Monday, January 10, 2011

Julkinen nöyryytys se paras



Inhorealismi ja raaka rehellisyys on hyvä yhdistelmä jos haluaa lopettaa paskat tapansa. Toivon tätä itseni puolesta ettei tekstistä tule vain oireilumässäilyä vaan enemmänkin henkilökohtainen opetus miten *ei* kannata elää. Siis, vaikka viime viesti oli positiivipurkaus niin no way olen ollut joka päivä onnistuneesti tsemi-tsemi. Päinvastoin.

Osasto jätti jälkeensä hirveästi hyvää, mutta nyt kun menee huonosti niin huonosti saa aivan uudet tähtitieteelliset suhteet. Ennen osastoa en ollut koskaan ostanut ruokaa rankaisuahmiakseni. Saati tehnyt sitä näin isosti, lihottavasti, likaisesti ja kalliisti. Mustikkarahka ei riitä, nyt tarttee jäätelöä, hiilarimössöä, roskaruokaa, eineksiä ja noutopitsaa(!! koska tota olen viimeksi syönyt?!), kaikkea hassua paskaa, mistä en oikeasti nauti tai edes halua. En ole tuntenut välttämättä nälkää tai edes mitään halua syödä. Haluan vain satuttaa itseäni, rankaista ruoalla keräämiäni kiloja vinosti lisäämällä niitä, yrittää epätäoivoisesti oksentaa kurkku kipeänä, tökkiä ihoani, sotkea juuri siivottu asuntoni, vajoa epätoivoon, toivoa kuolemaa.

Eräs aamu: Jep. Klo kymmenen ja mieleni ei tee syödä. On kuitenkin pari tuntia ennen kaverin tapaamista, joten mikäs tässä itseinhossa: gasp, voisin koettaa tunkea itseeni ennätysmäärän safkaa ja katsoa saanko sitä ulos? Siis yllytyshulluna vanhoja croissantteja (koska Äiti sanoi etten söisi niitä rasvan takia), tötteröä ja jäätelökeksiä (halvinta kiskalla), pakastepitsa (en oo vuosiin syönyt eineksiä), voisilmät kovista pullista (eew!). Pastaa, jota en ole ikinä ennen keittänyt itse itselleni yksin asuessani. Kurkusta sisään ja tuskin mitään ulos, paitsi limaa, nenäverenvuotoa ja tuskaa. Mikä järki? Kumma voima silti ajaa suihkuun, siivoamaan kämppää, tiskaamaan sekasortoa, pukemaan ja raahautumaan sosialisoimaan. Mä tsemppaan. Tod. En jää mätään makaamaan, sillä mätä ei makaamalla vähene. Ruma tosiasia. Että tsemi-tsemii. ^__^

Toisena iltana: Halusin kuolla pois, laskin mitä tarvitsisin yliannostukseen, kaadoin giniä kokikseeni ja mietin silpoisinko itseni hajalle tai painuisinko sairaalan päivystykseen. Nääh, mitä ilveilyä. Hain kaapista pensselin ja paksua punaista maalia, ja maalasin alastomaan ihooni kauneusleikkausmaisia kuvioita, joka ruumiinosaan jota tahdoin satuttaa. Mutten satuttanut, maalasin. Rumaa, sairasta tai hullua, muttei satuta ruhoa. Parempi?

Yritän, oikeasti. Vaikken aina usko, itseenikään. Nyt blogiin tulee konkreettinen laskuri onnistumisista. Eka tavoite on 2vrk, sitten 5vrk ja lopulta viikko. Tästä lähtee!


13 comments:

  1. The awful truth... näitä päiviä joista kukaan ei haluaisi kuulla, joita kukaan ei haluaisi edes kuvitella kenenkään elävän. Bulimikolle totisinta totta, arkipäivää, peruspaskaa.

    Jaksa jatkaa, 1 päivä on pitkä aika, todella pitkä aika, 2 päivää on iäisyys. Ole ylpeä jokaisesta hetkestä, josta selviät.

    ReplyDelete
  2. Kovasti tsemppiä <3 täälläkin yritetään olla sortumatta... kylläpä pari uv-lupausta meni pieleen jo.

    ReplyDelete
  3. Bulimia on perseestä..
    Painoin ennen 92kg, aloin laihduttaa ja siinä jossain matkan varrella oksentamisesta ja ahminnasta tuli arkipäivää..
    Laihduin 52kg kunnes aloin taistella sitä vastaan psykiatrin, rakkaani ja ravitsemusterapeutin avulla..

    Lihosin, mutta lopetin oksentamisen moneksi kuukaudeksi, pari kerta olen kadottanut tarmoni, mutta entisiin mittasuhteisin en ole palannut!

    Nyt yritän laihduttaa/elää oksentamatta..

    Toivon todella että onnistut, kuten sarag:in olen ylpeä jokaisesta hetkestä josta selviät!

    ReplyDelete
  4. Minä oksensin viimeksi lauantai-iltana. Näin pitkää aikaa en olekaan ollut yrjöämättä...varmaan puoleen vuoteen.
    Jaksa, siskoseni!

    -Sirius

    ReplyDelete
  5. Hirveesti tsemppiä!! Itse jouduin poistamaan ahmimattomuuslaskurin kun tajusin, että kappas, sehän toimii liiankin hyvin. En uskaltanut koskea mihinkään, mikä olisi mahdollisesti voinut aiheuttaa ahmimista, paitsi silloin kun iski niin älytön craving että oli pakko juosta pää sumussa kauppaan kauppaan kauppaan ja sitten oksentamaan :(

    Toivottavasti sulla toimii tuo paremmin. Ei sekään oo kiva, että ahmimattomuuspäivät muuttuu syömättömyyspäiviksi..

    Eihän, darling dear?

    ReplyDelete
  6. Hienosti sulla on jo yksi päivä onnistunut. Itsekin tein uv lupauksen että lopettaisin oksentamisen, ja ei kyllä ole ollut niin kauhean helppoa. Mut kyllä se kannattaa, koita vaan jaksaa.

    Paaaaljon voimia ja jaksamista :)

    ReplyDelete
  7. Ihanaa oli palata taas lukemaan elämästäsi ja menostasi, vaikka ei ilmeisestikään mitenkään parhaiten päin mene. Hyvään suuntaan kuitenkin etenemässä, jos edellisiin kertomuksiin on vertaamista.

    Rauhassa vain päivä kerrallaan niin kyllä se oksentelu siitä loppuu. Olen elävä esimerkki, ja toivon mitä suurimmalla sydämmellä, että sinäkin pääset siitä ällöttävästä tavasta eroon ♥

    Hyvää uuttavuotta näin myöhässä!

    ReplyDelete
  8. Todella upeaa lukea tällaista tekstiä! Hienoa, että olet löytänyt muun, ehkä paljon luovemman tavan, ilmaista itseäsi kuin viiltely! Kyllä sinä sieltä vielä nouset! : )

    ReplyDelete
  9. kyl sä onnistut nii ne kaikki sanoo ja jotkut jopa tekee VOIMII ::::::::)

    ReplyDelete
  10. Kiitos sulle. Toivon sulle kaikkee hyvää vaa, toivottavasti säkin pääset täst kaikes mudasta vielä läpi rämpimään, etkä eksy sinne enää. Tää on kyl hankalaa, mut toivotaa et ees vuoden päästä ois taas vähän helpompaa. Kyl se siitä..<3

    ReplyDelete
  11. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete
  12. Oi, apua. Oon yöllä täällä kirjoitellut sulle ja poistin kun kirjaimet meni sikinsokin, enkä muistanut sitten uudestaan laittaa kirjaimia oikeaan järjestykseen.

    Sitä minä vain, että yritä pelastaa itses ja revi kaikki apu irti mitä saat. Toivon sulle sulle paljon parempia päiviä.

    En minä mitään järkevää osaa sanoa, mutta olet mielessä. ♥

    ReplyDelete
  13. Toi maalaamisjuttu kuulostaa paljon terveemmältä, kuin suoranainen vahingoittaminen. Han sama kai se on, onko joku keino ns terve, jos et kuitenkaan sillä satuta itseäsi.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥