥_♥

    ReplyDelete
  4. Mäkin mietin aika paljon mitä kaverit musta ajattelevat. Oon jotenkin tullut siihen tulokseen että saavathan ne ajatella mitä haluavat, kyllähän mäkin ajattelen eri kavereista eri asioita. Pääasia on että kunnioitetaan toistemme elämiä, vaikkei samaa mieltä kaikesta olisikaan. Ei se aina itseisarvona tule, joutuu yleensä keskustelemaan vakavasti jos haluaa edetä kaverisuhteessa. Kai se on molemmista kiinni millanen suhde miellyttää.

    Mä oon välillä eristänyt itteni kun tuntuu että kukaan ei ymmärrä, mutta kyllä ne hyvät tyypit yleensä haluaa yrittää ymmärtää.
    Ohareista..yks frendi kertoi kerran päivää ennen festaria ettei tulekaan, kun meidän piti mennä sinne kahestaan. Sen vkl jälkeen sille oli sitten ilmestynyt koiranpentu, mikä sattuma:D

    ReplyDelete
  5. kiitos paljon jättämästäsi kommentistasi ^_^ (olen nyt aika hajalla, en osaa mitään järkevää sanoa..)

    ReplyDelete
  6. Hei, kiitos viestistäsi, ja että valaisit minua.
    En tosiaan tiennyt listojen olevan tekijänoikeussuojattuja. Poistin nyt blogistani tuon tekstin varmuuden vuoksi.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥