Wednesday, August 04, 2010

Your mind is the scene of the crime

Mikä helpotus kun maanantaina keskustan tavaratalot eivät enää vilisseet alennusmyynti-kylttejä. Olin viime viikon ollut niin uupunut että pillitin stressistä, jota aiheutti pelkästään edestakaiset bussimatkat, kauppakäynnit, kommunikointi tai pohdinta leipoisinko sunnuntaiksi pullaa vai en. Ryömin rotkon reunalla jaksamisen kanssa, enkä voi tajuta miten selviän tässä kuussa alkavasta koulusta? Pelottaa ja epävarmuus painaa. 

Kaikesta pahin paniikki ja ahdistus sattui päivänä jolloin ulko-oveani ei saanut enää sisältä käsin lukkoon! Ulkokautta oven kyllä sai pamautettua, mutta sisäpuolelta ovea ei saanut suljettua takalukkoon. Tunsin tahtovani melkein kuolla, oloni oli uhattu ja kontrolloimaton. Ei että pelkäisin murtovarasta tai pimeästä loikkivaa murhaajaa, niitä en osannut pelätä lapsenakaan, sillä ensin pitäisi kai osata kuvitella hengessään tai omaisuudessaan olevan jotain motiivin arvoista. En silti epäröinyt soittaa hysteerisenä vuokranantajan hätäpäivystykseen, joten sain lukkoni nopsaan jo korjatuksi.

Kamaluudestaan huolimatta viime viikolla sain neljä minulle isoa sosiaalista voittoa, joista haluan ja olen tosi ylpeä: 1) tapasin oma-aloitteisesti ystävääni, jota en ollut nähnyt vuoteen 2) menin porukalla elokuviin (Inception) 3) aveciksi häihin!! 4) pidin extempore pienet tuparit lähimmille ystävilleni, sekä tykkäsin ajastani! Ainakin hetken, mitä väsymykseltä ja stressiltä pystyin.

Tämän viikon alun olen vain ahmiamussuttanut peiton alla ruokaa ja välillä yrittänyt vetää päätäni viemäristä. Enimmäkseen nukkunut vaikka hirveästi univelkoja ei olisikaan: uupumusta ja väsymystä vain. Ihaninta oli tehdä kahdelle parvekkeelle pesä kahdesta vastakkain asetetusta korituolista, ottaa sängyn peitto päälle ja nukahtaa ulkoilmaan kissa sylissä. Tänään teen parhaani ettei ruoan kanssa menisi jälleen överiksi kun painonikin alkoi hetkeksi näyttää taas kestettävämpää suuntaa..

1 comment:

  1. Piti pärjätä ilman ruokaa ja jos en siihen pystynyt, seurasi rangaistus. Sain syödä ainoastaan pizzaa, mutakakkua, suklaata, hampurilaisia sun muuta roskaruokaa. Nimittäin jos kerran on niin heikko, että sortuu syömään ja lihomaan, pitää syödä niin että lihoo kunnolla. Ajattelin, että sitä kautta oppisin olemaan syömättä. Olin harvinaisen väärässä.

    Sitä ovat rangaistusruuat.

    Onnittelut noista sosiaalisista voitoista ja hirmuisesti voimahaleja ♥

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥