Friday, May 06, 2011

Koulutöitä ja keittokuureja

Lyikkäri Moleskine-viholle.

Tällä ja viime viikolla olen lintsannut liikunnasta, siivoamisesta ja sosialisoinneista. Kouluun meno on päivieni selviytymiskeino numero yksi, päälimmäinen prioriteetti, ja muusta elämästä voin oikasta koulu-verukkeella (myös niinä päivinä kun olen lintsannut koulusta). Viime viikon istuin luennoilla, ja tällä viikolla tehnyt isotöisiä kuvitusharjoituksia. Oikeasti koulupäiväni ei ole mitään pitkiä, "rankkoja" ja epämielenkiintoisia. Kummallista kyllä, mutta mitä pidemmälle opinnoissa menee niin sen vähemmän istutaan tunneilla! Ala-asteella saatiin kärsiä kun ope halusi koulia koeviikkoja varten, lukiossa taas istuin lähes poikkeuksetta kahdeksasta neljään. Mutta nyt ammattikorkeakoulussa opetusta on korkeintaan kl 9.15-15, ja yleensä olen kotona vähän puolenpäivän jälkeen. Totta kai koulussa on paljon haasteita ja vastuuta, mutta opetus ei nypi samalla lailla kuin lukion ruotsintehtävät - ehkä koska olen unelma-alallani? Maybe!

Tänään oli jälleen kammoksumani kritiikkipvä (=kaikkien työt laitetaan esille ja yksitellen annetaan palautetta), jolloin yleensä olen vuoroni tullessa karannut paikalta. Käytetystä ajasta ja vaivasta huolimatta olin niin tyytymätön töihini (ylläri), ja häpesin ripustaa niitä taululle. Huono, tyylitön, teknisesti paska! En oikeasti ole mielestäni ylikriittinen vaan pidän rimani ammattitaitoisena ja realistisena. Pystyn laittaa joitain kuvia nettiin ja kestän kritiikkiä, mutta en haluaisi esitellä töitäni luokkalaisilleni tai heidän aikaansaannosten vierellä. Yllätyksekseni en silti saanut murskapalautetta tai vaivaantunutta hiljaisuutta. Olen ymmälläni. Pienet kehaisut ja kuvien rinnastus toisten aikaansaannoksiin, ja omani eivät enää näyttäneet niin extreme-huonoilta? Oooooh. Tässä kohtaa omantunnonarvoni soitti Final Fantasy-fanfaareja.  

Kotona oivalsin iloita että ylipäätään olen jaksanut käydä koulussa tänä keväänä! Viime syksynä ajatus oli vielä aika utopistinen, puhumattakaan parista viime vuodesta. Tsemppiä vielä kaikille jotka pyrkivät uuteen oppilaitokseen/duuniin tänä keväänä! Mielelläni kuulen kans joku on päässyt pääsykokeisiin tai saanut (kesä)duunia.

Sitten taas ruokapöytäkeskusteluihin. Oon jotain ahdistustani kouluruokailusta vuodattanutkin, kuinka ihmiset syövät tosi vähän, jättävät pakonomaisesti ruokaansa ja suosikkini - kommentoivat paljonko ruokaa on lautasellani: "Salaattia salaatin kanssa!" tai "Oho, mikä kasa salaattia!" Vittu se on sa-laat-ti-a, ite syöt valkosta voiklönttistä leipää! Mitä se sulle kuuluu millä mä täytän mahaani! Antakaa mun olla! Hymyilen hiljaa, jäykästi takaisin.

Nojoo, tänään eräs luokkani kaunottarista kiskoi smoothieta ruuan sijasta, ja kuten ihaniin tapoihin kuuluu - me muut kuittailtiin millä ihmeen paastolla neiti on. Heko-heko. Mutta neitokainen heti perään myönsi juuri lopettaneen parin päivän kaalikeitto-detoxinsa, se kun "puhdistaa" niin paljon. Sori, mutta tällä ruokavalistuksen trendiaikakaudella ei sairaaladieetin terveellisyydet mene läpi. Onneksi eräs goottineito kommentoi asiaa "Kaali pierettää".. ♥ Tunsin itseni salaa loukatuksi että joku muukin vinoilee ruualla. Miksi? Kellään muulla samaa? Entä, uskallatteko ikinä kommentoida takaisin jos joku huomauttelee syömisistänne? Onko sekään normaalia luontevaa käytöstä? Edes niiltä jotka eivät tiedä mahd. ruokavammailusta..

10 comments:

  1. Minulla oli tänään pääsykokeet korukivi-jalometallialalle. Jospa ne menivät ihan hyvin...Itselleni jäi ihan hyvä tuntuma. Ihana piirros taas sinulla, olet kyllä taitava! Ja mulla on ihan sama, en pidä muiden kuittailusta syömisiini. Se sattuu...

    ReplyDelete
  2. Ainur, wow! Paljon onnea sinne, toivotaan että läpi menee jos sille alalle haluat. Btw, voisitko vielä heittää emailisi tähän, jotta voisin lähettää omani päästäkseni lukee sun blogia (jos vielä vaan saan)? Lisäsin kommentteihin moderoinnin, joten voin jättää halutessasi emailisi julkaisematta.

    ReplyDelete
  3. Opiskelusta, että olen ollut tähän mennessä vasten tahtoani lukiossa (pieni paikka) ja en omista minkäänlaista motivaatiota opiskelua kohtaan, jota monet ovatkin ihmetelleet, että miten olen jaksanut vaivautua. Olen kuitenkin mennyt päivän kerrallaan, pahimpina päivinä tunnin kerallaan. Ja kuitenkin olen tunnollisesti käynyt joka ikisellä tunnilla, vaikka aamulla olisin itkenyt. Päässä vikaa?
    Mutta ensi keväänä olen vapaa.
    Ehkä elämäni pahin vitsi oli syömisestäni, kun söin yhden sipsi kerrallaan, muut ottivat kourallisen, tosin seisoin pöydän vieressä, ettei tarvisi kävellä edestakaisin, ja joku huusi minulle "Älä ahmi!"
    Siis oikeastikin, hyvä että olin yksi kaksi sipsiä syönyt, ja tuolla tavalla huudettiin... Vielä perään, että demonstroitiin oikein näyttelemällä, kuinka kaksin käsin hotkin niitä....

    ~
    http://grave-ofthe-fireflies.blogspot.com/

    ReplyDelete
  4. Hei halusin vain kertoa että blogisi on ihana :-)

    ReplyDelete
  5. Anonyymi, kuulostaa tosi karseelta käytökseltä. Olisin ite tossa tilanneessa varmaan hajonnu paikalleni..

    ssecret, Kiitos. ♥

    ReplyDelete
  6. Kiitos paljon ja tottakai, tässä on osoitteeni: vampire._@hotmail.com Kiva jos blogiani tahdot seurata :)

    ReplyDelete
  7. ''Tunsin itseni salaa loukatuksi että joku muukin vinoilee ruualla. Miksi? Kellään muulla samaa?''
    Ilmoittaudun, minulla aivan samaa. Yksinoikeuksiini kuuluvat mm. ruokaan liittyvä häiriköinti, ruuasta tai sen energiasisällöistä valittaminen sekä laihuus (vaikka sitä minulla ei enää ole, mutta hermostun jos jollakin muulla on).
    Jos joku muu osoittaa syömishäiriöistä käyttäytymistä seurassani, hän ikään kuin loukkaa minua ja yksinoikeuksiani.

    Toivottavasti käsitin oikein mitä tarkoitit, mutta näin se valitettavasti ainakin minun tapauksessani on... Naurettavaa? Täysin.

    ReplyDelete
  8. kkk, tarkoitin just tuota mitä kuvailit! Tunnen tasan samoin kanssasi.. Huoh.

    ReplyDelete
  9. Joo se on ihan kauheeta jos vaikean päätkösen jälkeen päätät syödä, vaikka vähän enemmän mitä normaalisti. Heti joku kommentoi, ahmatti ja älä nyt noin paljon syö, heheh. Tuntuu että ei olisi pitänyt syödä.

    ReplyDelete
  10. mäkin kuulin vähän turhankin paljon kommentteja mun syömisitä viime koulussa. miksei ihmiset vaan anna syödä? tai ees tajuun jotenkin jos se jää kertaan pariin, mutta kun ei! kun siitä pitää kommentoida jatkuvasti..
    ehkä se oli vähemmän kun muilla. mutta hei! miten voi verrata, kun mä sentään söin aamulla, toisin kun esim. jotkut niistä. ja sitten vielä kuuluttavat, että ei ole syönyt aamulla.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥