Monday, May 23, 2011

To the right/ To the left/ We will fight to the death


En kestä tätä kroppaa, se on niin iso, etten mahdu mihinkään ja häpeä rajoittaa elämääni. Vaatteet ei purista - ne ei vaan mahdu. En kehtaa nähdä tuttujani tai perhettäni, en käydä missään, en ostaa mitään, en näkyä missään koska olen niin ruma. Mikään ei vaan ole tepsinyt jatkuvaan turvattomuuteen, levottumuuteen tai tylsyyteen, ja siitä johtuvaan mussuttamiseen. Ruoka ja syömiset 24/7 mielessä, usein oksennuksen maku suussa. En tajua kuinka olen joutunut tähän tilaan, pilannut itseni pikkuhiljaa. Näin vain kävi, oma vika. Me, of all people!

Pakko, pakko, pakko nyt oikeasti vähentyä, pienentyä. Nyt ei enää sanojen jankkaamista ja toisin toimimista. Ainoa vaihtoehto voida paremmin on laihtua, edes ihan vähän. Minulle se on tässä koossa jopa sopivaa, jopa Terapeuttini kannustaa muutaman kilon tiputtamiseen. Tippuu muka itsestään jos opin täsmäsyömään. Se sopii jos laihdun vanhaan ihannepainooni, jossa olin semiterveenä. Se mikä lienee toinen biologinen painoni, johon va'an luvut jumittuu.

Tartten vain vähän potkua. Meinasin ostaa halvalla netistä ateriankorvikkeita ja vetää niillä yhdeksän päivän nestemmäistä linjaa. Onneksi en, en tartte. Mulle riittää yliannostus IFA-pastilleja ja sokeritonta ketsuppia. Niistä ei lasketa kaloreita. Nyt uskon että mussa on sitä. On oikeasti. Mä pystyn, mussa on pystyminen. Pari kompastusta, lipsumista, mutta ne ei enää tule mun tielle. Ne ei enää pysäytä, en halua epäillä, enkä olla taikauskoinen, että paskon heti kaiken josta luulen selviäväni.

Syöminen tai syömisen vähentäminen ei ole olleet mulle vaihtoehtoja vaan sairaita ongelmia. Ne tulee ja tapahtuu, ja rukoilen että nyt toiseen suuntaan kuin viime vuoden sisällä.


16 comments:

  1. Mä oon käyny muutamaan otteeseen ton ihan saman ajatuskuvion, et ateriankorvikkeita pari viikkoa lähes pelkästään, ja sit et ei ku "kalorittomat" jutut riittää potkuks, ja kohta ollaanki taas mussuttamassa. Mieluummin se täsmäsyöminen vaik vähän vähemmällä tai jotain. Miten sun terppa on kannustanu painonpudotukseen? Vai kuulostiko sun korviin vaan sellaselta..?

    ReplyDelete
  2. kumma miten muutama kilokin voi vaikuttaa niin paljon. itse ainakin koen olevani aivan liian tursuava/liikaa/etc. poistumaan neljän seinän sisältä jos kiloja on kerääntynyt edes muutama ylimääräinen hassu. typerää, mutta pää vain ei anna periksi tässä asiassa.
    muut eivät välttämättä edes huomaa mitään, mutta itsellä on vain helpompi olla ilman niitä tukalaksi tekeviä kiloja.

    toivottavasti löydät mielenrauhan asian kanssa ja hyvän olon kropassasi. vaikka niin, eihän nää asiat koskaan ole niin yksinkertaisia.
    itsekin tappelen yhä peilikuvan ja vaa’an lukujen kanssa, mutta ehkä jotain edistystä pääkopassa on tapahtunut, kun en jotenkin kuitenkaan uskalla alkaa laihduttaa enää. you see, madness, as you know, is like gravity – all it takes is a little push.

    ReplyDelete
  3. Okei, yritän nyt jakaa muutamaa viisauden sanaa. Se jatkuva mussuttaminen ja oksentaminen johtuu siitä ikuisesta _laihduttamisesta_. Jollet kieltäisi asioita itseltäsi et ajattelisi ruokaa koko ajan eikä tekisi mieli kiellettyjä juttuja. Minulla on ollut ongelmia BED:stä, bulimiaan ja syömättömyys. Kaikilla oli yhteistä se että en ollut tyytyväinen painooni ja yritin välillä kompensoida, mikä sitten johti siihen että jossain vaiheessa repsahdin ja rupesin ahmimaan ja mussuttamaan jatkuvasti.
    Olen nyt yrittänyt kovasti parantua ja olen huomannut että terapeuttini neuvo on ollut paras tähän asti. Minulla ei ole ollut ikinä eläessäni ollut näin hyvä kontrolli mun syömiseen. Syö aamupalaa, kunnon lämmin lounas ja kunnon lämmin illallinen. Ei sen enempää, ei sen vähempää. Silloin on mukavasti täynnä koko päivä, eikä tee mieli syödä mitään ylimääräistä.
    Vaikka olin 2 kk sitten todella tiukalla dieetillä ja olin laihtunut järkyttävän paljon lyhyessä ajassa ja pelotti aloittaa syömisen koska sitten paino nousisi hui hai heti, en ole lihonut kuin 1,5 kg. Eli periaatteessa ei yhtään mitään.
    En aio valehdella ja sanoa että se on helppoa, ja kyllä minuakin edelleen ahdistaa. Mutta ainoa tapa saada takaisin se OIKEA kontrolli on täsmäsyöminen ja luopua laihtumisesta. Jos sillä tavalla sitten tippuu pari kilo, fine. Mutta se ei saa olla se päämäärä, vaan se parempi olo pitää olla se päämärä.

    Tsemppiä! <3

    ReplyDelete
  4. Jos sulla on oikeasti tarvetta tiputtaa muutama kilo, niin aterian korvikkeet tai kalorittomat jutut ei oo mikään avain siihen, koska sen jälkeen on miltei mahdotonta palata minkäänlaiseen normaalisyömiseen saamatta kilojakin takaisin. Tosiaan täsmäsyömisellä se paino asettuisi varmasti luonnollisimpaan lukemaansa.

    Tuossa vaiheessa tuntuu varmasti siltä, että tärkeintä on laihtua ÄKKIÄ NIIN PALJON KUIN MAHDOLLISTA APUA APUA, mutta sä olet pyörittänyt tätä syömishäiriösirkusta jo niin kauan, että etkö jaksaisi odottaa hetkeä ja laihduttaa terveellisesti, jotta tulokset olisivat pysyviä?

    Tietenkin jos edelleen kaipailet anoreksiaa, niin sit sokeriton ketsuppi on way to go.

    ReplyDelete
  5. Samaa mieltä edellisen anonyymin kanssa. Iso kulho puuroa ja marjoja aamulla, päivällä runsas salaattilounas ja illalla hedelmiä, smoothieta, muroja, lämpimiä voileipiä, mitä vaan.

    Pointti on olla laskematta kaloreita ja ruokkia kehoasi terveillä asioilla niin, että se voi hyvin. Iik, olla laskematta kaloreita ja syödä hiilareita, no ways? Joo, mutta niin se vain menee.
    Ja kappas, kun paino putoaa kuin itsestään ja pysyy poissa.

    Itsellä takana 5 vuotta BED-jojoilua ja voin kertoa, että ainoastaan tämä nykyinen homma on toiminut niin, etten vihaa jatkuvasti itseäni ja ratkea mässäilemään ja sitten taas syö porkkanoita kaksi päivää. Olen oppinut huomaamaan myös sen, että kahden viikon terveellisen syömisen jälkeen voin syödä yks kaks pari pitsapalaa, pointti on mitä teen sen jälkeen - jatkan samaa terveellistä linjaa ja käyn vain pidemmän lenkin seuraavana päivänä. EN lähde kompensoimaan kahta typerää pitsapalaa syömättömyydellä, joka loppupeleissä johtaisi vain pahempaan kierteeseen ja pahaan oloon. Jättää ne pitsapalat/munkit/jätskit whatever siihen arvoon, mitä ne ovatkin. Vain herkkuja. Eihän ne voi pilata elämää.

    Asiat on lopulta niin hemmetin yksinkertaisia :) kaikkea hyvää sinulle! <3

    ReplyDelete
  6. sanna, noh.. tsemppaa koska olen näin läski! Tietty.

    Mutjoo, mun tän talven mussutukset ei tod oo johtunut laihdutuksesta tai aliravitsemusta yhtä paljon kuin siitä, mikä on korvien välissä.

    Kiitos neuvoistanne, mutta tiedän kyllä ne kaikki terveellisen painonpudotuksen säännöt ja kuinka pitäisi vetää lämmintä ruokaa päivittäin blablaa, mutta en koe että ne on mulle vaihtoehtoja. Eikä mulla ole laihtumisen jälkeen mitään normaalia ruokavaliota, mihin palata, kaikki toi säännöllinen syöminen on mulle sitä vaikeinta, mitä paeta. Olkoot yksinkertaista tai vesiselvää teoriassa.

    Mutjoo, mä en ateriankorvikkeihin oo ikinä koskenut, mutta kai joka ajatuksella saa leikkiä. Ne pitsapalat ja munkit tai roskasafka taas ei ole ikinä olleet mulle ongelma, en ole ikinä niistä perustanut. Se normaaliuus on se mahdoon ja pelottava.

    ReplyDelete
  7. Sori, nyt tulee jotain rehellistä -
    Sun pitää päättää. Jos sä haluut olla sairas, jos sä luulet, että sillä pystyt pysymään piilossa elämältä ja velvollisuuksilta niin anna mennä! Älä edes yritä tehdä mitään paranemispäätöksiä, vaan anna palaa oikeen kunnolla. Kyllä sä tohon kyllästyt jossain vaiheessa. Tai sitten hauta vie sut, mutta siinä vaiheessa se ei kai enää haittaa. Sä voit totella sääntöjä, jos HALUAT, mutta sä et halua, joten miks helvetissä teet elämästäs entistä hankalampaa..?

    Ja tää oli nyt kommentti ihan hyvällä, eikä todellakaan pahalla.

    ReplyDelete
  8. Muakin ahdistaa tää vartalo jo nyt, vaikka tavoitepainoon on vielä matkaa. En kehtaa tulle osaston huoneesta ulos, mutta silti olisi uskaltauduttava ulos, jotta saisi vähän liikuntaa...

    Varo ton syömisen vähentämisen kanssa, tai karkaa taas kokonaan käsistä.

    ReplyDelete
  9. Mitä jos lopettaisit itsesäälissä virumisen. Fakta numero 1. sä et edes haluu parantua. Joko sua pelottaa liikaa, tai olet niin itsekeskeinen, ettet näe kuin oman pienen napasi ympärillä pyörivät asiat. Mä sanoisin samaa kuin ylempi anonyymi. Kuole sitten anoreksiaan. Sitähän sä haluut, vai haluutko vaan loputtomasti huomioo. Mä tajuan, miksi anorektikoilla ei ole pahemmin todellisia ystäviä enää useamman vuoden sairastamisen jälkeen. KUKAAN EI JAKSA TOMMOSTA SIRKUSTA! Sä olet säälittävä. Sry vaan! T, entinen anorektikko, joka ei halunnut menettää elämäänsä.

    ReplyDelete
  10. Fakta on, et joskus se "normaalisyöminen" on pakko opetella, ei mättämistä ja paastoamista voi jatkaa hirveen pitkään jos kiinnostaa pystyä tekemään jotakin muuta kuin syömishäiriköimään.

    ReplyDelete
  11. Sori jos käsitätte väärin, en ole juuri huomionhaluinen, mutta pelokas ja itsekeskeinen ihan varmasti. Kuolema on ollut se ykkösmotivaationi sairastuessani. Nyt en ehkä halua kuolla, mutta olen tosi väsynyt elämään. Päätöksenteko elämän suhteen on tosi monimutkaista, ahdistavaa ja vaikeaa.. onneksi siihen mulla on terapia, mistä oon tosi kiitollinen.

    Ooh vihakommentti! Näitä ei tule usein. Venkura toi kehoitus lopettaa itsesäälissä roikkumisen, ja samalla leimata säälittäväksi. Olenko siis sittenkin oikeassa maristessani?

    Kiitos kuitenkin kaikille välittämisestä & kommenteista. ♥

    ReplyDelete
  12. Olen laihdutusurakan alussa ja välillä mieleni tekee lopettaa mutta hyvä nähdä, että muillakin on samanlaisia huonoja hetkiä. Tsemppiä!

    ReplyDelete
  13. Olen se ensimmäinen anonyymi joka kirjoitti.

    Minullakaan ei ole ikinä ollut normaalia ruokatottumuksia. Se olisi ehkä ollut silloin muksuna kun ei itse pystynyt päättämään mitä söi, vaan vanhemmat teki safkaa ja lauantaisin oli karkkipäivä. Vaikka silloinkin söin itteni oksentamispisteeseen kun kerran sain herkkuja...

    Minua pelottaa ihan sikana että tästä täsmäsyömisestä tulee taas ylensyömistä. Vatsalaukkuni venyy, tulee makean himoja jne, jad jada.
    Mutta nyt kun oikeasti yritän syödä ajattelematta kaloreita, vaan sillail että olen sopivasti täynnä kaksi kertaa päivässä plus aamiainen tuntuu siltä että olen kontrollissa. Mutta onhan täällä opettelemista. Minulla ei ole ollut ulkopuolista apua eikä mitään ruokaohjeita. Jos todellakin haluat parantua on valitettavasti vaan pakko harjoitella sitä täsmäsyömistä.

    Ei se helppoa ole ja välillä menee mönkään. Niin se vaan on. Mutta jos et ikinä opi sitä tulet aina olemaan sellaisessa kierteessä missä syöt joko liikaa tai liian vähän ja vihaat itseäsi sen takia.
    Sanot että tiedät tän kaiken, mutta se mitä pätee kaikille muille _ei toimi sinulle_. Tai onko se vaan niin että se on niin vaikeaa?

    Tunnen että olet taisteilija. Tiedän että sinussa on se että voit parantua. Sellainen joka pystyy kiduttamaan itseään laihduttamalla tai pakottamalla itseään oksentamaan, sillä on voimakas tahdonvoima. Sun pitää vaan löytää se ääni sinussa joka sanoo ettet HALU, et ansaitse maata vessan lattialla oksennussa, sä et ansaitse sitä että tuhoat sydämesi ja erakoidut.Sitten voit kohdata se tahdonvoima siihen parantumiseen ja oppia se täsmäsyöminen.

    Kaikkea hyvää sulle!

    ReplyDelete
  14. Eiköhän toi sun kirjoittama lause "Ne tulee ja tapahtuu, ja rukoilen että nyt toiseen suuntaan kuin viime vuoden sisällä." anna sulle vastauksen siihen haluutko elää vai kuolla? Jos sä rukoilet itelles palaamista anorektisiin tapoihin, niin se on ihan sama. Tee se päätös ihan ittes takia!

    ReplyDelete
  15. Ei anna.

    Ja mikä tahansa suunta on parempi kuin jatkuva syömiskierre ja hillitön paisuminen. Ei ketään haittaa jos joskus kevenisin siihen painoon, missä olin ennen tätä talvea, samaan jossa olin ennen kuin kovasti sairastuin. Mikä tahansa olo on parempi kuin nyt.

    ReplyDelete
  16. Bmi on ihan paska mittari mittaamaan terveyttä, jos sillä mittaat tällä hetkellä itseäsi. Loppujen lopuksi, mitä helveti väliä on, oletko xy -painoinen vai zz -painoinen, jos muuten kehosi voi hyvin ja mielesi samoiten? Okei, nyt minä taas olen pahemmassa suossa, mutta vaikka sairastaessani olin aina normaalipainoinen - bmi:n mukaan - niin vasta kun olin kyseisen taulukon mukaan lipsunut ylipainon puolelle, koin keveyttä, mitä en "keveänä" ollessa tuntenut. Se, että vähennät syömisisiä, ei helpota oloasi, koska aivot alkavat yhä enem,pi jumittamaan- ja muutenkin se lisää ahmimista ja taas sitä samaa vittumaista noidankehää.

    ReplyDelete

HUOM ole kiltti ja käytä jotain nimimerkkiä anonymous-sijasta, että eri vastaajat erottuisivat. Vastaan kommentteihin tähän samaan boksiin. :) Ethän kommentoi vain mainostaaksesi omaa saittiasi. Kiits. Nyt haluan kuulla jokaisen ajatuksesi, hyvät ja pahat. Avautuminen on sallittua, ellei jopa suotavaa ♥