Thursday, February 24, 2011

Uudet tuskan tunteet

Vituttaa, muistini pätkii. Koetan jäsentää ajatuksiani lauseiksi ja sanoiksi, mutta pääni jää lyömään tyhjää suuni roikkuessa juntisti raollaan. Hämmennän seuraani, kun joudun kesken suunvuoroni tiedustelemaan keskustelukumppaniltani jotain perussanastoa, joka ei vain palaudu mieleeni. Arkitermejä, eläinlajeja, synonyymejä, mitä-juuri-tapahtui, asioita joista itse pidän tai olen tekemisissä päivittäin.

Esim. Totesin taannoin yhdelle tytölle että meidän kummankin suosikki kukka on gerbera, kuinka kiva sattuma! Googlaillessani kännykällä gerberoita silti ihmettelin mikseivät ne näyttäneet siltä kuvittelin.. kesti monta tuntia kunnes hoksasin etten minä pidä gerberoista pidä vaan neilikoista. En vaan millään saanut palautettua sanaa mieleeni. Ehkä parempi unohdusesimerkki oli kun soitin terveyspalveluun väärälle puolelle kaupunkia, kun aivoissani ei raksuttanut missä ilmansuunnassa asuinkaan! Paras osoitus jälkeenjäämisestäni oli kun tarvitsin kahdesti apua ikäni laskemiseen, sillä en osannut itse päätellä sitä syntymävuodestani.. Riittäisikö nyt tökeröt esimerkit?

Jos puhun unohtelusta läheisilleni niin saan vähättelyä "koska kaikki höhöhöö unohtelee kun vanhaksi tulee", mutta lääkärit ja terapeutti on ottanut asian tosi vakavasti masennusoireena. Vakavemmin kuin minä, sillä en ikinä uskonut depression purevan näin konkreettisesti työmuistiinkin. Ennen unohteluni ilmeni lähinnä asioiden verbaalisena toistamisena, ei tällaisina tyhjinä aukkoina, mikä on väsyttävää, ja niin kiusallista.. Kellään samoja kokemuksia?


Muistimurheiden lisäksi päivän sana on itku. Beck:n masennusseulan itkukysymyksen vakavin vaihtoehto on ettei pysty itkemään enää lainkaan vaikka haluaisi, mikä oli mulla ympyöitynä tosi pitkään, mutta nyt silmäni vuotavat kuin Titanickin keula. Olen niin lohduton että itkeä pillitän tilantteessa kuin tilanteessa paljoa kainostelematta, mikä on hirveän kiusallista ja vierasta, sillä a) itkua ei ole tahdosta riippumatta aikoihin vain tullut b) vuosia sitten kun viimeksi pillitin niin tein sen salaa koulun wc:ssä jne.

Sanotaan että, hyvin paljon, jos kerta ~70% ruumiista on vettä. Jessus. Olen ollut kaameassa räkätaudissa viime viikosta asti: flunssa, viiltävä kurkkukipu ja raateleva yskä. Voivoittelen, mutta ei saa valittaa koska ihan oma vika. Ei todesta otettavaa ellen kertoisi tietoisesti juoneeni jo-sairastuneen perheenjäseneni kokiksenjämiä ja käyneeni antamassa "ekstrahaleja" vasten tämän "Älä tuu tänne ettet saa tartuntaa"-huutoja. Mmmm nynnerö-itsetuhoisuutta.

Nyt on pakko postata, sillä muuten pääni hajoaa tämän viestin osalta ja se jää ikuisiksi ajoiksi bittiavaruuteen.. Aloitinkohan kirjoittamisen tiistaina? En tiedä, mutta väsymys painaa hulluna kun koetan muistella unohtelemiani. Positiivista: Saan jatkaa päiviksellä vielä ensi- ja seuraavan viikon, mikä tulee tarpeeseen, sillä itkupotkuitseinho-raivarit ja perseelleen menevät syömiset ovat edelleen jokapäiväistä.. Koetan tehdä silti parhaani mukaan tehdä töitä, kestää olemista, sillä haluan ylös tästä suosta.. kohti kevät aurinkoa...

12 comments:

  1. Ihanaa että joku jakaa tän lähimuistin ja keskittymisvaikeuden ja muun, mulla on ihan sama! Tullu masennuksen ja bulimian myötä. Se on tosi noloa. Mä voin sanoa esimerkin noloimmasta päästä, usein kotona mä en muista vetää vessaa, kivaa Janin mennä sinne, varsinkin kakkoskäynnin jälkeen xDD Kamalan noloa, mutta onneksi se tajuaa etten mä vaan muista! Mä siis unohdan usein mitä oon tekemässä. Siksi usein aina muualla mä tarkistan jopa kolme kertaa oonko vetäny vessan. Ja mun koulun kaapin lukko on mun takintaskussa, koska mä unohdin lukita sen, ja unohdin sit pistää sen takasin ja nyt mun kaappi on ollu ilman lukkoa kaks viikkoa xD!

    ReplyDelete
  2. Hyvä, etta saat jatkaa päiväosastolla. Voimia.

    ReplyDelete
  3. Moi Kafi!

    En oo ennen kommentoinut sulle mitään, mutta lukenut olen kauan.

    Unohtelu kuului mullakin (jo taakse jääneeseen) vaikeaan masennukseen. Mitä tein eilen, mikä päivä tänään on, ainii mistäs me just puhuttiin? Änkytin puhuessani, koska sanat ei muistuneet mieleen...
    Luennoilla en pystynyt kuuntelemaan, kirjoittamaan ja katselemaan opetusta samaan aikaan. En pystynyt toistamaan luennoitsijan juuri kertomaa asiaa omin sanoin. Perssiestä.

    Haluan rohkaista sua itkemään nyt kun pystyt. Varsinkin, kun käyt vielä osastolla, niin uskoisin, että ihmiset hyväksyy sun itkeskelyn: Noh, Kafi nyt pillittää jatkuvasti, mutta sehän käy siellä hulluuslääkärilläkin.
    Itse en ole vuosiin itkenyt yrityksestä huolimatta, enkä osaa pukea sanoiksi sitä pahaa oloa, mikä sisälläni on, joten sitä oloa on pitänyt purkaa.. muilla keinoin.

    Kyllä se siitä. Kevättä kohti mennään!

    ReplyDelete
  4. Apua! Minä en nimenomaan osaa enää itkeä...Onkohan tästä pääteltävissä jotain...? Toivottavasti saat uutta voimaa ja tsemppiä päiväosastolta ja elämän taas uuteen nousuun :) <3

    ReplyDelete
  5. Muistiongelmat ovat ihan jokapäiväistä kauraa täälläkin. Alkuun olin hämmentynyt, kun muisti pätki, mutta nykyisin en enää jaksa siitä repiä stressiä. Jos en muista jonkun henkilön nimeä, kutsun sitä jollain toisella nimellä. Ei ne ihmisten ja asioiden nimet niin tärkeitä ole :)

    Asioiden tekemisessä muistin puutteesta on kyllä vähän haittaa, kun puolet asioista jää aina kesken, kun ei muista mitäs nyt pitikään tehdä.

    Itsellä meni aika kauan, ennenkuin hyväksyin sen, että pää ei enää pelaa samalla tavalla kuin ennen. Kun sen hyväksyy, niin huomaa ettei se niin vakavaa olekaan. Joskus jopa hauskaa :)

    ReplyDelete
  6. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete
  7. Muisti pätkii, ei tosin yhtä pahasti kuin sinulla mutta tuttua on kuitenkin. :/

    koita pärjäillä<3

    ReplyDelete
  8. Joo, tuttua tuo muistin pätkiminen. Huomaan, että sitä on taas alkanut esiintyä.Syytän unenpuutetta. Aikoinaan, kun sairastin anoreksiaa, tuo oli vielä pahempaa. Tosin silloin oli varmaan puutetta kaikista ravintoaineista, masennus ja kykenemättömyys nukkua kuin pari tuntia yössä tekemässä tuota. Käytätkö jotain lääkkeitä, jotka voisi olla osasyy tuohon?

    ReplyDelete
  9. täällä ilmottautuu kanssa yks muistinpätkijä. mutta mulla se ilmenee sinä, että en vaan saa sanoja päähäni. muistan kyllä mitä oon tehnyt jne. viimeks eilen laitoin terpalle mailia, että tarviin B-lausunnon keskiviikoks, ja en millään muistanut, että oon kuntoutustuella, joten jouduin turvaamaan sen sanan ihan vaan saikkuun, ja se häiritsi mua valtavasti. muutenkin on jokapäivästä, että unohtelen sanoja ja en vaan saa niitä päähäni.
    tosin, eikös se osittain johdu myös rasvan puutteesta? ja mun terppa sano, et kans ahdistus saa tän aikaan.

    keskittymisvaikeudet on myöskin. en pysty kattoo esim. jotain leffaa ilman, että teen jotain muuta aina välillä. myöskin kun on tullut nyt taas matkusteltua junalla pitkiämatkoja, oon lukenut väkisellä, kun en vaan oo pystynyt. ja kun muuten se aika menee tuhottoman hitaasti, mut ei oo kyllä kauheen kivaa sekään, että mielessä vaan pyörii, että pakko jaksaa, pakko jaksaa.

    ReplyDelete
  10. psst, blogissani olisi sinulle palkinto<3 en tiedä tykkäätkö tehdä sellaisia postauksia, mutta siinä on nyt kuitenkin :--D

    ReplyDelete
  11. mun mielestä se on kauheen ärsyttävää, jos ei muista jotain sanaa :( Ja nii, itkemisessä ei oo mitään pahaa ja voimia alkavaan viikkoon !

    ReplyDelete
  12. Kiitos kommenteista <3 On huojentavaa huomata etten olekaan muistikatkosten kanssa ihan yksin.. Vaikkei tietenkään samoja ikävyyksiä toisille toivo. Osa ongelmista tuntuu niin yleismaailmallisilta, mutta muistijuttujen kanssa olen pelännyt olevani ihan yksin.

    L, masislääkkeiden piikkiin pistetään niin paljon vikoja, mutta en ole ainakaan huomannut että joku nappulani olisi suoranaisesti muistivikoja aiheuttanut. Yleensä olen ihanan immuuni sivuoireille, ainoastaan yöhikoilua olen saanut yhdestä vanhasta lääkkeestäni (Cymbalta).

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥