Sunday, August 15, 2010

Bargains n' survival missions 01

Aluksi olin kuin lapsi lelukaupassa. Ei ollu mitään superimpaa kun saada valinnanvapaus ja päätösvalta omista ruoka ostoksista. Ruokameressä oli ikuisuuksiksi kahlattavaa, enkä lainkaan tajunnut suurperheitä jotka sattoivat vain lampsia läpi ja sokeannäköisesti noukkia viikkosatsinsa kerralla. Sitä tätä einestä kiireeseen ja karjalanpiirakkaa jos joskus tekis mieli. Mulle osastolta osastolle siirtyminen oli kuin jotain tasohyppely-peliä, LEVEL UP!, ja hylly eteenpäin jos pystyin päättämään mitä otin tai en ottanut. Eteenpäin kulkeminen ja uuden tutkiminen oli niin jännittävää - toiset ihmiset kaivavat pyhäinjäännöksiä hiekasta tai koetavat löytää syöpään ihmelääkettä. Mä hengailin kaupassa ja tutustuin ravintosisältöihin.

Se siitä naiivista ensirakkaudesta ruokakauppoihin. Pian  on romanssit kokonaan romuna kun tuotemeri alkaa ahdistaa päätöksenteon vaikeutuessa. Söisikö oikeaa jugurttia vai superkallista liivatteella ja aspartaamilla boostattua lirua (mutta salee 0,09% vähemmän rasvaa! mitä välii et siin on lehmänaivoi jos maistuu esanssiananakselle!).. Maksaako hunajaa paskasta vai tuntea syylisyyttä vai pohtia miksi arvottaa itsensä maitotuotteiden takia? Niin, ja vaiko, äh, otanko tämän - vai tuon, kun kaikessa on kaikkee, kaikki maksaa, toi ei oo nyt IN in Hollywood, ääh miks leipä on loppu! Kun leivästä tulee sitä leipää niin voi valmistautua markettiralliin. Muu kun ei ole leipää jos se ei ole sitä leipää! Ota vielä seuraa mukaan, ja hätkähdä kun tuttusi huomauttaa sinun istuneen puoli tuntia leipätiskillä. Kokemusta on, ja häpeäkseni tuo ystävällinen huomautus tuli varmaan ~5 sitten tai joskus lukioaikoina, ennen kuin minulla  ns. "oli olemassa" (tai ainakaan kenenkään muun tietäen) mitään..... handicappeja toastieni kanssa. :--D Oh bo-hoo!

SURVIVAL MISSION: Mitä sutjakkaammin tehty, maksettu ja poistuttu, a winner is you! Inhota ryysistä ja jonoja, mätiä omenia hevi-osastolla, nousevia hintoja, painavia kasseja ja haisevaa pullonpalautusta... uh, ja mitä ihmisiä ja tapauksia niissä toisinaan näkee ja kokee.. Done w/ briefing, tbc..

4 comments:

  1. Toi kuulostaa kyllä niin tutulle tuo lähes kaupan ottaminen kakkosasunnokseen. Mä muistan kans itse joskus ennen en todellakaan halunnut mennä kenenkään kanssa kauppaan yhdessä, koska yksinkertaisesti joku hassu 15 min ei riittänyt siihen. Mä mietin sillon ihmeissäni että miten jotkut ihmiset pysty ottamaan mitään ilman ravintosisältöjen katsomista kun itse syynäsin tuotteet millintarkkaan (tässä on 1kcal enemmän ku tos!!!111)
    nykyään ei voi paskan vertaa kiinnostaakaan, juurikin niin kuin sanoit: äkkiä kun vaan pääsis ulos kaupasta : D

    ReplyDelete
  2. en ymmärrä en. Tuntuu että jokaiseen ruokalistaan pitää kirjoittaa samat asiat. Kaikki loppuu saman tien ja ällöttävintä siinä kaikessa on se, että tiedän kuka ne kaikki syö - minä. Tuodaan kauhee kasa purkkeja ja pusseja safkaa, ja sitten ne on jo parin päivän päästä loppu? Sietää kai syyttää ruokavalion epämonipuolisuutta ja sitä, että tulee aina turvauduttua samoihin mutusteltaviin.

    Voi miten sh aikoina ois tehny mieli tutkia kaikki vaihtoehtojen ravintosisällöt ja löytää aina kevyempiä vaihtoehtoja. No mä en uskaltanut/kehdannut. Sekin että edes yhdestä luki ravintosisällön hävetti mua niin kovaa, kun pelkäsin muiden ihmisten tuijottavan ja tuomitsevan. Pakko hoitaa ostokset sukkelaan ja selvitä sen tiedon avulla, mitä nyt kotona on onnistunut vertailemaan. Sitä sitten aina muuttui ne vakkari sapuskat sitä mukaan, kun kotiin eksyi joku keveämpi vaihtoehto, jonka sitten bongasin.

    ReplyDelete
  3. Voihan jummi kun osaat kirjoittaa mukaansa tempaavasti, jopa koomisen kuuloisesti vaikeistakin asioista! Ja nuo kauppasessiot on myös itselleni todella tutun kuuloista toimintaa...

    Toivon sulle voimia sh:n selättämiseen :)

    ReplyDelete
  4. Hey sunshine! And thanks for leaving a comment.

    I actually don't read any finnish ed related blogs. There's no real reason for that other than I usually find finnish ed blogs to be quite depressing rather than motivating. Yours doesn't seem like that though.

    Love, Maria

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥