Thursday, October 07, 2010

Joka viikossa on se yksi, karmea päivä



Herään puoli viisi aamulla. Ei hyvä, ei todellakaan rationaalista nousta ylös jos minulla on kerta lisää lääkkeitäkin aamuheräilyyn. Väsyn turhaan ja tungen itseni täyteen ruokaa kuitenkin. Kuitenkin annoin mennä ja menin vain, vastoin kaikkia sääntöjä, tapoja ja lakeja rahkojen ja tofupaistosten jälkeen kaadan kaurapuuroa kurkkuuni. Vaniliinisokerilla. Vittu siis sokerilla!

Mähän en lisää ruokaani mitään tollasta kaloripommia, lihotusansaa, syötävää läskitysainetta. Ne on sääntöjä joita en kotona murra, sillä sääntöjä ei kuulu murtaa. Säännöt on sitä varten ettei sokeriin kajota, paistinpannua öljytä tai spaghettia keitetä jos oma annos on kyseessä. Mutta puol viis aamulla musta oli aivan loistavaa keitellä kolme kertaa erikseen kaurapuuroa, kaataa ne sisälleni ja yrittää epätoivoisasti taas undo:ata tekojani. Voi kun syöty ruoka poistuisi kehosta samalla kuin teksti katoaa ctrl+Z yhdistelmällä.

Nukkumaan, vääntäydyn taas sikiöasentoon sängyssäni. Haisen, en pese hampaita, nukun pommiin ja en saa itseäni kiiruhtamaan ulos ja kouluun... Painoni on noussut, hyppinyt stratosfääreihin. Häviän taas 6-0 'elämälleni'. Iljettävä paska, miten mä ennen pystyin ja pystyin vain olemaan syömättä tai syömään vähemmän? Tuntuu että olen ihan eri ihmisen, erilaisissa mittasuhteissa.

Onneksi nykyään likaisuus ja jonninjoutavuus ahdistaa minua. Pakko leipoa oatmeal & raisin cookieita luokkalaisen syntymäpäiväksi, imuroida kämppä, hoitaa lemmikit, raahata ruho bussiin ja tunniksi kestämään paljon pidempää iltakurssiani. Sentään en jäänyt tuleen makaamaan ja peittämään suutani paskalla. Tein jotain! Pääsin kuin pääsin edes vähän kouluun, kaupassa käymään, ja syömään fiksuja ruokia illalla. Paljon proteiinia (edamame yms papuja, raejuustoa, rahkaa), hyviä hiilareita (hiivatonta ruisleipää!). Silti ihan liikaa liikaa liikaa, jos aattelisin koko illan yhteissummaa. Kaloreissa siis, johon tilini saldo on sitten kääntäen verrannollinen.... 2€ saldoa yli ensi viikoksi, mutta mahani päättömän iso ja täysi.

Nukkumaan. Taas..

2 comments:

  1. Honey. <3

    Tunnen syvintä tuntemaani sympatiaa. Aamuöiset kokkailusessiot, asuntopainajainen, kaikki... my life in a nutshell.

    Olet sankarini, kun jaksat kuitenkin koulua. Tiedän, miten vaikeata se voi olla, joten se on suuri saavutus. Munkin pitäisi selviytyä joillekin iltatunneille, mutta pelkkä ajatus saa hapuilemaan keittiöveistä.

    Oot aina mielessäni, muru.

    ReplyDelete
  2. Samoin sanoin melkein voisi kuvailla mun päivää...miten sitä jo aamusta tekee itselleen paskan päivän...ja vielä kun mä olen yleensä onnellinen aamuvirkku!???Rahat on Finitto ja 4 viikkoa pitäisi selvitä????Ihan kauheen ahdistavaa, kurkkua oikeen puristaa...eipä ainakaan ahmia voi...vaikka eipä se mua ennenkään estäny ole! Vaikka sitten kaurapuuroa ja voita...

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥