Monday, January 31, 2011

Wanted: ystäviä


Itkettää ja ahdistaa.

Miksei mulla ole enää ystäviä..? Jaa, koska en jaksa aina lähteä bileisiin, juoksee kaupungille dokaa, itsetuntoni kestä isoja ihmismassoja tai puolituttuja, joitten edessä edustaa. Koska olen vaikea, vittumainen ja ihan oma vika jos pelkään, voin pahoin, tai lykkään jotain.

Kuka tollasta ihmistä jaksaa? Kuka mun seurasta voi vilpittömästi nauttia, pitää hauskaa seurassani ja saada suhteesta jotain irti?

Miksei voisi? Olen ruma, lihava ja oikkuinen, puheripulinen ja ujoudessani itsestäni pellen tekevä, mutta silti välittävä, empaattinen ja overall ihan hyvin erilaisten tyyppien kanssa toimeen tuleva. En myöskään ole tyhmä tai pidä itseäni toisia parempana. Pahimmalla voinnillani en edes kehtaa vaivaa toisia..

Kiltti joulupukki, toivoisin että mä saisin ystäviä, joista olisi kahviseuraa apeina pakkaspäivinä.

27 comments:

  1. "Jaa, koska en jaksa aina lähteä bileisiin, juoksee kaupungille dokaa, itsetuntoni kestä isoja ihmismassoja tai puolituttuja, joitten edessä edustaa. Koska olen vaikea, vittumainen ja ihan oma vika jos pelkään, voin pahoin, tai lykkään jotain."

    jotenkin liian tuttua tuo.

    voimia ♥

    ReplyDelete
  2. Minusta saa kaverin jos jaksaa katsoa kun makaan lattialla, itken, annan rään valua suuhun ja oksennan päälleni. Minun kanssa voi tehdä mitä vain, itkeä, hakata päätä seinään, huutaa paha ulos. VINK VINK. :D

    ReplyDelete
  3. http://myrskykari.tripod.com/psykiatria/skitsoidi.html

    En siis väitä, että sinulla olisi skitsoidinen persoonallisuus, enkä edes välttämättä usko omaan itsediagnoosiini, mutta oon silti aika proud.

    Mitä sitten? Ei minusta ole tähdellistä tuhlata aikaansa asioille, joista ei nauti.

    Tämän piirteen kanssa oppii elämään, ja on hyvä oppiakin. Keskittyypähän olennaiseen - mitä se sitten kenellekin onkaan.

    ReplyDelete
  4. Minusakin voi saada sellaisen ystävän, joka ei aina (melkein ikinä) uskalla nähdä ketään, liikkua ulkona, osallistua suuren porukan juhliin yms... kahviseura kelpaisi täälläkin :C

    ReplyDelete
  5. Heip,

    olen lueskellut blogiasi jo pitkään, vaivautumatta koskaan kommentoimaan muuten kuin ajatuksissani. Jospa nyt saan aikaiseksi. Blogisi on hieno! Huikea. Nice :) Annat todella kaiken itsestäsi ja vähän enemmänkin, mikä välittyy lukijalle suoraan ja rivien välistä. Sinussa on voimaa, nainen! Ihmeellistä on se, että kaiken tuon ahdistuksen ja itseinhon keskellä jaksat ironisoida ja analysoida, kääntää paskan sarkasmiksi edes sanallisessa muodossa. Elämä aukenee pikkuhiljaa, askel kerrallaan kun vaan annat sille mahdollisuuden, ja itsellesi. Anna itsellesi ARMOA, älä vaadi enempää kuin tämä hetki.

    Kirjoitan ja seuraan blogiasi koska tiedän mitä käyt läpi. Jokaisen kokemus on henkilökohtainen, mutta itse olen kärsinyt jos jonkinsortin masennuksista, 7 vuotta syömishelvetistä ja nyt rämmin matalikossa koittaen päästä kuivalle maalle. Olen täällä tukenasi vaikken tunne sinua, mutta tekstiesi kautta uskallan väittää, ettei sielunsisaruus ole kaukana. <3

    Halauksia. Jos tahdot piristää mieltäsi kepeämmällä luettavalla, vilkaise minun vasta-aloitettua blogiani aivan toisenlaisesta aiheesta =) Kolmensukupolvennaiset.blogspot.com --joskus tekee hyvää käsitellä aivan muita asioita, ja irtautua hetkellisestä omasta navasta!

    Tsemppiä sinulle!

    ReplyDelete
  6. tänään tuntuu juurikin tolta.. :/

    ReplyDelete
  7. minäkin olen menettänyt kaikki kaverini koska en jaksa enää mennä mihinkään., ei huvita....

    ReplyDelete
  8. nyytistä saa kahviseuraa apeina pakkaspäivinä ;)

    ReplyDelete
  9. Ja Sismialista vink vink ;). Lähetään yhdessä kolmistaan Nyytin kanssa kahvittelemaan, mehän jo luvattiinkin ;) ja tällä kertaa mäkään en voi jäädä peiton alle märehtimään lehmän lailla, vaan oikeasti mennään :) Haluisin kovasti tavata <3

    ReplyDelete
  10. Muhun sattuu kun kuullostat niin rikkinäiseltä.
    Voisimpa piristää sinua jotenkin, minäkin haluaisin varmasti olla ystäväsi..

    Ei tartvitse ryypätä, mennä mihinkään ihmeelliseen paikkaan tai kiduttaa itseään muilla tavoilla. Olla vaikka hiljaa, kun ei vain tarvitsisi olla yksin.

    Miksi pelkkä paikalla olo ei voi riittää?

    ReplyDelete
  11. Mäkin lähtisin sun kanssa vaikka kahville oikein mielelläni, mut tällä hetkellä ei taida sosiaaliset voimat riittää.

    Halauksia<3

    ReplyDelete
  12. : (
    Ooon jo pitemmän aikaa lukenut näitä tekstejäsi. Jotenki osa kuulostaa niin tutulta (paitsi noi syömisongelma jutut :/ )
    voimia sinnekki<3

    ReplyDelete
  13. "Lihava",puheripulinen,oikkuinen,niistä piirteistä viis!
    Itse ainakin lähtisin enemmän kuin mieluusti kahville sellaisen immeisen kanssa joka on välittävä,empaattinen ja erilaisten tyyppien kanssa toimeen tuleva.
    Susta löytyy niitä hyviä puolia Kafi,ihan niinkuin meistä kaikista.
    Silloin vaan kun on mustaakin mustempi mieli,löytää niitä omia huonoja puolia vaan helpommin(been there).
    Onneks sulla on tää blogi jonne pääset purkamaan ajatuksias.Usein se kun saa purettua pääkopan tuotokset ulos auttaa hieman.
    Ja toisinaan sitä taas ottaa paineita siitä,saako itsensä ilmaistua tarpeeksi hyvin tietokoneen näytölle/paperille.
    Niinä päivinä kantsiikin skipata kirjoittaminen.Ja hakeutua ystävien seuraan!
    Joita tuollaiselle tyypille ihan varmasti löytyy<3

    ReplyDelete
  14. Moni varmasti viihtyisi erinomaisesti sun seurassa! Mä tiedän, että sä todella olet välittävä ja empaattinen ihminen (niin kuin itse sanoit), sillä oltiin samaan aikaan osastolla :) Kaikilla on välillä huonoja päiviä, mutta ystävät ovat sitä varten, että niistä ei tarvitsisi selviytyä yksin. Älä siis tunne huonoa omaatuntoa, jos olet välillä vaikea ja vittumainen, niin me kaikki ollaan!

    Olet ihana ihminen ja haluan toivottaa sulle hirmuisesti voimia♥ *rutistus*

    ReplyDelete
  15. Höh, kirjotin jo toisapäivänä mut kommentti ei oo tullukkaa näkyviin! Siis: mä nään sua aina mielellään, oot ihana. :)

    ReplyDelete
  16. Olisit varmasti hyvä ystävä.
    Voimia<3

    ReplyDelete
  17. Voi mä oisin mielelläni sun ystävä, ymmärrän kyllä kaikkia tollasia kun itelläkää aina menny niin hyvin. Mut jaksan kuunnella ja yritän toki piristää kaikkia :) Blogisi perusteella vaikutat oikeen ihanalta ihmiseltä, voimia ja jaksamista sulle! <3

    ReplyDelete
  18. myöhäiset onnittelut tuosta 9 päivää ahmimatta-jutusta. kunnioitettavan pitkä aika, oikeasti.

    ReplyDelete
  19. Olen seurannut blogiasi pidemmän aikaa ja nyt uskaltaudun kommentoimaan. Sinun blogiasi jotenkin koukuttuu lukemaan. Sinä tyttö osaat kirjoittaa! Itsellä on pitkä aikainen masennus takana ja siitä olen toipumassa, joten pystyn samaistumaan ajatuksiisi. Ystävät ovat tärkeä osa elämää. Toivottavasti sinäkin saisit sellaisia. Itsellä on muutama hyvä ystävä, joiden ansiosta jaksan eteen päin. Älä sinäkään tyttö luovuta! Sinun blogillasi on paljon lukioita. Varmasti moni haluaisi olla ystäväsi, minäkin esimerkiksi. ♥ Paljon jaksamishaleja sinulle. ♥

    ReplyDelete
  20. Siulla on ihana blogi, jota olen seuraillut jo pidempään. ♥ Siispä palkitsin sinut Stylish Blogger Awardilla :) vilkaise blogiini, siellä näkyy :)

    ReplyDelete
  21. Ensinnäkin, ulkoisesti hieno blogi.
    Tulee mieleen aika hajalla oleva tyttö.
    Itsekkin olen ollut hajalla ja hajoilen aina välillä vieläkin tähän kaaokseen ja tulen aina hajoilemaan. Se on osa minua. Hajoilemisprosesseiheni pääset käsiksi lukemalla blogiani ja toki siel on joitain ehjiäkin tekstejä(?)
    Joku tuossa jo kommentoi, että pelkkä hiljaa oleminen seurassa riittää.
    Aistin suurta herkkyyttä sinusta ja herkkyyttä (peittelemätöntä) tästä maailmasta ei löydy liikaa.
    I would like to get to know you better.

    ReplyDelete
  22. Hei näin sut eilen Töölön kirjastossa kai, mutta olin niin käheä ja flunssainen etten tullut köhimään suhun päin sitä tautia. Ajattelin vaan sanoa tätä kautta moi ja hei.

    ReplyDelete
  23. Moi! Vastasin kommenttiisi blogissani, mutta laitan tännekin.
    Eli se olit sinä?
    Päättelin blogisi/siviilisi blogistasi ja muista sivuista, joilla olet ollut ja olen itse ollut. Mietin kun kommentoit blogiini pari postausta sitten että kukakohan tämä on, luin kirjoituksiasi ja vetelin viivoja yhteen päässäni. Ei mitään woodoota, enkä usko että kukaan random ihminen osaa vain netin kautta päätellä henkilöllisyytesi :)

    Vastakysymyksenä: kuinka löysit oman blogini?

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥