Sunday, January 30, 2011

"Floathing neither up or down / I wonder when I'll hit the ground


En jaksaisi nousta aamuisin, en jaksa välittää että täsmäsyömiseni on perseestä että mahtaisin sille mitään. Pelkään mennä suihkua, en tahdo tiskata, viitsi lähteä jumpalle, jaksa ulos, en tehdä muuta kuin maata sohvalla katatonisena ja ajoittain tunkea safkaa naamaani. Olen valmiiksi niin uupunut ja hajallani kaikesta että pikkuasiat ovat vuoren kokoisia esteitä. "Tyypillistä" masennustako?

Lukion ekalla olin vielä "terve", mutta kouluni taiteellisen leiman takia paikka vilisi ernujen lisäksi erikoisia tai niin kutsuttuja "outoja" ihmisiä. You know, näin aikuisen (joo, naurattaa koko sana) silmin taiteellisia nuoria, jotka vähän etsii itseään haluamalla poikkea massasta. Neontukkia, pillerinpopsioita, ja päästään vinksahtaneita löytyi vain lisää jos katsoi pöydän alle.. Eräs lolitatyttö osoittelikin mieltään mököttämällä käytävänpöydän alla ja maalarinteippaamalla haukkumasanoja otsaansa. Noloa, mutta tuolloin kaikki extra persoonallisuus oli jotenkin eksoottista ja vinosti tapaa "coolia". Kisaa siitä kellä menee skitsoiten. Koulun alkupuolella laskin tuntevani enemmän lukion kesken jättäneitä kuin ylioppilaslakin saaneita.

Silloin tunsin itseni ulkopuoliseksi ollessani niin täysjärkinen ja vähemmän lahjakas. Sain silti ensimmäistä kertaa kunnon ystäviä koulussa, sellaisia jotka ovat pysyneet myötä- ja vastatuulessa vuosienkin jälkeen. Ihan parilla ystävälläni oli myös oikeasti mielenterveysongelmia, jotka eivät olleet huomionhakuisuutta vaan valitsematon este elämässä. Pointti oli etten ymmärtänyt ollenkaan miltä tuntuu jos toinen kuvailee masennustaan. Ihmettelin vastuuntuntoisena oppilaana miten muka joku ei voi vaan "ottaa niskasta kiinni" ja painua suorittamaan kursseja. Enkä ikinä olisi arvannut että ymmärtäisin nyt kantapään kautta.

Pyykkien ripustaminen on samanlainen koitos kuin neliraajahalvaantuneen kyykkyhypyt. Ulos astuminen pelottaa enemmän kuin hiilillä kävely. Oma ruumiini on niin ruma että joka tuntemani sekunti on yhtä vihaa ja häpeää. Teen pesän sohvalleni, kääriydyn sinne piiloon kaikkea, napostelen, nukun ja mätänen.

9 comments:

  1. Pidän tyypeistä jotka kirjottaa hyvin. Sä kirjotat.

    En pidä tyypeistä, jotka pitää itseään parempana (slash skitsompana slash erilaisempana slash aidompana) kuin muut. Sinä pidät, samoin kuin minä.

    Vittu mä vaan luen sua.

    ReplyDelete
  2. Hä, siis meinaatko Lilli että pidän itseäni 'parempana' kuin toiset? :D Täytyy kyllä oikaista että, en, nope, not really.

    Mutta kiva kun luet *halis*

    ReplyDelete
  3. Tiukka kysymys edelliseen postaukseen liittyen: jos sun äitis on kaunis ja sä oot ruma niin miten te voitte olla saman näköisiä? Kusetat.

    ReplyDelete
  4. Kirjoitat niin hyvin! Ja tunteet joita koet kuullostavat ihan samoilta kuin minullakin...Milloin tämä helpottaa...(tuskin koskaan)?...

    Ps. Niin kutsunko sinut lukemaan blogiani?

    ReplyDelete
  5. Ainur, kutsu! mä en vaan tiedä miten, sillä mä en voi jakaa bloggerin sähköpostio-osoitettani.. en ainakaan julkisesti. :<

    ReplyDelete
  6. "Pyykkien ripustaminen on samanlainen koitos kuin neliraajahalvaantuneen kyykkyhypyt. Ulos astuminen pelottaa enemmän kuin hiilillä kävely. Oma ruumiini on niin ruma että joka tuntemani sekunti on yhtä vihaa ja häpeää. Teen pesän sohvalleni, kääriydyn sinne piiloon kaikkea, napostelen, nukun ja mätänen. "

    Mäkin olen taas kerran putoamassa tähän suohon.

    Voimia muru! <3

    ReplyDelete
  7. Mätänen kotona koska en jaksanut kohdata maailmaa tänään, ja lueskelen vanhoja postauksiasi sängyllä maaten.
    Trippeilyä ahkeran ja ah niin iloisen arjen toiselle, sille aidommalle puolelle.

    Olet ihana. Tai blogisi ainakin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lämmin kiitos <3

      Kiva että joku jaksaa lukea (ja kommentoida!) vanhojakin viestejä!

      Delete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥