Sunday, March 27, 2011

Positiivisia päiviä

Tänään on ollut niin hyvä päivä. Oh, wow. Nyt myönnän, uskallan, taika ei rikkoudu. Sain nukuttua hyvin, ja kauheasta henkis-fyysisestä uupumuksesta huolimatta sain pakotettua itseni siivoamaan. Edes vähän, pakko, ajattelin. Kämppäni on ollut niin kauhea läävä jo hyvän aikaa. Kai tämä on sitä välinpitämyyttä itseäni kohtaa, in a way, sekä laiskuutta. Tiskatessa pääsin kuitenkin vauhtiin, hyvää musaa päälle ja pesin keittiön, kylppärin lattioineen pyttyineen päivineen, imuroin, jynssäsin kissanvessaa ja lattiaa. En yhä, vieläkään saa pakotettua itseäni salille, mutta sentään tein jotain muuta kuin istua lyllyttelin. Ja paikoista tuli siistimmät. Se oikeasti oli tärkeätä, sillä eihän tämmöisessä kämpässä muuten voisi asua!

No muuhun ne pari viime viikkoa on mennyt? Oon keskittynyt ykkösenä kouluun, en muuhun, en todellakaan jynssäämiseen. Pakko hypettää silläkin, että en ole lähes yhtää päivää lähtenyt etuajassa tai lintsannut! Oikeasti, tämä on mulle paljon. Itkua se ei poista: oon pillittänyt jokaisella julkisella paikalla, näyttelyssä, luokan edessä puhumisen jälkeen, etc, mutta siitä huolimatta olen ollut paikalla. Puristan keskittymistäni tunnilla, teen tehtäviä parhaani mukaan etukäteen, ja loppuajan olen vaan.. satunnaisesti miettien koulua. Tiedän että se kaikki on suoritusta, suoritusta, mutta pieni suoritus on edes jotain. Harmittaa vain etten osaa olla sosiaalinen, hävettää liikaa olla se läski toisten ympärillä. Olen nolo ja kömpelö jutellessani, ja huomaan suuni avatessa että itsetuntoni on 0-10 heikompi kuin toisilla.

Muuten oon vain tuntenut itseni niin väsyneeksi ja pysähtyneeksi, että muu huolehtiminen lyö. Silloin oon vaan syönyt, syönyt, syönyt.. Mutta tänään olen ollut tyytyväinen vapaaseen ajankäyttööni, tehnyt ja tekeminen on ruokkinut tekemistä. Tekeminen on super, buono, parasta. Olen iloinnut myös jokaisesta hetkestä kun olen jaksanut piirtää, pelata, lukea tai nähdä Poikkistani. ♥♥ Ajatukset sekuntiksi pois ruoasta.. jos lakkaan tekemistä ja olen vain, kuten koko talven, oon kerännyt kiloja. Miksi tänään olikaan erinomaisen hyvään päivä? En ole vaan syödä mussuttanut. Ja kiitos kuuluu minulle, ei pelkästään lääkkeilleni ja ympäristölleni. Vaan mulle. Että oon tehnyt työtä itseni eteen. Baby steps, baby steps..

Olipa sekava kirjoitus, ja vaihteeksi muuta kuin elämästä valitusta, mutta toiv. jaksoitte silti lukea. Oon silti sama ihminen, hehe. ;--)

5 comments:

  1. kauheen mukava lukea et voit edes vähän paremmin :]

    ReplyDelete
  2. kyllä positiivisia päiviä tulee lisääkin :) <3

    ReplyDelete
  3. Ihana lukea näin positiivista tekstiä. ♥

    ReplyDelete
  4. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete
  5. Komppaan täysin edellisiä: ihana lukea, että oot voinut paremmin. <3 Avaa toki suutasi siellä koulussa, sulla on fiksut jutut, ja kun pääset aiheeseen kiinni, tulee paljon asiaa. :)
    Pidä huolta itsestäsi!

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥