Wednesday, July 14, 2010

Pakoon maalle, metsään, pusikkoon

Harmittaa kun on nyt on jäänyt kirjoitusvälistä sellaisia päiviä, kun olisin halunnut purkaa päiväkirjamaisesti fiiliksiäni ja tapahtumia. Lähiaikoina tekstit on enemmänkin olleet jotain... aiheita. Raskaan päivän päätteeksi on vaan niin kuluttavaa ja raskasta käytä kaikki uudelleen läpi, saati jos jaksan kirjoittaa ylipäätään mitään.tunteitani. Lähiaikoina aiheet ovat valuneet päiväkirjamaisuuksista joihinkin muihin läheltä liippaaviin asioihin. Välinpitämätön-väsymys-ahdistus-depis vallitsee elämässäni, en tajua kauanko voin näin enää elää. Alan taas vetäytyä introvertiksi itseeni, arkailen Oikeista Asioista puhumista muille, en uskalla luottaa toisiin, hävettää, entäs jos tulen tuomituksi, arvostelluksi tai hylätyksi.. tai muuten vain rikon viimeisiä lasipintoja jalkapohjieni alla.

Mutta kukas sen näkee, oma kulissi kullan kallis. Kuten olen monesti sanonut: en ole klassisessa mielessä ujo (lue:hiljainen hissukka). Kun pitäisi sopeutua ryhmään saatan olla hirmureipas, tehdä itsestäni vitsiä, piilottaa häpeäni ja peljoni ylikierrosten taakse, sekä kuvittaa puhettani jollain satiirilla ja itseironialla. Ainakaan kukaan arvostelijani, haukkujani, vihaajani, ei voisi siihen vedota etten tiedostaisi omaa alemmuuttani. Mikä hieno suunnitelma, puolustusmekanismi. Ja minusta tosi loogisesti ajateltu ja järkevästi perusteltukin.

Epäaitoudella ei silti saa ystäviä, tuttuja ja tuttavia kyllä maailman ääreen. Mutta tällaisella arkuudella, itseinholla ja ahdistuksella, tajusin itku silmässä toissapäivänä että minulla ei oikeasti ole ystäviä. Osaan nimetä kaksi oikein hyvää. Muutaman sellaisen johon pitää vuodessa vain kerran-pari yhteyttä. Kun joskus mustasukkaisuudessani olen manannut ettei minua pyydetä, kutsuta, muisteta mihinkään "koska olen vähän sellainen", ja en perustavoiltani muutenkaan mikään baarikatti... mutta kyyneleitä alkoi tulla kun tajusin, että ei minunkaan varmaan yli sadan ihmisen puhelinmuistiossani ole ketään kelle soittaa.

Matka vie jälleen maalle, mutta onneksi Ei kera Äidin tai Poikkiksen, joten minulla saattaisi olla ohut mahdollisuus selvitä lyhyestä reissusta ilman kompulssiivista syömistä ja jokatoiseen lehtikasaan purjoamisesta. Tuttavaporukalla voisi olla oikeasti mukavaa, rentouttavaa ja hauskaakin! Ehkä tuttavuuksien kanssa voisi uskaltautua tapaamaan useammin, ystävystymään, tai edes hetken iloitsemaan ettei ole ihan ypöyksin? Peökään silti aina pahinta, olevani the ultimate party pooper, tikku perseessä oleva nipottaja ja ylihuolehtija, onko paikat siistit, ihmiset happyface ja kalat muodostelmauimassa järvessään. (Lisätkää tähän keksimäänne turhaa hysteriaa). Aina sama vali, sama pelko. Lähtöaamuna kaikki muuttuu ylitsepääsemättömän ahdistavaksi ja haasteellisen vaikeaksi. Miten kukaan voi vaan ottaa rennosti?! Aijoo, ehkä se olen vain minä jonka kuuluu kärsiä huonoa omaatuntoa hyvästä olosta ja onnellisuudesta. No ehkä minäkin jos lyön laiturilla aivoni lahnaksi..

Mutta mutta... pakko se on mennä. Ehkä vältän ahdistuksen jos istun terassin hiljaisuudessa mölläten puita ja vettä kuin retardimummo. Antaa lehtien havista ja lakaista pois ylimääräisiä paineita. Kuulostaa lempeälle. ospa sittenkin kaikki ei olisi aina helvetin päin vittua ja voisin palata takaisin palasen pala ehjempänä, aavistuksen levänneenä, ja jos en kotia päästyäni jaksa kirjoittaa päivisotteita viikon takaisista jutuista niin sentään tehdä jotain tälle rumalle ulkoasulle. :--D

Leppoisaa aurinkoa, sulavia jäätelöpalloja ja sosialisointia ♥
Nyt menoksi!

7 comments:

  1. Ana boot camp kuuri on ollu mulla käytössä viimeksi kaaauvan sitten, ja otin sen nyt takaisin käyttöön vain siksi, että pääsisin eroon ahmimiskierteestä ja pääsisin takaisin pieniin kalorimääriin, jotka ovat olleet pitkään hukassa. En pidä tätä minään "ihmedieettinä" yms. vaan apuna ainakin näin aluksi, että oikeasti osaisin syödä taas sen 300-700 kaloria päivässä, eikä tuhansia biljoonia..

    Enkä tiedä ketään kuka olisi suorittanut ton loppuun, ei sitä pysty, tai mä en ainakaan sen verran huono on itsekurini ja en edes aio suorittaa sitä loppuun, vain motivoin itseäni ja aloitan tällä että pääsisin laihdutukseen taas mukaan..

    Anteeksi, toivottavasti et ole muhun ihan hirveän pettynyt, en vain enää tiedä mitä tehdä itseni ja hirveän ruhoni kanssa :(

    ReplyDelete
  2. Lähetän telepatiatsemppiä hysteria-ajatuksista eroon pääsemiseksi, rentoutumista ja leppoista aurinkoa sullekin!

    ReplyDelete
  3. Toivottavasti saat rentouduttua maalla, ei silti paineita siitäkään kannata ottaa. Kyllä luonto osaa aika hyvin tasottaa päätä.. tai vaihtoehtoisesti sekottaa lisää, mutta se on silti ihan hyvä paikka. =)

    ReplyDelete
  4. kyllä terapeutilla jolle tukea haen on Valtava- pätevyys, mutta vain johonkin kriisiterapiaa eli pitkäaikaiseen rahoitusta saa vaan kelalta.toisaalta katson muutenkin tätä maailmaa jonkun verhon läpi, enkä ihan totta jaksa kiinnostua. Koen välillä, ettei kaltaiseni laiskapaska anait edes terapiaa.eipä muuten mullakaa ole kun pari ystävää, eikä koskaan pyydetä mihinkään (hassu sattuma, poikkeus tapahtui 1vko sit mullekin ja pääsin kaverin kaa mökille maalle, ihan kuten sä!).ainoat jotka todella välittää on isi ja äiti.ja olen 20+.noloa!sori typot, rivinvaihtojen puutos jne, kirjoittelen puhelimella x_x

    ReplyDelete
  5. Anteeksi turha kommentti, mutta sait mut hymyilemään täällä sontakasan keskellä! Et sun ololla tai muulla sellaisella vaan ihanilla sanakäänteillä. Kuten;
    "...onko paikat siistit, ihmiset happyface ja kalat muodostelmauimassa järvessään."

    :--D toivottavasti reissu menee hyvin.

    ReplyDelete
  6. Tämä sun blogi on aivan mahtava! Kamalaa, että vaan tunnet noin, mutta eipä minunkaan elämäni oikein tuota kummoisempaa ole. Depistelyä, ahdistusta, yksinäisyyttä jne. Vaikka luin vasta 1 blogitekstin, liityn lukijaksi, sait mielenkiintoni! .. tämä päivä taitaakin mennä sinun blogitekstejäsi lukiessa :D
    Voimia!

    ReplyDelete
  7. Oih, kiitos kovasti, ihanaa että joku tykkää blogin ulkoasusta ♥ Ihan bloggerin uuden mallien suunnittelutyökalun avulla sain tollaisen aikaiseksi :)

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥