Thursday, January 06, 2011


Uloskirjautuminen osastolta oli tällä viikolla. Jään kaipaamaan kaikkia ihania potilaita, joilta sain kovasti iloa, vertaistukea, halauksia, hyviä keskusteluja ja lohtua. Vaikka olin vain kuukaden osassalla niin tunnuin kiintyvän tyttöihin paljon enemmän: ryhmähenki oli aivan toista kuin edellisellä kerralla. Asioita edesauttanee myös että minä olen erilainen, niin ruumiilta, oireilta kuin asenteeltakin. Vaikka ruokaillessa margariini ei edelleenkään pysynyt leivälläni niin olen edelliskertaan verrattuna (ja muutenkin) ryhävalas, mutta aivotoiminallinen valas. En alati junnaava ja unohteleva kasvis tai lahna. Kivoja nämä vertauskuvani, eiksje?

Kotona olo on sujunut ehkä vähän paremmin kuin odotin. Kaikki kotilomat olivat yhtä helvettiä, kirjaimellisesti ruoalla itsetuhohakuista käytöstä, mutta ei enää. Olen syönyt, oksentanut, toistanut ja mussuttanut, mutta tsemppaukseni on ihan muuta. Takapakki ei ole enää syy luovuttaa. Jos kaadun naamalleni niin yhä on jalat, millä nousta. Mutta olen läski, niin läski, että henkeni salpautuu joka kerran kun katson, tunnen, puen, riisun, olen itsessäni. Olen lihonut valtavasti, pari viikkoa osaston punnituksessa olin reilu puoli kymmenen kiloa kevyempi. Nyt siis ylimmässä painossani ikinä, mutta en aio grammojen murhata minua. Minä murhaan grammat, vielä.


Parhaita apuja syömisen hallintaan ovat olleet:
  1. se kovaa jankutettu täsmällisyys
  2. riittävät ja monipuoliset annokset
  3. uskallus ottaa rauhoittava tarvitessa
  4. rohkeus tuntea nälkää ja kylläisyyttä (jos ne tuntuvat)
  5. kaiken muun puuhaaminen (leipominen, siivoaminen, kaverit, juoksevat asiat, uni, netti)
  6. Poikaystävän konkreettinen tuki ja muistuttelu



Erityisesti tuosta viimeisestä olen iloinen, ja huomaan asenteeni muuttuneen kun joku puuttuu ruokailuihini. En enää heittäydy marttyyriksi, loukkaannu verisesti, inttää etten syö ikinä enää, ala tappelemaan olenko lihava ja ahne.. Vaan jos jään mussuttamaan / säätämään / pilkkomaan ruoan kanssa niin otan huomauttelut rakkautena, apuna ja välittämisenä. Olen niin kiitollinen että toinen uskaltaa sanoa minulle jos meinaan lipsua syömismaailmaan. Jos ei itse tai läheinen sairasta sh:ta niin voi olla vaikea ymmärtää millainen ihme on ettei sairastunut saa hepulia "Mones iltapala sulla on menossa" tai "Me syötiin just, tehtäisiinkö jotain muuta" -tyylisistä lauseista. Tämä on vaikuttanut mielestäni myös positiivisesti suhteeseemme, kun voimme puhua avoimemmin ja päästä lähemmäksi toisiamme. Nyt en halua käpertyä häpeeään vaan tapella ruokamörköäni vastaan. Muuten en voi ikinä elää. Enkä laihtua...

8 comments:

  1. Ihanaa lukea että oot saanu niin paljon tukea ja apua osastolta <3 tsemppaa nyt kotonakin!

    ReplyDelete
  2. aivan i-h-a-n-a postaus ! nyt kuulostaa oikeasti siltä että sä olet päättäväinen, sä olet päättänyt lopettaa tän ja ottaa itseäsi niskasta kiinni.

    toivottavasti pysyt yhtä päättäväisenä♥

    ReplyDelete
  3. On ihana kuulla tällaista, olen ihan mielissäni puolestasi, hyödyit tuosta jaksosta ilmeisesti paljon. Nyt vain tahtoisin sanoa, että kunhan saisit väännettyä kuvan itsestäsi oikeanlaiseksi, niin olisi otollinen hetki lähteä toipumaan isolla harppauksella (vaikka nytkin olet päässyt eteenpäin ajatuksien, motivaation kanssa). Pärjäile, pidä itsestäsi huoli. ♥

    ReplyDelete
  4. Ihailtava asenne. Sä tosiaan olet taistelija.

    Kiitos kun kirjoitit ylös tuon "Parhaita apuja syömisen hallintaan ovat olleet.." jutun. Otin siitä printscreenillä kuvan ja pistin tietokoneen taustakuvaksi. Ihan vain muistuttaakseni itseäni siitä, miten pitäisi elää.

    ReplyDelete
  5. Tsemppiä minultakin aivan valtavasti siihen, että jaksaisit elää! Kuullostaa siltä että sulla on nyt tsemppi päällä, pidä se :)

    ReplyDelete
  6. Ihana lukea että voit hyvin. Tuli hymy huulille. Tovottavasti hyväntuulisuus jatkuu vielä pitkään! :)

    ReplyDelete
  7. Et sä ole iso tai valas <3
    Ja pidät ton tsempin päällä ;)

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥