Saturday, December 18, 2010

"Ja pahimpia on aamut.."


Pyörin aamuyöllä sängyssä. Koetan nukahtaa, mutta uneen vaipuminen ei ota onnistuakseen. Iltaisin puristelen läskejäni ja ahdistun, olen levoton, kierin päiväpeitteessä lattialle makaamaan ettei vain sängynjaloista jää lattiaan jälkiä painoni takia. Ahdistusta lukuunottamatta nukahtamisvaikeuksia mulla ei ole, mutta aamuyöt valvon ilman lääkitystäni. Jos unohdan nappulani niin vain harvoin oon onnistunut olemaan heräilemättä tuhat kertaa yössä.

Sairaalassa olen kokopäiväsyömisen jälkeen uupunut, kyllästynyt ja turhautunut: tehtävät suoritettu (lue: ateriat syöty) ja olen turha. Piiloudun sänkyyn aivan liian aikaisin, samahdan ja haluamattani herään taas viideltä aamulla. Päiväsaliin ei saa mennä ennen kuutta, ja olen kyllästynyt. Kotona voisin ottaa omalääkärin määräämää nukahtamislääkettä tai tuhota aamuni mussuttamalla uutisikkunaa katsellessa. Mutta ei sairaalassa, onneksi.

Kaukainen muisto yhä hahmottelee heräämisen johtuvan nälästä, joten vastentahtoisesti hiippailen yön varjoissa luvatta päiväsaliin ja otan ensin omenan (1/3 hedelmäannos), sitten mandariinin (+½ hedelmäannos). Note to self: Hiilarit voittavat nukahtamislääkkeetkin. Läkeroleja taas ei saisi imeskellä sängyssä, sillä nukahdettua suusta valuu lakritsinväristä kuolaa, joka tahmaisesti tahraa petivaatteet.

Tänään aamuyöllä heräsin omaan huutooni - tai kun yöhoitaja rymisti huoneeseeni huhuillen "Kafi mikä hätänä?!" .. Olin vain nähnyt painajaista, ja ääneni oli kai kuulunut koko käytävän läpi.

2 comments:

  1. Aamut ovat pahimpia...Ihan totta :(

    ReplyDelete
  2. Aamut on kyllä vaikeita täälläkin suunnassa..

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥