Sunday, September 05, 2010

Kaikkea paljon ja hyvin liikaa


Koulussa oon sekaisin innosta ja kauhusta. Ensimmäinen viikko on (uudelleen) tutustumista, auditorioissa istumista, orientaatiota ja valmistautumista seuraaviin vuosiin. Vaikka aloitin jo v.2007, törsäsin vuoden opinto-oikeudestani sairaspoissaololla, niin pääsin takaisin "ykkösluokalle"! Uusi luokka, uusi ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelma, sekä puhdas aloitus mulle. Silti jännittää hirveästi, painostan itseäni valmiiksi, istuessani keskellä reippaita (ja kauniita ja laihoja..) huippulahjakkaita. Aloitusryhmiä kun on vain 1kpl/vuosi.

Toisella viikolla muut ryhmäytyvät metsäleirillä, mä makaan hikisenä himassa, levitän persettäni syödä mussuttamalla ja nukun raskaita päiväunia. Olen syönyt niin vitusti, että olen taas normaalipainoissa, sekunneiksi kaikki sh-hankaluuteni on vain kuvitelmia kun keitän toista kattilallista puuroa. Ruhoni tursuu vaatteista, lihasta, läskistäni, kiristää vaatteita ja syventää valheisiin hukkumista. En katso peiliin, vaakaan, uskalla olla rehellinen itselleni ruumiistani. Tuskaksi riittää kosteusvoiteen levitys sääriin.

Ahdistukseni on naamioitunut ruoaksi. Olen varma, sillä ahdistusta on vaikea enää erotella päivistäni koska se hyökkää ja koska ei. Kun ahdistaa niin syön vain jotain, en uskalla tuntea muuta, pakko saada käsille ja suulle ja aivoille jotain muuta tekemistä. Pakkopakkopakko. Tällöin jos pysäytän niin saatan kuin heräten tajuta mitä oon tekemässä. Yks kaks suuhuni ei mahdukaan ruokaa. En halua laittaa sinne palaakaan, jotenkin tiedostamatta tajuan tajuan kuinka koetan kietoa tunteeni ruokaan, ruumiiseen ja vihaamiseen. Mieluiten vihaan ja telomiseen, ja onhan lihotuskin telomista. Miksi en voi aina tajuta tätä?! Pakkopuhuatästäterapiassa. En muuten kestä. Vatsalaukkuni, pirulle myyty sieluni ei kestä. Vannoin tsemppaavani tässä kuussa, joko unohdin koko asian?

Hetkeksi? Joo, unohdin jo. On ollut niin "paljon" muuta mielessä.. Koulu, koti, olemattomat rahavarani, lääkityksen muuttaminen, kylpyhuoneen lattiaremonttini, uudet aikataulut ja päälimmäisenä ne ruoka- ja hiilarimässytykset... nyt varattomana. Rempan takia jo viikko ilman vessaa ja suihkua kotona. Ewww.

2 comments:

  1. Kunpa mielessä pyörisikin joku muu kuin ruoka...

    ReplyDelete
  2. I feel you with my every fat and bone. Se vaaka, siitä on vaikea luopua. Mut kaksi kuukautta on menny jo niin että ihmettelen itsekin. Sit oli pakko mennä terveyskeskukseen punnitsemaan itseään.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥