Friday, December 03, 2010

"on which the words 'EAT ME' were beautifully marked in currants"



"Näytä niitä sun sormia!", hoitaja sanoo iltapalalla. Käännän varovasti kämmentäni ja pöydän päässä vahtiva hoitaja äännähtää nähdessään hitusen margariinia sormenpäissä, ja sanoo "Ens kerralla kun noin käy niin me lisätään rasvaa sun leivälle!" Suljen käteni ja kiitän, nousen astioideni kanssa ja menen huuhtelemaan tiskit astianpesukonetta varten. Veto-ovi auki ja ulos ruokasalista. Kävelen omaan huoneeseeni ja olen omahyväinen omasta oveluudestani taistelussa minä vs. ruoka. Sota saattaa olla jo sairaalalla, mutta syömishäiriöni itsepintaisesti kerää minikroskooppisia erävoittoja taistelussa kaloreita vastaan.

Vaikka ruokailut sujuu nyt helpommin kuin edelliskerralla niin on näkyvät rasvat yhä minulle kuin myrkkyä. Margariini eksyy leivältä lautasenreunaan, sormiin, kämmeneen, kynsien alle, pöydälle, voiveitsen taakse, pöydän tai tuolin alle, huuliin ja hampaisiin. Näin yhä käy vaikka en varta vasten pyri tunkemaan sormiani leipään, leipään, joka on nyt peitelty paksulla viipaleella läskijuustoa.

Minut siirrettiin anoreksian hoito-ohjelmasta bulimiaan, sillä mun ei täydy nostaa painoani, mutta silti ruokalistani muuttui "B" vaihtoehdoksi lyöden läjän rasvoja, juustoja ja leipiä päivääni. Kaikkea ihan liikaa, mutta silti muka vähemmän kuin yhdessä ravintoliuoksessa, jota anoreksiapotilaat joutuvat kiskomaan aterioidensa ohessa. Öh sanoinko anoreksiapotilaat? Hei! On minunkin diagnoosini yhä anoreksia! Tämän kaiken laardin alla, on! On! Ja paskat. Olen täällä kai ainoana normaalipainoisena, vain lyhyen pätkän hoidossa olevana. Ja silti kansa ympärillä kitisee voivoi kun on makeaa, vatsaan koskeen, kamalaa, hyi suklaata ja lastenvanukkaita! Nauran vittuillen kiusaten että jos paino ei ala nousee niin ruokaa tulee vain lisää!




Lopulta en vain kestä olevani kaikista isoin, ihan liian iso itsellenikin, ja menen huoneeseeni ahdistumaan. Reidet ovat heiluvat pullerot kuin kirkonkellot, keskisormeni ja peukaloni eivät kosketa käsivarteni ympärillä, ahterini on loputon ja koko loppukroppa suunnaton. Käyn hakemassa rauhoittavan, haukkaan parvekkeelta kylmää ilmaa, ja haluaisin itkeä tai huutaa ihrani alta. Pukeutuminen suihkun jälkeen ahdistaa: mitä vaatteita saan, ansaitsen tai kehtaan käyttää. Ei tuohon olen liian ruma, tuota käyttääkseni liian iso, kolmas kävisi häpeäni kanssa, mutta ei käy jos joudun punnitukseen ja riisuutumaan. Paha olo, itse aiheutettu, mitäs kun söit!

Huomenna yölomalle Äidin luo ja juhlimaan ystävien kanssa. En tiedä miten syödä ulkona, yrittääkkö nipistellä listasta, entäs jos herkkujen syönti karkaa käsistä? Entäs jos syön eniten, koko ajan tai ahmin liikaa? EI, ei käy. Pakko selvittää päätä, kasvattaa itsekuria, sillä kun pääsen kokonaan kotiin niin en tasan halua olla tämän painoinen ja kokoinen..

6 comments:

  1. täh miten voit saada näin pian jo yöloman? mä en saanut mitenkään ja mulla nimenomaan hoito tyssäsi siihen, että mä halusin väkisin yöloman eikä ne antanut. niin ja normaalipainoinen bulimikko täällä moi.

    ReplyDelete
  2. etkö tiennyt että anorektikko voi olla vaikka olisi langanlaiha tai ei. olet anorektikko vaikka painatkin omasta mielestäsi normaalin verran.

    ReplyDelete
  3. Fift strike: tämä on erityinen poikkeuslupa, joka oli sovittu ennen osastolle menoa.

    Anonyymi: en ole vain omasta mielestäni normaalipainoinen vaan olen ihan oikeasti, muuten en olisi tällaisellä lyhyellä ossajaksolla.. mutta olen oikeesti ihan vitunmoinen valas "normaalina".

    ReplyDelete
  4. Någon Annan - yks AnnaDecember 4, 2010 at 10:37 AM

    Tuli mieleen tuosta kommentistasi jossa sanot, että olet normaalipainossa kauhea valas... En tiedä tarkkaan minkä ikäinen olet, mutta olen käsittänyt, että yli parikymppinen, ehkä alle 25? Olen lukenut blogiasi pitkään ja muistaakseni olet sairaastanut syömishäiriötä jo teini-iästä asti. Korjaa, jos olen väärässä.

    Olen itse 30-vuotias. Vartaloni on muuttunut lukioajoista tähän päivään, ja sanoisin, että näin käy suurimmalla osalla ihmisistä. Painoa kertyy, ja luulen, että sitä kuuluukin tulla jonkin verran. Teini-ikä on eri asia kuin aikuisuus. Sulla vain on käynyt niin, että olet ollut alipainoinen niin pitkään, että aikuisen painosi onkin hämmentävä. Voin kuvitella. Vartalo tuntuu varmasti vieraalta. (Toivottavasti ei ole ylitulkintaa, tää vain tuli mieleen, kun kommenttisi luin.)

    Mulla ei ole koskaan ollut syömishäiriötä, mutta suhde omaan kehoon on ollut vaikea mullekin, kuten varmaan monella muullakin naisella, varsinkin sellaisella, joka kärsii keskivertoa alhaisemmasta itsetunnosta. Pidin itseäni parikymmpisenä hirveänä pullukkana, vaikka todellisuudessa olin aivan normaalivartaloinen, oikeastaan hoikka. Nyt olen paljon paksumpi, mutta silti useimpina päivinä pidän vartalostani. Mua on auttanut liikunnan harrastaminen - tällä hetkellä joogaan, harrastan pilatesta, lenkkeilen koiran kanssa ja ratsastelen satunnaisesti. Nyt kehon tärkein funktio onkin se, miten se toimii, ei se, miltä se näyttää ja miten se suhteutuu kulloiseenkin median hehkuttamaan ihannevartaloon.

    Öhh, tulipa pitkä kommentti. Toivottavasti siellä oli joku pointtikin.

    ReplyDelete
  5. Luin useampia postauksia taakse päin kerralla. Jotkut kirjoituksesi on niin samanlaisia kuin omat ajatukseni. Itse olen tanssinut anoreksia-suden kanssa kohta 5vuotta ja pahin alipaino saatiin korjattua suht. nopeasti, mutta kaikki muu jäi ennalleen. Tuntuu etten oikein tiedä millaisessa ruumissa ja miten kuuluisi elää. Voimia ihan todella paljon ♥

    kirjoittelen itsekkin blogia (tai siis kahta blogia), jonka olen muuttamassa salaiseksi http://huutelen-pimeaan.blogspot.com olisi kiva jos kurkkaisit :)

    ReplyDelete
  6. Kiitos kovasti paljon kommentistasi <3
    Paljon voimia sulle osastolle ja muutenkin, olet ihana!

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥