Thursday, September 30, 2010

" I woke up weak today and needing your voice /

Tyhjä ruutu pelottaa, kärsin huonosta omatunnosta kun oon laiminlyöny täs kuussa niin paljon blogiani. Pakko kirjottaa jonkun pari viikkoa vanhan luonnoksen päälle, muuten tästäkään ei tulisi mitään. Huhuu, lukeeko minua yhä kukaan? Näin epäkiehtovaa ja kompleksista tyttöä, joka vaan sylkee toisinaan nasevia lauseitaan.

Antaisin mitä tahansa jotta olisin jotain. Se sellainen karismaattinen, kaunis, ehdottomasti laiha totta kai, luotettava, mielenkiintoinen ja mielipiteistään tinkimätön hyvä tyyppi, itsevarma ja itsenäinen ihminen. Sillä lailla ettei toisten henkäykset painaisi mua aina kumoon, ettei mua tarttisi aina kannatella pinokkionaruin elontiellä.

Vituttaa ja ahdistaa kaikki kadonnut aika. Syyskuu on jo ohi. Vastahan se alkoi, vastahan oli eka viikonloppu ja puoliväli. Syyskuun alusta mun piti ruveta taas tsemppaamaan. Tsemppistä! Loikkia seinille ja lattioille naamalla teipattu hymyilme, sekä hokea tota niin tekopyhää kannustuskakkaa. =) Dr. Phililläkin on parempia iskulauseita.. ja se on vieläpä myyny niillä miljoonia! Oikeasti en ole edes yrittänyt laihtua, vaikka housut kiristää, kikkailen safkalla, mutta sokeasti mähän suuhuni jäätelöitä, leipiä ja kaloreita. Pidän itseäni kiireessä etten kerkeäisi ajautua ruoalle, mutta sekuntin syömättömyys kostautuu taas kymmenesti kauheammin. Vituttaa kun en enää vaan osaa jättää tekemättä (lue:syömättä) ja juosta maailmaa karkuun ruoatta. Kevyeenä, viimeisiä energioita soluistani raadellen. Kaipaan sitä.

Sen sijasta olen miettinyt voinko olla muulla lailla nätti, hamstrannut muotilehtiä, testaillut kaupoissa kosmetiikkaa, haaveillut talvinilkkureista, nettitilauksista ja omasta simplestä chic tyylistä vanhan teepaita+farkut-yhdistelmäni tilalle. Jokainen luokkani tyttö on niiiiiin nätti! Taiteellisuus paistaa päälle: luovuus ja hyvä maku on jokaisen peruspukeissa. Kukaan ei tietääkseni huoraa nettiin "Päivän asuja":n, vaikka noissa olisi enemmän potenttiaalia kuin 90% suomalaisista "muotiblogeista".

Ensin tunteet, sitten ruoka. Sisään, ulos, reisiin ja vyötärölle. Kuvittelen että syömällä lisää jotain parempaa ja terveellisempää ja hi-fimpää niin alla olevat silavat sulaisi. Yeah right. Koulu ja kaverit on pelastukseni, puhumattakaan terapiasta, silloin sekunteiksi jaksan kammeta itseni elävien kirjoihin, innostua, aktivoitua, inspiroiduttua, ja OCD-mäisesti rystyset veressä hinkata likaa ja pölyä pois kämppäni nurkista.

Kunnes taas tönäisen jotain rappion ON/off-nappulaa ja makaan kurkku ruvella, likaisena, välinpitämättömänä ja yksinäisenä sohvani nurkassa.. haluamatta edes elää. Auttaisipa jokin mua pysymään pystyssä, edes lasisella selkärangalla. Ensi kuussa ei auta enää munata, syyskuu on ollut ohi liian hujauksessa, samantien koko vuosi jos ei lokakuu lyö loppua löysäilyyn ja läskeilyyn.

Kaikesta muusta ajankohtaisesta, lääkemuutoksista, rakkaudesta, taloudesta, ekohippeilystä ja vaikka räteistäkin sitten myöhemmin.. kun saan taas henkeä sanoakseni mitään jäsennellympää ja järkevää. Olo on niin yksinäinen.. onko kukaan yhä siellä?

10 comments:

  1. Sä OLET nätti. Oon löytänyt kuvas eräältä sivustolta, eli en ees puhu millään mutu-tuntumalla. On kamala miten et itse tunnu arvostavan itseäsi, se mua tässä eniten surettaa.

    ReplyDelete
  2. täällä lukijat toivoo postauksia, ei niiden mitään romaaneja tarvitse olla, kunhan kuullaan että olet vapaalla jalalla ja jossain voimissa<3. miten olisi päiväsi kuvina-postaus?

    ReplyDelete
  3. kyllä täällä luetaan, ei vaan mitään viisasta vastakaikua ikinä ole.

    ReplyDelete
  4. Yhä luen. Jos täytyy, tyydyn uuden sijasta vanhan kertaukseen. Silti, joka tapauksessa, luen.

    ReplyDelete
  5. Luen yhä blogiasi. Mutta minultakaan ei aina löydy mitään viisasta sanottavaa.

    ReplyDelete
  6. Luetaan. Kyllä sun blogia seurataan, mutta kommentointi on aina hankalampaa, kun tuntuu, että sanat hukkuu bittiavaruuteen. Että sama se, mitä sanoo, kun tuntuu, ettei ikinä oikein voi tehdä mitään.

    Mutta tärkeintä lieneekin edes näyttää, että on läsnä.

    ReplyDelete
  7. Kaipaan itsekin "keveitä aikoja". Jostain syystä olen romantisoinut ne helvetilliset vuodet ihanaksi, euforian täyttämäksi ajaksi. Valtavan ahdistuksen, eristäytymisen, silmät päästä pullistuen oksentamisen ja raastavan viha-rakkaussuhteeni ruokaan olen kokonaan unohtanut.

    Luen kirjoituksiasi ja samaistun korvien taakse asetettujen koukkujen ylläpitämään hymyysi.

    ReplyDelete
  8. Mäki yhä, ja luulet et blogiis seurataan aika paljonki. Oon näkevinäni jopa vaikutteita joidenki muiden blogeis.

    ReplyDelete
  9. sanna, toi on tosi hämmentävää että muualla on ollut vaikutteita, mut oon sata varma huomanneeni sen itseki! Tuntuu tosi pökjältä väliä lukea tekstejä, jotka on täynnä ihan samoja ilmaisuja.

    ..Kiitti hei kaikille et kerrotte seuraavanne. :( Mua niin hävettää jotenkin jakaa päivistäni, vasta nyt uskalsin kattoo oliko kommentteihinkaan tullut vastauksia.

    veresliha, ii hyvä idis! Voisin harkita jotain teemaposteja, sillä leikin kyl yhä niin paljon kuvilla et olis mukava kyl jakaa niitä... Kuvaan kyllä itsekin, mut tuskin niitä näytän täällä. Myös Kauriin kinuma blogisuositus-posti tulee joskus! x)

    Lisää ideoita? Tahotteko kuulla mun konkreettisista arkipäivistä (hävettää) vai vaan blablaa-ajatuksista sing along? Aattelen myös paljon hömppää, leffoi ja vaatteit yms sälää..

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥