Sunday, November 21, 2010

Älä päästä irti / Ota niskasta kii

Kiitos viime tekstiin tulleista kannustekommenteista. ♥ Rohkaisuista, empatiasta, lohdutuksesta ja perseelle potkimisesta. ;>

Olen yhä tosi sekaisissa tunteissa.. En tiedä mitä tekisin. Vaikka olen taistellut vuosia saadakseni terapiaa niin olen aina ollut huono ottamaan vastaan syömishäiriöhoitoa. Omituisesti ja tavallaan tahdostani riippumatta koska en tarvi/ansaitse/kokonaisvaltaisesti tahdo. En aina todellakaan tiedä mitä tahdon, sillä usko itseeni, tulevaisuuteni ja onnelliseen loppuelämään on aina nollan alapuolella.

Kiitos terapian yms minulla ei ole enää (niin) kiire kuolla, mutta haluaisin yhä laihtua olemattomiin. Olen oppinut uudelleen nauttimaan ja kantamaan vastuuta joistain asioista, mutta samalla haluaisin lakata jaksamasta yrittää ja välittää. Haluan vakuuttaa rakkaitani ja läheisiäni jatkamaan uskoaan minuun, mutta samalla mikään valtakunnan voima ei saa minua vapaaehtoisesti nielemään margariinia leipäni päältä. En kestä elämääni vaikeuksissa, masennuksissa ja kurjuudessa, mutta koen mahdottoman vaikeaksi ottaa vastaan mitään hyvää, sillä tunnen ansaitsevani kaiken pahan. Hoitotiimi päiväosastolla siis taisi olla aivan oikeassa sanoessaan etten oikein pysty vastaanottamaan ohjausta tai yrittämään terveitä asioita vänkäämättä vastaan. Puhumattakaan tsemi-tsemi-hapi-hapi-ryhmähengestä etc blerh! Mutta verrattuna päivikseen kokovuorokautinen osasto tuntuu yhtä isolta kynnykseltä kuin loikka Atlantin yli.

Ja entäs se koulu? Koulu, jonka vihdoin sain aloittaa uudelleen, ihana luokkani ja loppuun käytetyt poissaolovuoteni. Asuntoni, joka edellyttää ettei keskeytä koulua? Lemmikkini ruokkiminen, leikittäminen, jätteiden siivoaminen? Hitaasti elvytetyt kaverisuhteet? Äidin vapaa jouluaatto kolmeen vuoteen? Ahdistaa. Luulenpa että nuo kaikki käytännön askareet saisi vielä suht kivuttomasti järjesteltyä jos menisin osastolle, mutta mieleni murskaantuu palasiksi jo ajatuksesta kertoa kellekään. Voin kuvitella verkkokalvoilleni kaikki ne huokaukset, tyytymättömyys, tenttaus, vähättely, huoli ja vaatimukset. "Antaa tämän olla sitten viimeinen kerta ja nyt alat normaaliksi!" ...mikä ei kuitenkaan kädenkäänteessä toteudu.

Ja se pettymys, hylkäys ja yksinäisyys. Jäljellä vain minä ja läskini.
--

Loppuun jotain hyvää: Sain tänään käytyä suihkussa viikattua viikkokausia pyykkitelineellä olleet rivut kaappeihin, ripustettua eilen pestyt märät pyykit, imuroitua, vaihdettua petivaatteet, lämmitettyä kissoille ruokaa, syötyä kunnon aamupala ja välipalalounas ilman häröilyitä. Oh wow! Super! Go me! Kohta lilaa luomeen ja kaupunkiin näkemään rakasta Poikkistani, yhdessä leffaan & ulos syömään. Tahdon tänä sunnuntaina antaa itselleni luvan olla iloinen. ♥ Ihanaa päivää teillekin!

10 comments:

  1. ovathan nuo asiat (koulu, kissat jne) tärkeitä, mutta en usko että maailmanloppu iskisi niiden takia, jos kokovuorokautinen osasto on aiheellinen. olisi se läheisillekin osoitus, että nämä asiat/ongelmat ovat todellisia. välillä pitää ajatella ihan vaan omaa napaa. halit ja pusut ♥

    ReplyDelete
  2. Höh, et arvaakaan miten paljon ilahdutit mua. Arvostan sitä, että kommentoit.

    Yksikään postauksesi ei ole tyhmä. Kirjoitat omalla tyylillä ja tykkään siitä ihan tosi paljon. Ilmeisesti moni muukin!

    Ihana, että pääset tuulettumaan. Nauti!
    Halaus. ♥

    ReplyDelete
  3. Tuo loppu tekstissäsi kuulosti jo paljon paremmalta! Hyvä! ♥

    ReplyDelete
  4. Öh sori mutta en oikein ymmärrä kommenttiasia blogissani :o Itsehän haluat laihtua myös? En tiedä sitten yrititkö tehdä tahalteen "provosoivan" kommentin mutta outoa, että se tulee sellaiselta ihmiseltä, joka painii samanlaisten asioiden kanssa... Ja siinä tapauksessa tiedät ihan hyvin, ettei tuollainen kommentti auta :)

    ReplyDelete
  5. Olen joskus aiemminkin moikannut sua jossakin netin uumenissa, mutta näin sut torstaina päiväossalla, kun olin itse menossa kirjautumaan lopullisesti ulos syömishäiriöpolilta (diagnoosi kaksi vuotta sitten: anoreksia) viimeisen tarkastuskäynnin merkeissä, ja tulin pitkästä aikaa vaklaamaan kuulumisiasi. Vähän kurjaa joutua lukemaan nyt, ettet saanut enää jatkaa vitoskerroksessa, koska oli mielestäni tosi hyvä juttu että olit mennyt sinne, sillä tarvitset apua (normaalipainoinen tai ei). Kokovuorokautinen osasto voisi olla hyvä idea, mutta ikävä totuus on, ettei ongelmat ratkea mihinkään ennen kuin on valmis luopumaan kutistumistoiveista. Niin kauan kuin yrittää varoa syömisiään tai toivoo laihtuvansa, niin kauan jatkuu kontrolloimattomat mielihalut ja muut ikävyydet.

    Itse tiedät sen parhaiten miten sulla ei asiat vielä todellakaan ole kunnossa, joten toisten väärillä käsityksillä ei pitäisi olla mitään arvoa, varsinkaan jos saat parantumismotivaatiosi kuntoon eli olet valmis pistämään elämän muut asiat näkyvien luiden edelle. Laihassa kunnossa mielestäni yhä olit.

    Mutta lisää tuollaista kuin viimeisessä kappaleessa ja muutenkin kaikkea hyvää ja kivaa ja ihanaa! Toivottavasti voisin joskus tulla tänne lukemaan, että voit paremmin.

    ReplyDelete
  6. olen huono kommentoimaan.

    haluan vain sanoa, että en saa ikinä siivottua tai mitään. en vain jaksa. henkisesti liian lopussa ja se vie fyysisetkin voimat.

    anna itsellesi useamman lupa olla iloinen.

    ReplyDelete
  7. voi miten ilonen olenkaan sun puolesta ♥

    ReplyDelete
  8. sulla on ulkoasuki muuttunu ja se on kiva :---) mut yhdyn aikaisempiin kommentoihin, anna ittelles useammin lupa olla ilonen 8)

    ReplyDelete
  9. oon lueskellut sun blogia aina silloin tällöin. kirjoitat tosi hyvin ja lukemista on vaikea keskeyttää. toki kirjoitusaiheesi ovat surullisia ja sairaita.

    toivottavasti saisit itsellesi vakuutettua, että ansaitset terveyden. ettei anorektisessa olemuksessa mielialasi sen parempi olisi. päinvastoin.

    toivon, että saisit voimia taisteluun. jaksaisit elää.

    terv. satua (karisma galtsussa ;) )

    ReplyDelete
  10. Seuraillut blogiasi alusta lähtien ja rakastan. Tyylisi on ihana.
    Koitahan jaksella.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥