Thursday, April 14, 2011

Kirjoitan (taas) jotain salaisuuksiani. Tämä tulee itselleni henkilökohtaisena, ei miksikään paljastusmässäilyksi "oh!" ja "gasp!" ja "kuinka sillä Kafilla on otsaa!". Nämä on pieniä salaisuuksia, kiellettyjä asioita, tikkuja hampaankolossa, joita ei voi purra eikä niellä.


.1 Olen oikeasti normaalipainon yläpäässä. Fakta. FACE IT BITCH. Tee ittelles ny jotain!

.2 Muhun ei toimi mitkään kannusteet tai (th)inspiraatiot. Olohuoneen seinällä roikkuu minulle talvella mahtuneet turvahousut, työpöydän päällä on tussitaulu rakentavilla vinkeillä ahdistukseen, jääkaapinovessa ateriasuunnitelmani, ja en näe niistä mitään. Keittiönkaappejani ovat kuvittaneet punatekstiset laput täynnä laihdutuskäskyjä, tuttuni painoja, jne., mutta otin ne pois koska ne olivat minuun tehottomia ja rasittavia piillotella. Näyttöni taustakuvana pidän valokuvaa itsestäni viime kesältä, kuvaa jossa olen mielestäni iloinen ja kaunis. Ja jopa melko hoikka! Muttei silmäänpistävä.. Vaaka ja peili keskellä asuntoa. Tehotonta. Ne ei herätä mussa mitään, korkeintaan ahdistuspistoksen kun kaadan lisää mehukeittoa kuppiini ja lusikoin vaan lujempaa.

.3 Oon tosi epätoivoinen tilastani ja en usko sen muuttuvan, tunnen olevani addiktoitunut ruokaan/mussutukseen/laattailuun. En saa pirteyttä ja päättäväisyyttä ja itsevarmuutta pistämään vastaan, en mistään.



.4 Olen naïvi kuvitellessani että läheiseni Oikeasti Jaksaisivat minua tätä samaa menoa elämäni kanssa.. Luulen että ihmiset ovat avosylin odottamassa, kun en ole enää pakko-oireinen ja aivoiltaan porkkana, enkä tajua menettäneeni kaverini ja lähisukulaiseni.

.5 Tunnen syylisyyttä kyvyttömyydestäni tuntea syyllisyyttä joistain teoistani. Olen taas varmaan naïvi kun miellän ettei salaisessa uteliaisuudessani ole mitään vikaa. Minähän tutustun toisiin. Jos kukaan ei näe niin ei ole mitään hätää, vaikka katsoisin tai koskisin jonkin omaan. Huomhuom! En kaivele siis toisten taskuja, vie tai testaile itseeni mitään, mutta olen raottellut ovia tai laatikoita tai kylpyhuoneen kaappeja.

.6 Kaikkien kanssa ei voi tulla toimeen, vaikka kuinka tahtoisin.

.7 En kehtaa soittaa Äidille, sillä pelkään hänen kommentoivan kysyvän miten massiivisen määrän ruokaa tuhosin viime vierailullani. Söinkö koko pellin pitsaa, jämät piirakasta, jämät kasvisvuoasta, leipää, piparkakkuja tai jäätelöä.. joo ja guess what next then.


.8 En halua käydä makuuhuonessani kuin nukkumassa, en avata kaappeja nähdä kaikkia vaatteita, joihin en mahdu. En vaatteita jotka olen ostanut sitä päivää varten kun olen tarpeeksi laiha, kaunis ja tunnen itseni tarpeeksi arvokkaaksi saadakseni luvan näyttää nätiltä.

.9 Viime osastoreissulta kotiin tarttui kaksi vaaleanpunaista laitosyöpaitaa. Ne on hyvällä tavalla turvallisia, suojaavia, peittäviä. Ne päällä maailma ei pure. Ohutta kangasta, varmaan sata kertaa kiertäneet käytössä ja laitospesussa, vaaleanpunainen, paljon nappeja, pienintä kokoa ja silti täydellisen isoja ja löysiä. Pieni pala sairaaloiden kolkkoa suojaa kotona.

Huoh..

8 comments:

  1. Hei paljon jaksamisia ja tsemppiä sinulle!♥
    Oon vielä melko uus lueskelija, mutta oon ahkerasti seuraillu sinun blogia =) Sulla on hirmuisen paljon samankaltaisia ajatuksia kun minulla itellä.

    ReplyDelete
  2. Olet rohkea, kun kirjoitit kaiken tuon esille. Ehkä samalla kohtaat itsesi jollain asteella ja saat voimaa <3

    ReplyDelete
  3. muista, että bmi-asteikko joka määrittää normaalipainon rajat, on melko kyseenalainen... jos oot ikinä kuullu miten kyseinen asteikko/taulukko on alkunsa saanu, ja kuinka sitä on muuteltu vuosien aikana? voimia!!

    ReplyDelete
  4. mullakin on noita sairaalapyjamoita tai siis niitä housuja kotona. ne on ihan parhaita<3

    ReplyDelete
  5. Ei bmi-taulukko määrittele sinua. Ehkä omasta mielestäsi määrittelee, mutta muiden mielestä ei. Anna itsellesi lupa olla kaunis sellaisena kun olet. Helppoa sanoa, tiedän.

    ReplyDelete
  6. Surettaa kun tämäkin blogimerkintäsi on vain itsesi vähättelyä ja päätät muiden puolesta etteivät he pidä sinusta. Hyvä hyvä, näin sitä parannutaan.

    ReplyDelete
  7. sorry to tell. Keltanen on se pienin koko sairaalan paidoissa, eli XS :>

    ReplyDelete
  8. Nooh, ei oo noin tarkkaa, mutta oikees olet. :> Typo käyny.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥