Thursday, December 23, 2010

Juhlapyhiä ja käytännönruokailua ossalla

Osastolle on roudattu kuusi, kortteja askarreltu ja osa potilaista on jo tehnyt lähtöä joululomille. Oma lomani on suunnitellusti yhden yön pituinen: sopivasti päästäkseni pakoon sekä osaston laitosjuhlaruokia että kotona majailevaa yltäkylläisyyttä ja pelkoa kontrollin hajoamisesta. Raahaudun mitä todennäköisin ensin sukuloimaan ja sitten punkkaamaan Äidin sohvalle, Tapaninpäivänä vielä välipalalomalle jonnekin.. pakoon sairaalan sunnuntaiherkkuja. Yleensä sunnuntaisin osaston välipala nääs on jotain extra special makeaa ts. pullaa tai kakkusta. Tieto perustuu potilaspartion pitkäaikaisiin kenttätutkimuksiin...


Kai olen jo maininnut että osaston potilasmenu on piilossa? Ja ettei aina jakseta edes ruokailun yhteydessä kertoa mitä mikäkin sosekeitto on olevinaan nimeltään. Salailu on sitä varten ettei aterioita stressattaisi enempää etukäteen, joten ruokalista kykkii keittiön lukollisessa kaapinovessa (ja avain jemmailee toisessa, mutta tabu edes yrittää koskea). Päiväosastolla listat taas saa halutessa nähdä, sillä jokaisen oletetaan olevan kykeneväinen päättämään kumpi stressaa vähemmän: tietäminen vai ei.. tuon olen ainakin tainnut jo mainita!

Oma kuriositeettini aterioista on hurja, ja haluaisin aina tietää etukäteen mitä on luvassa, sekä mitä mikäkin sisältää. Jälkimmäisen takia olen kai tosi rasittavaa kauppa- ja ravintolaseuraa, ja saan kuulla siitä perheeltäni. Perus potilasruokalisan voi etsiä netistä, mutta aina se ei täsmää sh-vuodeosaston kanssa, joskus myös päiviksellä on eri välipalat jne. Kiinnostuksestani huolimatta en kuitenkaan ole innokkain kyylääjä kurkkimaan ruokasalin sälekaihtimien välissä, ja tekemään arvauksia ateriasta lautasten, aterimien välipalakulhojen mukaan.. kuten kuvitella saattaa. *huah*

Ruoka saapuu mustissa styroksikonteissa kätilöopistolta, ja ruokasalin ovet pidetään visusti kiinni ennen kuin maidot on pöydässä ja osalle potilaista myös ateria annosteltu valmiiksi. Mitä pidemmällä on hoidossaan niin sitä itsenäisemmin saa hoitaa annostelunsa, prikuulleen oman "listan" mukaan. Paperille printatut listat on jokaisen lautasen vieressä muovitaskussa, etukäteen päätetyillä istumapaikoilla. Ruokailuun kutsutaan kilistämällä pientä metallikelloa *köh*lehmänkelloa*köh*, ja ennen syömislupaa potilaan täytyy kutsua hoitajaa tarkistamaan annos+lista huutamalla sanomalla "VALMIS!".


Joskus viikko sitten ossalla saatiin esimaistiaisia joulusta ts. riisipuuroa. Riisipuuroa tosi ihmeellisillä lisillä, eli kokonaisella sämpylällä ja margariinirasialla, mansikkakeitolla ja jälkiruoakana hedelmäsalaattia. Puolet leivästä, rasvasta ja koko mehukeitto ei normaalisti kuuluisi esim. allekirjoittaneen ateriasuunnitelmaan, ja kuka oikein tarjoaa hedelmäsalaattia cocktailkirsikoilla riisipuuron päälle? Kanelia saatiin vasta kun kinuttiin tarpeeksi, sillä yleensä kaneli yms. muut mausteet on osastolla kiellettyjä (tämänkin olen varmaan kertonut). Muistuttaen: ihan siitä syystä ettei jotkut ihmiset levitä esim. kanelia lusikoitavia määriä ruokansa päälle. Niin ällöttävältä kuin se kuulostaakin niin ite tykkään syödä "suolasattumia" minkä tahansa puuroni päältä.... vaikka muuten en suolaa lisää mihinkään.

Hyvää & stressitöntä joulua kaikille lukijoille!

PS: Joulunviettoon vs. jouluvihaan voi vastata jo edellisessä postauksessa.

3 comments:

  1. ööö.... Ei millään pahalla mutta no, syömishäiriöisen ruuista ja semmoisista tietämättömänä kuitenkin, tuo ruokailutouhu kuulostaa todella vastenmieliseltä. Itse "normaalina" ruokavalioisena myöskin ällöttää tuo pakkotuputtaminen, jotta potilaat saisi lihotettua, mutta miksi juuri ylimääräisellä voilla ja leivoksilla?
    Tuollainen ylikontrolloitu syöttäminen ehkä on hyväksytty hoitomenetelmäksi, mutta kuulostaa niin epäinhimmilliseltä ja vastenmieliseltä. Ei millään pahalla oikeasti...

    ReplyDelete
  2. Huh huh. Tuntuu, että syöminen ei itselläni tuolla tavalla helpottuisi ollenkaan. Minulla on sääntönä puolen tunnin aika, valmiiksi laitettu ateria listan mukaan ja syön yksin erillään muista potilaista aluksi (muut eivät ole syömishäiriöisiä) sen vuoksi, että hoitaja ei voi alkaa muiden kuullen kommentoimaan tai kieltämään pöydästä lähtemistä lähes koskemattoman lautasen kanssa. Enkä voisi samalla keskustella ahdistuksestani, enkä kestä sitä että tietämättömät seuraavat syömistäni kummallisin katsein.

    Anteeksi sepitykseni omasta tilanteestani. Ajattelin vain antaa perspektiivia siitä, miten erilaisia hoitokuvioita Suomessa on. Eikä mistään voi sanoa, että joku olisi paras tai edes parempi vaihtoehto. Voihan tuokin kuulostaa erikoiselta mitä täälläpäin tehdään.

    Ja pssst, hyvää joulua halauksen kera. ♥

    ReplyDelete
  3. Olen ihastunut kirjoitustyyliisi. Kirjoitat mielenkiintoisesti ja realistisesti. Jään seurailemaan blogiasi.
    Hyvää ja tunnelmallista joulua sinulle. <3

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥