Monday, October 04, 2010

Aina pärjää jos päällepäinkin pärjää

Faktajuttuja, jotka a) ehkä jää kirjoitusteni lomassa epäselväksi b) ehkä menee unohtumaan minulta, ja en tiedä pitäisikö repiä hermoja ja huolestua. Olen kuntoutuksella vuoden loppuun, mutta istun koulussa etten jäisi täysin yhteiskunnasta eristäytyneeksi kääväksi, saisin arkirytmiä, söisin ruokalassa lounasta (siis mikä ehto tämä on ja kuka tämän keksi??), kursseja suoritetuksi, sosialisointia etc. Olen siellä omaksi ilokseni, en kenenkään läheiseni painostuksen takia, vaikka saankin jatkuvasti painostusta miksen-ole-jo-normaali ja tee-jotain-fiksua-elämälläni.

Edellytyksenä kuntoutumiselle, ts. siis koulunkäynnille, pitäisi olla minulla olla...
  • jatkuva psykoterapia
  • kestävä talous
  • pysyvä asunto pääni päällä
Siinä siis kolme asiaa, jotka näennäisesti onkin arjessani: käyn viikottain terapiassa, ostan ruokaa mitä kaadan suuhuni/roskiin/pönttöön, ja majailen rakastamassani opiskelija-asunnossa kisujeni kanssa. Oikeastihan minulla ei ole rahoiettua terapiaa, ravaan sossun luukulla, ja vuokrasopimukseni on vain määräaikainen marraskuuhun asti. Aaargh!

Noin rumasti sanottuna olen kaulaani myöten kusessa. Mutta istun kuitenkin omaksi ilokseni koulussa, mitä nyt nielen välillä bentsolääkkeitä suuhuni ja karkaan loppupäiväksi kotiin piiloon työskentelyä ja tehtävänantoja. Ei se niin vaarallista, käyttäydynhän opiskelun suhteen niin rakentavasti ja aikuisesti. Mä pärjään hyvin. (Hymyilen päällepäin myös hyvin.) Asiat saattaa olla vinksallaan, mutta niistä on vaikeampi välittää kuin vinksahtaneesta suhteesta itseen, ruumiiseen, ruokaan ja toisiin ihmisiin. Terapeuttini on ihana ihana ihana ja aidosti huolehtiva ottaessaan minua vastaan, vaikka hakemukset kaupunginrahoitukseen yhä jumittaa jossain. Elän tukipäivästä toiseen, ja ryöstän kaupoilta punnitsemalla omenani halvemmalla hinnalla.

Asunnon saan pitää jos taion itselleni yht. puolen vuoden opintopisteet ensi kuuhun mennessä. Kämppäni vuokranantajaa ei oikeasti kiinnosta jos olen saikulla: sairasloma ei ole hyväksyttävä syy lintsata opinnoista. Juu, kenkää tulee jos ei satu olemaan a) intissä b) raskaana, jotka siis on hyväksyttävimpiä syitä kuin lääkärinlausunto! Toistaiseksi olen saanut lääkärinpaperia, opettajia, sossutätiä ja opintotoimistoni vastaavaa herjaamaan asiasta - tuloksetta. Ei nyt auta, ei ei ei! Puhelimiin vastaillaan 'Sen näkee sitten' kun deadline tulee tarkistaa vuokrasopimus ja opiskelusuoritukseni.. Jos joudun lähtemään kodistani niin kakkosvaihtoehtoa ei ole. Mistään.

En kai kestä koko ajatusta kotini menetyksestä, joten en osaa silti stressata asiasta yhtään.. Ehkä uskon kaiken menevän lopulta hyvin, tai olen vinksahtanut suhteestani tulevaisuuteeni, jolta en odota mitään. Ehkä molempia. Näin eriteltynä on kai aika vinksahtunutta että hermoilen enemmän housujeni puristavuudesta, ruispuuron kaloreista ja muusta olennaisemmasta. Tunsin surua ja sääliä vain minusta huolestunutta opintoimistotätiä kohtaan, en itseäni, sillä tässähän minä yhä hengitän ja kehtaan syödäkin. !!! Huh.

Ihanaa olla tunnevammainen näin isoissa ongelmissa. ♥

6 comments:

  1. Täysin luonnotonta vaatia vuoden pisteitä kuukaudessa! Kyllä tilantees jotenkin suttaantuu, moinen vaatimus on täysin mahdoton jopa supermiehelle tai -naiselle, joka ei elä kuin opiskellen.

    Johonkin suuntaan valitusta kehiin (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle?), ahdistus mielen nurkkaan ja koulun penkille istumaan, ei kai siinä muuta mahda. Onhan sulla kuitenkin kissoja halittavana <3

    Voimia voimia!

    ReplyDelete
  2. Huom, ei siis yhdessä kuukaudessa vaan marraskuuhun mennessä. 1/2 vuoden OP. Korjaan jos oon typoillut x)

    ReplyDelete
  3. öö, marraskuuhun on 1kk

    ReplyDelete
  4. Heh, osittain samassa veneessä ollaan kuomaseni! Oi voi kun olen niin pasCiainen, miten kehtaankaan soitella töihin ja ruinata duunikavereita ottamaan mun vuorot kun en jaksa enää. Miten myöhästyn joka luennolta ja karkaan aiemmin pois, miten teen koulutyöt viime tipassa.

    Kyllä nyt siis pitäis tehdä jotain tälle asialle ja ahdistukselle! No minäpä en jaksa enää välittää. Lähinnä säälin terapeuttiani joka kuulosti hyvin huolestuneelta tilastani. Mua ei huoleta muu kun syöminen ja lihominen. Kysymyksiin tulevaisuudesta vastaan ööö en tiedä? Ei kiinnosta oikeastaan, kun en odotakaan mitään. En odota punasta mökkiä, miestä, kahta lasta ja koiraa. Ykköseen ei olis varaa, kakkosta en tuu vammailullani saamaan jnejne. Blaah. Oon vaan ja vellon päivästä toiseen, vailla päämäärää O__O.

    Toivottavasti saat kämppäsi pidettyä. On todella väärin jos et saa pitää sitä. Mä olen kuullut juttua jengistä jotka on asunu hoasilla monta vuotta ja 0 opintopojoa kasassa.. Lähinnä ne joutuisi helvettiin sieltä, siis työssäkäyvät ihmiset jotka on ottaneet opiskelupaikan "jostaki" vastaan vaan siks et saa opiskelijahinnoilla asunnon.

    ReplyDelete
  5. Anonyymi, juu mutta siis suoritukset pitää tulla tältä syyslukukaudelta. Kuukausi ja risat aikaa deadlineen, mutta meinasin ettei kukaan käsitä väärin ettei tässä olisi "ollut aikaa jo" kääriä pojoja... vaikkei meillä paljoa opiskelua ole ollut.

    ReplyDelete
  6. Hienoa, että käyt koulussa. Paska juttu vaan ton asunnon suhteen. Mikähän niitä ihmisiä vaivaa, jotka on päättäny ettei tuo sairasloma ole hyvä syy. >:o Perseestä.

    Lisäksi ajattelin ilmoittaa, että olen herättänyt blogini näin yli puolenvuoden tauon jälkeen taas eloon, kun huomasin että olit yhteen vanhempaan merkintääni vielä jättänyt kommentin. :3

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥